Lasiaisen irtauma ja vauriot

Kiitos vastauksesta. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että mitä varovaisemmin elät sitä kauemmin lasiaisen irtauma sinua kiusaa. Koska potilasohje kielsi ponnistelun, lopetin kaiken urheilun.

Kun verkkokalvoon tulee repeämä, kuinkä ärhäkkäästi siitä tulee verkkokalvonirtauma? Tapahtuuko se hetkessä, päivässä viikoissa? Oletan, että itselläni lasiainen tipahti astetta alemmas 3-päivää sitten kun sain jonkinasteisen "kiihdystysvamman". Ei onnettomuus vaan pelkän säihkäydeksen aiheuttama nopea reagointi jolloin silmään tuli uudellainen kirkas välähdys. Sumentumia tuli joko lisää tai sitten entiset vain muuttivat paikkaansa.

Mistä tietää, mitkä silmäsä olevat haitukast ovat verenvuotoa ja mitkä sumentumia? Siellä kun näkyy vaalena harmaata tai ruskeita pilviä ja harsoa ja yksi pyöreä rihmasto on näkynyt alusta ati. Sitten tulee mustia pisteitä, joista toiset ovat todella mustia ja tarkkarajaisia ja toiset epätarkempia ja vaaleempia. Nämä pisteet kuitenkin hetken kulutta katoavat kunnes tulee uusia. Nuo muut eivät häviä ainoastaan seuraavat katsetta.

Sumusilmä kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että mitä varovaisemmin elät sitä kauemmin lasiaisen irtauma sinua kiusaa. Koska potilasohje kielsi ponnistelun, lopetin kaiken urheilun.

Kun verkkokalvoon tulee repeämä, kuinkä ärhäkkäästi siitä tulee verkkokalvonirtauma? Tapahtuuko se hetkessä, päivässä viikoissa? Oletan, että itselläni lasiainen tipahti astetta alemmas 3-päivää sitten kun sain jonkinasteisen "kiihdystysvamman". Ei onnettomuus vaan pelkän säihkäydeksen aiheuttama nopea reagointi jolloin silmään tuli uudellainen kirkas välähdys. Sumentumia tuli joko lisää tai sitten entiset vain muuttivat paikkaansa.

Mistä tietää, mitkä silmäsä olevat haitukast ovat verenvuotoa ja mitkä sumentumia? Siellä kun näkyy vaalena harmaata tai ruskeita pilviä ja harsoa ja yksi pyöreä rihmasto on näkynyt alusta ati. Sitten tulee mustia pisteitä, joista toiset ovat todella mustia ja tarkkarajaisia ja toiset epätarkempia ja vaaleempia. Nämä pisteet kuitenkin hetken kulutta katoavat kunnes tulee uusia. Nuo muut eivät häviä ainoastaan seuraavat katsetta.

Lue lisää

Ponnisteluja jne. on syytä välttää silloin kun lasiainen on "irtoamassa" mutta ei ole vielä irti, sillä tuolloin äkilliset liikkeet voivat aiheuttaa sen, että lasiainen liikkeen yhteydessä repäisee reiän verkkokalvoon josta voi seurata verkkokalvon irtauma. Tietenkään näin ei voi kokonaan riskejä poistaa, mutta näin toivotaan, että lasiainen sitten voi rauhassa irrota aiheuttamatta "repäisyvammaa". Samoin kuin postimerkkikeräilijä ei revi merkkejä irti voimalla, vaan hitaasti ja varovasti irrottaa merkkiä kirjekuoresta.

Jos verkkokalvoon tulee reikä eikä lasiainen ole enää kiinni verkkokalvossa, on verkkokalvon irtauma melko harvinaista. Vaarallisempaa on, jos on repeämä ja lasiainen on edelleen läpässä kiinni ja pääsee siitä aiheuttamaan vetoa verkkokalvolle. Vedon voi tuntea välähdyksinä silmässä liikkeiden yhteydessä (samoin kuin voi nähdä tähtiä iskun yhteydessä).

Rihmastot ovat yleensä lasiaissäikeitä/tiivistymiä. "Nokisade" tai "langat", jotka sitten hajoavat sumupilveksi tai nokipilveksi ovat usein verenvuodosta johtuvia - verenvuotoon voi liittyä verkkokalvon repeämä tai alkava irtauma, sillä verisuonet kulkevat verkkokalvon päällä. Jos siis verisuoni repeää, on usein myös verkkokalvossa repeämä. Verkkokalvo voi kuitenkin revetä myös oireettomasti ilman verenvuotoa.

Jos oireet muuttuvat siitä mitä ne olivat edellisen silmälääkärikäynnin yhteydessä niin silloin uusintatarkastus voi siis olla paikallaan. Jos epäilee verkkokalvon irtaumaa, on syytä mennä heti silmälääkäriin - mitä nopeammin hoidon saa, sitä todennäköisemmin voidaan hankalammat komplikaatiot tai näön pysyvä aleneminen estää.

Kaikenkaikkiaan verkkokalvon irtoaminen on lasiaisirtauman yhteydessä melko harvinaista, todennäköisyys on kuitenkin suurempi silloin, kun tulee verenvuotoja ja/tai verkkokalvon repeämiä mukaan kuvaan.

ymmärrän kyllä sen että varmasti lääkärit auttaisivat jos osaisivat. en vaan ole ihan vakuuttunut siitä että asiaa tutkittaisiin tarpeeksi. kerran yksi tuttu lääkäri (vapaa-ajan keskustelua), kertoi että lääkärikin on ihminen ja kokee vaikeaksi sellaisen asiakkaan jonka tilanne on sellainen, että tietää, ettei tätä pysty auttamaan. usein tää saattaa purkautua asiakkaan ongelman vähättelynä jne. itse en ennen nykyisiä vaivojani käynyt edes normaali lääkärillä n. viiteen vuoteen. eli se on tasan varma että en huvikseen lähde valittamaan. koen asian niin että, vaikka ongelma olis sellainen, johon ei suoraa ratkaisua löydy, niin kyllä lääkärinkin pitäis pikkuisen pyrkiä siloittamaan tilannetta. kaikkein pahin oli ensimmäinen kerta kun silmälääkäri totes heti ongelmasta kuultuani vihaisesti "se nyt on kyllä ihan varma että niitä samentumia ei sieltä pois saada". sen jälkeen on potilaan joka on mennyt hakemaan hoitoa, erittäin vaikea keskittyä enää kysymään kaikkea oleellista. sitäpaitsi tuokin kommentti osoitti vähintäänkin silmälääkärin puutetta "psykologiselle pelisilmälle", koska myöhemmin selvisi, että samentumat voivat siirtyä paikkoihin, joissa ne eivät enää häiritse. realistinen pitää lääkärin olla, ettei valehtelemalla helpota potilaan oloa, koska silloin jälkeenpäin pettymys voi olla kova, kun on kerrottu liian positiivista tietoa sairaudesta. kaikkia ammattikuntia pitää pystyä myös arvostelemaan, ja arvostelua pitää pystyä ottamaan vastaan. niin minäkin joudun tekemään työssäni. toki lääkärin työ on yks arvokkaimpia ammatteja mitä löytyy, ja mielestäni he ovat suuren palkkansa todellakin ansainneet.

max75 kirjoitti:

ymmärrän kyllä sen että varmasti lääkärit auttaisivat jos osaisivat. en vaan ole ihan vakuuttunut siitä että asiaa tutkittaisiin tarpeeksi. kerran yksi tuttu lääkäri (vapaa-ajan keskustelua), kertoi että lääkärikin on ihminen ja kokee vaikeaksi sellaisen asiakkaan jonka tilanne on sellainen, että tietää, ettei tätä pysty auttamaan. usein tää saattaa purkautua asiakkaan ongelman vähättelynä jne. itse en ennen nykyisiä vaivojani käynyt edes normaali lääkärillä n. viiteen vuoteen. eli se on tasan varma että en huvikseen lähde valittamaan. koen asian niin että, vaikka ongelma olis sellainen, johon ei suoraa ratkaisua löydy, niin kyllä lääkärinkin pitäis pikkuisen pyrkiä siloittamaan tilannetta. kaikkein pahin oli ensimmäinen kerta kun silmälääkäri totes heti ongelmasta kuultuani vihaisesti "se nyt on kyllä ihan varma että niitä samentumia ei sieltä pois saada". sen jälkeen on potilaan joka on mennyt hakemaan hoitoa, erittäin vaikea keskittyä enää kysymään kaikkea oleellista. sitäpaitsi tuokin kommentti osoitti vähintäänkin silmälääkärin puutetta "psykologiselle pelisilmälle", koska myöhemmin selvisi, että samentumat voivat siirtyä paikkoihin, joissa ne eivät enää häiritse. realistinen pitää lääkärin olla, ettei valehtelemalla helpota potilaan oloa, koska silloin jälkeenpäin pettymys voi olla kova, kun on kerrottu liian positiivista tietoa sairaudesta. kaikkia ammattikuntia pitää pystyä myös arvostelemaan, ja arvostelua pitää pystyä ottamaan vastaan. niin minäkin joudun tekemään työssäni. toki lääkärin työ on yks arvokkaimpia ammatteja mitä löytyy, ja mielestäni he ovat suuren palkkansa todellakin ansainneet.

Lue lisää

Kyllä asennevikaisia lääkäreitäkin löytyy. Olet aivan oikeassa, että on helppo ryhtyä vähättelemään vaivoja joita ei voi parantaa ja sitten ajautua ajattelemaan, että mitä tuo potilas nyt valittaa, kun ei ole vaarallisesta taudista kyse, eikä sille voi mitään tehdä. Mutta eiväthän potilaat voi sitä tietää.

Lääkärin tehtävät tällaisissa tapauksissa on
1- ottaa potilas ja vaivat tosissaan
2- rauhoittaa potilasta (turhat pelot esim. sokeutumisesta pois)
3- informoida asiallisesti hoitomahdollisuuksista jne.
Tämä ei aina onnistu, mutta tähän on pyrittävä. Jos lääkäri ei hoida tai informoi asiallisesti, olisi siitä hyvä mainita myös lääkärille. Kaikki eivät tietenkään innostu kritiikistä, mutta jos jo kerran käynnistään maksaa, on voitava myös kritisoida lääkäriä, mikäli hoito ei vastaa odotuksia.

silmälääkäri kirjoitti:

Ponnisteluja jne. on syytä välttää silloin kun lasiainen on "irtoamassa" mutta ei ole vielä irti, sillä tuolloin äkilliset liikkeet voivat aiheuttaa sen, että lasiainen liikkeen yhteydessä repäisee reiän verkkokalvoon josta voi seurata verkkokalvon irtauma. Tietenkään näin ei voi kokonaan riskejä poistaa, mutta näin toivotaan, että lasiainen sitten voi rauhassa irrota aiheuttamatta "repäisyvammaa". Samoin kuin postimerkkikeräilijä ei revi merkkejä irti voimalla, vaan hitaasti ja varovasti irrottaa merkkiä kirjekuoresta.

Jos verkkokalvoon tulee reikä eikä lasiainen ole enää kiinni verkkokalvossa, on verkkokalvon irtauma melko harvinaista. Vaarallisempaa on, jos on repeämä ja lasiainen on edelleen läpässä kiinni ja pääsee siitä aiheuttamaan vetoa verkkokalvolle. Vedon voi tuntea välähdyksinä silmässä liikkeiden yhteydessä (samoin kuin voi nähdä tähtiä iskun yhteydessä).

Rihmastot ovat yleensä lasiaissäikeitä/tiivistymiä. "Nokisade" tai "langat", jotka sitten hajoavat sumupilveksi tai nokipilveksi ovat usein verenvuodosta johtuvia - verenvuotoon voi liittyä verkkokalvon repeämä tai alkava irtauma, sillä verisuonet kulkevat verkkokalvon päällä. Jos siis verisuoni repeää, on usein myös verkkokalvossa repeämä. Verkkokalvo voi kuitenkin revetä myös oireettomasti ilman verenvuotoa.

Jos oireet muuttuvat siitä mitä ne olivat edellisen silmälääkärikäynnin yhteydessä niin silloin uusintatarkastus voi siis olla paikallaan. Jos epäilee verkkokalvon irtaumaa, on syytä mennä heti silmälääkäriin - mitä nopeammin hoidon saa, sitä todennäköisemmin voidaan hankalammat komplikaatiot tai näön pysyvä aleneminen estää.

Kaikenkaikkiaan verkkokalvon irtoaminen on lasiaisirtauman yhteydessä melko harvinaista, todennäköisyys on kuitenkin suurempi silloin, kun tulee verenvuotoja ja/tai verkkokalvon repeämiä mukaan kuvaan.

Lue lisää

Minulla alkoi näkymää noi puolivuotta sitten "tähtiä" tai "salamointia" näkökentässäni, aina kun tein harkoissa ukemeja. Ukemi on vähän niinkuin verrattavissa kuperkeikkaan. "Salamointi" kestää noin 10 sekunttia, jonka jälkeen sitä ei enään esiinny harkkojen aikana.

Noin 3 kuukautta sitten aloin näkemään kokoajan "lankoja" etenkin, kun katson taivaalle tai johonkin valkoiselle

Kävin silmälääkärillä tässä paripäivää sitten ja jäi vielä pari kysymystä askarruttamaan.

Voinko jatkaa harrastustani?
Langat vissii jää näkökenttää loppu elämäksi?
Voinko harrastaa enään koskaan, eli tuleeko tälle loppua ja jos tulee koska?

max75 kirjoitti:

ymmärrän kyllä sen että varmasti lääkärit auttaisivat jos osaisivat. en vaan ole ihan vakuuttunut siitä että asiaa tutkittaisiin tarpeeksi. kerran yksi tuttu lääkäri (vapaa-ajan keskustelua), kertoi että lääkärikin on ihminen ja kokee vaikeaksi sellaisen asiakkaan jonka tilanne on sellainen, että tietää, ettei tätä pysty auttamaan. usein tää saattaa purkautua asiakkaan ongelman vähättelynä jne. itse en ennen nykyisiä vaivojani käynyt edes normaali lääkärillä n. viiteen vuoteen. eli se on tasan varma että en huvikseen lähde valittamaan. koen asian niin että, vaikka ongelma olis sellainen, johon ei suoraa ratkaisua löydy, niin kyllä lääkärinkin pitäis pikkuisen pyrkiä siloittamaan tilannetta. kaikkein pahin oli ensimmäinen kerta kun silmälääkäri totes heti ongelmasta kuultuani vihaisesti "se nyt on kyllä ihan varma että niitä samentumia ei sieltä pois saada". sen jälkeen on potilaan joka on mennyt hakemaan hoitoa, erittäin vaikea keskittyä enää kysymään kaikkea oleellista. sitäpaitsi tuokin kommentti osoitti vähintäänkin silmälääkärin puutetta "psykologiselle pelisilmälle", koska myöhemmin selvisi, että samentumat voivat siirtyä paikkoihin, joissa ne eivät enää häiritse. realistinen pitää lääkärin olla, ettei valehtelemalla helpota potilaan oloa, koska silloin jälkeenpäin pettymys voi olla kova, kun on kerrottu liian positiivista tietoa sairaudesta. kaikkia ammattikuntia pitää pystyä myös arvostelemaan, ja arvostelua pitää pystyä ottamaan vastaan. niin minäkin joudun tekemään työssäni. toki lääkärin työ on yks arvokkaimpia ammatteja mitä löytyy, ja mielestäni he ovat suuren palkkansa todellakin ansainneet.

Lue lisää

niin se vain on ,että olkoon lääkäri mikä vain niin olisi asiallista ,että hän ottaisi huomioon potilaan tilanteen. epätietoisuuden ja pelonkin . minulla hoidettin 1,5vuotta sitten laaserilla lasiaisen irtauma useampaankin kertaan. no nyt kävin tarkistuttamassa näköni ja samalla pyysin myös katsomaan silmän tilanteen koska langat ja pisteet leijuvat sumun keskellä edelleen ja valosalamoitakin edelleen on . valitin myös etten näe hyvin lukea ja nämä ylimääräiset kaverit sitä haittaavat. lääkärin asenne oli yliolkainen . valitettavasti joudun näin toteamaan. kuittasi asian sanomalla että nehän näkyvät vain tietyssä valossa ja kun katsoo vaaleata vasten. niinpä , mutta kyllä se aika vähän on missä tummalla pohjalla on tummaa kirjoitusta että eivät haittaisi. kyllä ne haittaa koko ajan .eivätkä ole vaipuneet näkökentän reunoille vaan ovat koko ajan koko näkökentässä.

max75 kirjoitti:

ymmärrän kyllä sen että varmasti lääkärit auttaisivat jos osaisivat. en vaan ole ihan vakuuttunut siitä että asiaa tutkittaisiin tarpeeksi. kerran yksi tuttu lääkäri (vapaa-ajan keskustelua), kertoi että lääkärikin on ihminen ja kokee vaikeaksi sellaisen asiakkaan jonka tilanne on sellainen, että tietää, ettei tätä pysty auttamaan. usein tää saattaa purkautua asiakkaan ongelman vähättelynä jne. itse en ennen nykyisiä vaivojani käynyt edes normaali lääkärillä n. viiteen vuoteen. eli se on tasan varma että en huvikseen lähde valittamaan. koen asian niin että, vaikka ongelma olis sellainen, johon ei suoraa ratkaisua löydy, niin kyllä lääkärinkin pitäis pikkuisen pyrkiä siloittamaan tilannetta. kaikkein pahin oli ensimmäinen kerta kun silmälääkäri totes heti ongelmasta kuultuani vihaisesti "se nyt on kyllä ihan varma että niitä samentumia ei sieltä pois saada". sen jälkeen on potilaan joka on mennyt hakemaan hoitoa, erittäin vaikea keskittyä enää kysymään kaikkea oleellista. sitäpaitsi tuokin kommentti osoitti vähintäänkin silmälääkärin puutetta "psykologiselle pelisilmälle", koska myöhemmin selvisi, että samentumat voivat siirtyä paikkoihin, joissa ne eivät enää häiritse. realistinen pitää lääkärin olla, ettei valehtelemalla helpota potilaan oloa, koska silloin jälkeenpäin pettymys voi olla kova, kun on kerrottu liian positiivista tietoa sairaudesta. kaikkia ammattikuntia pitää pystyä myös arvostelemaan, ja arvostelua pitää pystyä ottamaan vastaan. niin minäkin joudun tekemään työssäni. toki lääkärin työ on yks arvokkaimpia ammatteja mitä löytyy, ja mielestäni he ovat suuren palkkansa todellakin ansainneet.

Lue lisää

Lasiaisen irtoamisia lienee varsin erilaisia. Tietääkseni "salamoinnin" ei pitäisi kestää normaaliisti viikkoa kauempaa. Jos verkkokalvoon on tullut reikä kuten 2-3%:lle käy niin silloin salamointi varmaan jatkuu pitempään. Rakkaat ystävät, lääkärini oli vaivaantunut kun hän muun avun puutteessa joutui selostamaan, että kyseessä on melko normaali ikääntymisen vaiva. Olen likinäköinen, vähän yli 60:nen ja hyväksyin asian. Saman vastauksen ovat saaneet lukemattomat muut joiden kanssa asiasta olen keskustellut. Ei tässä mitään muuta ole tehtävissä kuin on totuteltava. Ei tässä nyt vielä sokeus uhkaa ja tuskin uhkaa koskaan. Jos lääkärillä olisi lääke tai hoito haituviin niin aivan varmasti hän olisi niitä tarjonnut. Jos tila pahenee ja verkkokalvoon tulee repeämä tai reikä niin sitä voidaan hoitaa leikkauksella tai laserilla. Kelluviin huikaleisiin ei ole lääkettä. Joillakin ne haalistuvat kuulemma tai sitten ihminen vain sopeutuu. Minä olen päättänyt kääntää työpöytäni valkoisen seinän edestä muualle. Olen himolukija ja kelluva rinkula jonka näen koko ajan on näköhermon pää. Kyllä lääkärikin sen näki mitä minä näen. Näen sen näköhermon pään ja haituvia ja kiusalliset pitkulaiset mustat langat ovat onneksi loitontuneet takaoikealle pikkuhiljaa. Niitä näen yhä vähemmän.
Lääkärini määräsi minulle Vitreoclar nimistä vitamiinivalmistetta, jossa on myös muita silmälle tärkeitä aineksia. Mutta hän mainitsi myös ettei tämä tule auttamaan vaurioituneeseen silmään, hän korosti kirjoittavansa ko. lääkkeen jotta toinen silmä voisi säästyä ko. vaurioilta. Otan niitä nyt yhden pillerin päivässä 30 pv ajan. Näkä on tärkeä meille kaikille ja lääkärit varmasti auttavat siinä missä voivat. Haituviin lääke ei ole auttanut, mutta jos auttaa terveeseenpään silmään niin hyvä.
Vikaa voi olla meidän potilaidenkin asenteissa jos emme usko, että lääkäri ei voi enempää kuin voi. Tässä iässä on jo monenlaista kroonista vaivaa, silmävaiva ei ole ainoa ja kaikkiin muihinkin on pitänyt tottua. Kaksikymppistä minusta ei enää tule, vaikka kuinka tahtoisin. Niin olen onnellinen ettei mitään pahempaa ole sattunut ja jatkan elämääni haituvien kanssa kuin mitään ei olisi...Itseni tarkasteluun en aio käpertyä.

Pippari kirjoitti:

Lasiaisen irtoamisia lienee varsin erilaisia. Tietääkseni "salamoinnin" ei pitäisi kestää normaaliisti viikkoa kauempaa. Jos verkkokalvoon on tullut reikä kuten 2-3%:lle käy niin silloin salamointi varmaan jatkuu pitempään. Rakkaat ystävät, lääkärini oli vaivaantunut kun hän muun avun puutteessa joutui selostamaan, että kyseessä on melko normaali ikääntymisen vaiva. Olen likinäköinen, vähän yli 60:nen ja hyväksyin asian. Saman vastauksen ovat saaneet lukemattomat muut joiden kanssa asiasta olen keskustellut. Ei tässä mitään muuta ole tehtävissä kuin on totuteltava. Ei tässä nyt vielä sokeus uhkaa ja tuskin uhkaa koskaan. Jos lääkärillä olisi lääke tai hoito haituviin niin aivan varmasti hän olisi niitä tarjonnut. Jos tila pahenee ja verkkokalvoon tulee repeämä tai reikä niin sitä voidaan hoitaa leikkauksella tai laserilla. Kelluviin huikaleisiin ei ole lääkettä. Joillakin ne haalistuvat kuulemma tai sitten ihminen vain sopeutuu. Minä olen päättänyt kääntää työpöytäni valkoisen seinän edestä muualle. Olen himolukija ja kelluva rinkula jonka näen koko ajan on näköhermon pää. Kyllä lääkärikin sen näki mitä minä näen. Näen sen näköhermon pään ja haituvia ja kiusalliset pitkulaiset mustat langat ovat onneksi loitontuneet takaoikealle pikkuhiljaa. Niitä näen yhä vähemmän.
Lääkärini määräsi minulle Vitreoclar nimistä vitamiinivalmistetta, jossa on myös muita silmälle tärkeitä aineksia. Mutta hän mainitsi myös ettei tämä tule auttamaan vaurioituneeseen silmään, hän korosti kirjoittavansa ko. lääkkeen jotta toinen silmä voisi säästyä ko. vaurioilta. Otan niitä nyt yhden pillerin päivässä 30 pv ajan. Näkä on tärkeä meille kaikille ja lääkärit varmasti auttavat siinä missä voivat. Haituviin lääke ei ole auttanut, mutta jos auttaa terveeseenpään silmään niin hyvä.
Vikaa voi olla meidän potilaidenkin asenteissa jos emme usko, että lääkäri ei voi enempää kuin voi. Tässä iässä on jo monenlaista kroonista vaivaa, silmävaiva ei ole ainoa ja kaikkiin muihinkin on pitänyt tottua. Kaksikymppistä minusta ei enää tule, vaikka kuinka tahtoisin. Niin olen onnellinen ettei mitään pahempaa ole sattunut ja jatkan elämääni haituvien kanssa kuin mitään ei olisi...Itseni tarkasteluun en aio käpertyä.

Lue lisää

NIIN . VIELÄ SIITÄ SILMÄLÄÄKÄRIN ASENTEESTA VAAN. TIEDÄN KYLLÄ HEIDÄNKIN RAJALLISUUTENSA MUTTA SE VÄHÄTTELY OLISI SAANUT JÄÄDÄ POIS. KYLLÄ SE VÄLÄHTELY JA PISTEET JA LANGAT NÄKÖKENTÄSSÄ NIIN PALJON HAITTAAVAT ETTÄ EI IHAN PIENI ASIA OLE . VAIKKA KUINKA YRITTÄISI TOTTUA JA SOPEUTUA NIIN HAITTAAVAT SILTI JOKA PÄIVÄ...

shelena kirjoitti:

NIIN . VIELÄ SIITÄ SILMÄLÄÄKÄRIN ASENTEESTA VAAN. TIEDÄN KYLLÄ HEIDÄNKIN RAJALLISUUTENSA MUTTA SE VÄHÄTTELY OLISI SAANUT JÄÄDÄ POIS. KYLLÄ SE VÄLÄHTELY JA PISTEET JA LANGAT NÄKÖKENTÄSSÄ NIIN PALJON HAITTAAVAT ETTÄ EI IHAN PIENI ASIA OLE . VAIKKA KUINKA YRITTÄISI TOTTUA JA SOPEUTUA NIIN HAITTAAVAT SILTI JOKA PÄIVÄ...

Lue lisää

Kun teillä on ollut lasiaisen irtauma ja siihen liittyvä salamointi silmän ulkokulmassa niin kuinka kauan se salamointi on kestänyt ilman että silmässä on tullut verkkokalvovikaa?
Minulla on nyt salamoinut 3 kk, lääkäri sanoi jokin aika sitten, ettei tarvitse enää tarkastaa.
Mutta kumminkin huolestuttaa. Salamointi ei ole yhtään vähentynyt. Täytyyhän silmässä jokin vika olla joka aiheuttaa nuo salamat aina kun käännän päätä tai muuta sellaista.

Lukiessani noita kertomuksia silmien ongelmista voin omalta osaltani kertoa epäonnekkaita kokemuksia.
Lasiaisen irtoamisen jälkeen sanottiin, että ei mitään hätää se on luonnollinen tapahtuma useammalle ihmiselle ja vain muutamalle prosentille tästä aiheutuu verkon irtauma. Minä vlitettavasti joudun siihen muutamaan prosentin joukkoon ja verkkokalvon irtauma alkoi ilmestyen pimeänä verhona peittäen n. 1/3 näkökentästä.
Silmälääkärin tilauksen yhteydessä tapahtui vastaanottotytöltä ensimmäinen virhe, hän ei ymmärtänyt silmän hoidon kiireellisyyttä ja että kysymyksessä on verkkokalvon irtauma. Hän järjesti minulle lääkärin vastaanoton vasta kolme päivää myöhemmin. Lääkäri samantien (torstai) sitten lähetteellä suoraan asianomaiseen sairaalaan ja siellä piti leikata seuraavana päivänä joka oli perjantai. Kutsua leikkaukseen klo 10.00 ei ollut vielä tullut jota ihmettelin. Niinpä soitin itse ja kyselin mikä on tilanne. Siellä hoitaja kertoi,että papereitani ei vielä oltu ehditty tutkia ja muutenkin heillä on henkilökuntapulaa koska on perjantai ja kokouspäivä jne. Niimpä pyysin käsittelemään tapaustani ja he lupasivat soittaa. Klo 11.30 soitin uudelleen kun mitään yhteyttä ei oltu otettu ja silloin lupasivat selvittää. Klo 12.30 soitin jälleen ja silloin he ilmoittivat , että leikkaus on vasta maanantaina koska viikoloppuna ei suoriteta leikkauksia, annettin asento ohjeita. Viiikonlopun aikana asentohoidosta huolimatta verkkokalvon irtauma eteni siten että näkökenttä oli enää 1/3 osaa. Maanantaina aamusta vihdoinkin leikattiin (laitettiin plombi) ja leikkauksen jälkeen heti huomasin, että näköni ei mielestäni ollut kunnossa ja vielä oli harso näkyvissä. Tarkastuksessa todettiin ,että verkokalvo ei ollut kiinnittynyt ja sen takana oli nestettä heitelttiin, että pitänee mahdollisesti leikata uudelleen mutta seuraavassa tarkastuksessa lääkäri oli mieltä,että on merkkejä, että kalvo on kiinnittymässä ja sanottiin loput luonto hoitaa. Seuraavaa tarkastus kuukauden kuluttua. Näkökenttä oli vinossa kallistuen joitakin asteita oikealle ja ilmestyi karsastus. Seuraavien parin viikon aikana näkö huononi niin että menin sairaalaan ja siellä todettiin,että kalvo on irtoamassaa ja sen alapuolella on paljon nestettä vaarana on, että makulan alue voi irroita myös..(lisäksi plombi ei ollut paikallaan venyttäen silmämunan ja lihakset) se oli keskiviikko, torstai oli pyhä tuli perjantai ja väännön jälkeen sain osaston suorittamaan uuden leikkauksen: Silmästä poistettiin lasiainen, poistettin kalvon takaa nesteet jne. silmään laitettiin kaasua, asentohoitoa ja vimmatusti monelaista tippaa kolme viikkoa jne. Puolentoista kuukauden jälkeen kaasu poistui ja näkö aluksi oli melko hyvä mutta karsastus ja vino näkökenttä jatkui entiseen tapaan pian alkoi ilmestyä myös enemmän vääristymiä.
Suoritettiin makula-alueella ilmestyneen membranin poisto ja leikattiin kaihi. Edelleen vääristymiä sekä matalampi näkökenttä pystysuunnassa ja edelleen karsastus vaikka hiukan lievempänä. Lääkätintarkastuksessa todettiin OCT-kuvauksessa pieni subfoveaalinen nestekertymä kohottaen hiukan verkkokalvoa. Seuraavassa tarkastuksessa OCT-kuva osoitti, että spontaanisesti ongelma on poistunut mutta vääristymiä on edelleen . Tilanne 9 kuukauden jälkeen: näössä vääristymiä, esineet matalampia (pienempiä) ja näkökenttä pienempi, karsastus hiukan on parantunut mutta edelleen kuva kallistunut oikealle, kuvan värit vaalempia, kuva on hiukan usvainen. Pitää odottaa mahdollista näön paranemista vielä kuukausia tai vuosia..? Että tällainen tapaus, silmäni siis ei ole sokea mutta näkö on surkea.
Olen kuullut , että näkö parannetaan toimenpiteillä mutta minusta minun osaltani ei ole näin käynyt.
(tietysti en ole sokea, sen lääkärit estivät) korvissani usein kuulen tummaihoisen osaston lääkärin sanovan
"jos teitä ei olisi leikattu olisitte sokea!" Lohdullista vai mitä?

epäonninen? kirjoitti:

Lukiessani noita kertomuksia silmien ongelmista voin omalta osaltani kertoa epäonnekkaita kokemuksia.
Lasiaisen irtoamisen jälkeen sanottiin, että ei mitään hätää se on luonnollinen tapahtuma useammalle ihmiselle ja vain muutamalle prosentille tästä aiheutuu verkon irtauma. Minä vlitettavasti joudun siihen muutamaan prosentin joukkoon ja verkkokalvon irtauma alkoi ilmestyen pimeänä verhona peittäen n. 1/3 näkökentästä.
Silmälääkärin tilauksen yhteydessä tapahtui vastaanottotytöltä ensimmäinen virhe, hän ei ymmärtänyt silmän hoidon kiireellisyyttä ja että kysymyksessä on verkkokalvon irtauma. Hän järjesti minulle lääkärin vastaanoton vasta kolme päivää myöhemmin. Lääkäri samantien (torstai) sitten lähetteellä suoraan asianomaiseen sairaalaan ja siellä piti leikata seuraavana päivänä joka oli perjantai. Kutsua leikkaukseen klo 10.00 ei ollut vielä tullut jota ihmettelin. Niinpä soitin itse ja kyselin mikä on tilanne. Siellä hoitaja kertoi,että papereitani ei vielä oltu ehditty tutkia ja muutenkin heillä on henkilökuntapulaa koska on perjantai ja kokouspäivä jne. Niimpä pyysin käsittelemään tapaustani ja he lupasivat soittaa. Klo 11.30 soitin uudelleen kun mitään yhteyttä ei oltu otettu ja silloin lupasivat selvittää. Klo 12.30 soitin jälleen ja silloin he ilmoittivat , että leikkaus on vasta maanantaina koska viikoloppuna ei suoriteta leikkauksia, annettin asento ohjeita. Viiikonlopun aikana asentohoidosta huolimatta verkkokalvon irtauma eteni siten että näkökenttä oli enää 1/3 osaa. Maanantaina aamusta vihdoinkin leikattiin (laitettiin plombi) ja leikkauksen jälkeen heti huomasin, että näköni ei mielestäni ollut kunnossa ja vielä oli harso näkyvissä. Tarkastuksessa todettiin ,että verkokalvo ei ollut kiinnittynyt ja sen takana oli nestettä heitelttiin, että pitänee mahdollisesti leikata uudelleen mutta seuraavassa tarkastuksessa lääkäri oli mieltä,että on merkkejä, että kalvo on kiinnittymässä ja sanottiin loput luonto hoitaa. Seuraavaa tarkastus kuukauden kuluttua. Näkökenttä oli vinossa kallistuen joitakin asteita oikealle ja ilmestyi karsastus. Seuraavien parin viikon aikana näkö huononi niin että menin sairaalaan ja siellä todettiin,että kalvo on irtoamassaa ja sen alapuolella on paljon nestettä vaarana on, että makulan alue voi irroita myös..(lisäksi plombi ei ollut paikallaan venyttäen silmämunan ja lihakset) se oli keskiviikko, torstai oli pyhä tuli perjantai ja väännön jälkeen sain osaston suorittamaan uuden leikkauksen: Silmästä poistettiin lasiainen, poistettin kalvon takaa nesteet jne. silmään laitettiin kaasua, asentohoitoa ja vimmatusti monelaista tippaa kolme viikkoa jne. Puolentoista kuukauden jälkeen kaasu poistui ja näkö aluksi oli melko hyvä mutta karsastus ja vino näkökenttä jatkui entiseen tapaan pian alkoi ilmestyä myös enemmän vääristymiä.
Suoritettiin makula-alueella ilmestyneen membranin poisto ja leikattiin kaihi. Edelleen vääristymiä sekä matalampi näkökenttä pystysuunnassa ja edelleen karsastus vaikka hiukan lievempänä. Lääkätintarkastuksessa todettiin OCT-kuvauksessa pieni subfoveaalinen nestekertymä kohottaen hiukan verkkokalvoa. Seuraavassa tarkastuksessa OCT-kuva osoitti, että spontaanisesti ongelma on poistunut mutta vääristymiä on edelleen . Tilanne 9 kuukauden jälkeen: näössä vääristymiä, esineet matalampia (pienempiä) ja näkökenttä pienempi, karsastus hiukan on parantunut mutta edelleen kuva kallistunut oikealle, kuvan värit vaalempia, kuva on hiukan usvainen. Pitää odottaa mahdollista näön paranemista vielä kuukausia tai vuosia..? Että tällainen tapaus, silmäni siis ei ole sokea mutta näkö on surkea.
Olen kuullut , että näkö parannetaan toimenpiteillä mutta minusta minun osaltani ei ole näin käynyt.
(tietysti en ole sokea, sen lääkärit estivät) korvissani usein kuulen tummaihoisen osaston lääkärin sanovan
"jos teitä ei olisi leikattu olisitte sokea!" Lohdullista vai mitä?

Lue lisää

Hei...kiitos kun kirjoitit kokemuksestasi. Oletko minkä ikäinen ja ennakoiko irtauma mitenkään? Oliko sinulla likinäkö?
Onko toinen silmäsi normaali? Oletko voinut esim ajaa autoa ja käydä töissä? Kiitos jos vastaat.

Kun kaivataan keskusteluja, unohdetaan että aikaahan siinä kuluu. Lääkärinvastaanotoilta aikaa puuttuu. Eli kun ei rupatella, ehtii hoitaa enemmän potilaita. Ja tämä on kunnanisille se tärkein asia. Jos haluat aikaa, varaa sitä esim. tunniksi yksityispuolelta jolloin myös maksat siitä -joskin tilanne on sikäli hankala, että potilaalta puuttuvat usein niin luonnontieteellinen peruskoulutus kuin erityisesti sairauksien tuntemus. Kannattaa siis tosissaan kuunnella tarkasti ja uskoa heti mitä sanotaan. On turha luulla, että lääkäri kovin innokkaasti jatkaa keskustelua sen jälkeen, kun ennalta varattu aika on kulunut umpeen, siinä alkavat seuraavat äkäiset potilaat kasaantua odotusaulaan. Valitettavan usein yksityispuolen lääkärikeskuksiinkaan ei varata mitään omaharkintaista aikaa, jolloin vastaanotto antaa rutiiniajan 15 min. Ei vastaanottovirkailijalla ole lääkärimäistä pätevyyttä arvioida tarvittavien tutkimusten ym. kestoa. Ja sehän 15 min kuluu mellko nopeasti kun tutkitaan, naputellaan tulosyy, anamneesi ja status sekä johtopäätökset ja hoito koneellee kirjoitetaan mahdolliset paperit ja neuvotaan jatko. Mutta näin vaan on kunnanisien mielestä hyvä: lääkärin turha kysellä etukäteen, turha rupatella vastaanotolla...
Ihan oikein on jälkikäteen lukea sitten itse vielä esim. Duodecimin sivuilta lisää netistä. Onneksi netti on kehitetty.

Oma tarinani on tämmöinen:

Viime joulun tienoilla vasen korva alkoi tinnittämään. Niskani olivat hyvin jumissa. Sain lihasrelaxantteja ja tulehduskipulääkettä. Niskajumi hellitti, mutta tinnitus jäi. Kevättalvella aloin hiihtämään, jotta ehkäisisin uusia lihasjumeja.
Eräänä iltana hiihtäessäni huomasin näkökenttäni välkkyvän ja oli sitä nokisadetta. Keväällä sain silmälääkärilta vahvistuksen että kyseessä on lasiaissamentuma johon hoitoa ei ole. Jäi askarruttamaan se että kun näköni "välkkyy" niin onko aihetta mennä takaisin silmälekurille jos siellä on repeämä verkkokalvossa?
Pidän paljon liikunnasta ja harrastan niin usein kun mahdollista. Jäi vain pelko siitä että jos jatkan liikkumista niin pahennan tilannetta.

landefromtre kirjoitti:

Oma tarinani on tämmöinen:

Viime joulun tienoilla vasen korva alkoi tinnittämään. Niskani olivat hyvin jumissa. Sain lihasrelaxantteja ja tulehduskipulääkettä. Niskajumi hellitti, mutta tinnitus jäi. Kevättalvella aloin hiihtämään, jotta ehkäisisin uusia lihasjumeja.
Eräänä iltana hiihtäessäni huomasin näkökenttäni välkkyvän ja oli sitä nokisadetta. Keväällä sain silmälääkärilta vahvistuksen että kyseessä on lasiaissamentuma johon hoitoa ei ole. Jäi askarruttamaan se että kun näköni "välkkyy" niin onko aihetta mennä takaisin silmälekurille jos siellä on repeämä verkkokalvossa?
Pidän paljon liikunnasta ja harrastan niin usein kun mahdollista. Jäi vain pelko siitä että jos jatkan liikkumista niin pahennan tilannetta.

Lue lisää

Lisään vielä tähän äsköiseen viestiin:

Myös tuo tinnitus ihmetyttää, että voiko se liittyä tähän näkövammaan? Kesällä huomasin kerran kiivetessäni ylämäkeen ja kun katsoin taivaalle, niin sumentumat muuttuivat sykkeen tahdissa, ja ihan kuin näkökentässä olisi näkynyt verisuoni.

Äsken lukasin verkkokalvon repeämästä hus.fi sivulta, että verkkokalvon revetessä voi katketa verisuoni ja juuri tuo näkemäni sumentuma on verisoluja, jotka sinkoilevat joka suuntaan.

Kyllä tää välillä masentaa, kun lisäksi nenäkään ei ole toiminut kesästä lähtien eli hajuaisti ei pelaa, mutta mitä tässä nyt valittamaan kun asiat voisivat kurjemminkin olla , mutta vastauksia haluaisin siihen, että tarvitsenko laser- tai leikkaushoitoa ja saanko harrastaa liikuntaa?

landefromtre kirjoitti:

Lisään vielä tähän äsköiseen viestiin:

Myös tuo tinnitus ihmetyttää, että voiko se liittyä tähän näkövammaan? Kesällä huomasin kerran kiivetessäni ylämäkeen ja kun katsoin taivaalle, niin sumentumat muuttuivat sykkeen tahdissa, ja ihan kuin näkökentässä olisi näkynyt verisuoni.

Äsken lukasin verkkokalvon repeämästä hus.fi sivulta, että verkkokalvon revetessä voi katketa verisuoni ja juuri tuo näkemäni sumentuma on verisoluja, jotka sinkoilevat joka suuntaan.

Kyllä tää välillä masentaa, kun lisäksi nenäkään ei ole toiminut kesästä lähtien eli hajuaisti ei pelaa, mutta mitä tässä nyt valittamaan kun asiat voisivat kurjemminkin olla , mutta vastauksia haluaisin siihen, että tarvitsenko laser- tai leikkaushoitoa ja saanko harrastaa liikuntaa?

Lue lisää

Itselläni v. 2008 laseroitu sama verkkokalvon repeämä kuudesti peräkkäin (johtuen osittain kokemattomasta harjoittelijasta joka aloitti operoinnin). Viimeisen "hitsauksen" jälkeen erikoislääkäri totesi että silmä on laseroidusta kohtaa nyt vahvempi kuin silmän verkkokalvo luonnollisesti on.

Oireet alkoi noin puoli vuotta ennen ensimmäistä operaatiota. Lasiaissamentuma on minulla koko ajan ollut hyvin vähäistä, tai olematonta. Ensimmäisenä oireena silmää liikuteltaessa näkökenttään välähti kirkas piste, esim. liikenteessä kun katsoo vuorotellen oikealle ja vasemmalle (tai ylös ja alas). Kuukausien kuluessa piste muuttui isommaksi ja kirkkaammaksi palloksi. Vielä tässä vaiheessa en yhtään tiennyt mistä on kysymys. Seuraavaksi alkoi aamuyöllä unen aikana, jolloin silmät kuulemma liikkuvat, näkyä laajempaa välähdystä silmän alaosassa. Se oli ikäänkuin joku olisi äkkiä heilauttanut taskulampun valokeilaa kohti ja samantien pois. Menin täysin pimeään vessaan ja aloin määrätietoisesti liikutella silmää alhaalta ylös, ylhäältä alas, sivulta sivulle ja takaisin, sekä lopuksi ympäri ja vielä suoraan eteenpäin. Huomasin että samanlainen välähdys toistuu samoissa silmän liikkeissä joka kerta. Se oli todella kirkas ja tuntui merkilliseltä mistä silmä saa valonsa, kun kaikkialla on pimeää. Suoraan eteenpäin katsoessa näkyi silmän reunaosassa muutama aivan pieni kirkas piste, jotka vaan oli ja pysyi siinä. Soitin yksityiselle silmälääkäriasemalle jonne pääsi samana päivänä. Siellä silmätautien erikoislääkäri totesi verkkokalvossa 2-3 reikää ja tilasi samantien yliopistosairaalasta ajan laserointiin. Se oli jo tunnin päästä joten kotiin ei tarvinnut, eikä olisi saanutkaan välillä lähteä.

Yliopistosairaalassa ensimmäisen laseroinnin teki harjoittelijan tapainen ilmeisesti vasta valmistuva lääkäri, ja jälkitarkastuksessa todettiin että hänen tekemänsä hitsaukset on liian kevyitä. Toki verkkokalvo niillä pysyi koossa jälkitarkastukseen saakka. Toiset lääkärit vahvisteli niitä jälkeenpäin ja viimeisen laseroinnin erikoislääkäri teki itse. Toisaalta ihan hyväkin että ne tehtiin useammassa erässä, operaatio kun ei varsinkaan kauan kestäessään ole niitä miellyttävimpiä. Ekalla kerralla lähti taju, toisellakin vähäksi aikaa, mutta siitä eteenpäin opin sietämään sitä tunnetta että silmää hitsataan sisältä päin. Se on vähän kuin hehkuvalla raudalla tökkisi silmää vieri viereen ja puudutustipoista joita käytettiin, ei tämän suhteen ollut mitään apua.

Alkuun lasersauman huomasi silmän reunassa helposti varsinkin vaihtuvissa valaistusolosuhteissa, esim. illalla kun sammutti valot, sauma jäi muutamaksi minuutiksi hehkumaan kuin tähtinauha. Kuukausien mittaan se "sulautui osaksi silmää" ja tänä päivänä en huomaa koko saumaa, vaikka silmääni laseroitiin harvinaisen isolta alueelta. Se ei myöskään haittaa arkipäiväistä toimintaa, vaikka totuus on, että hitsauspisteiden kohdalta silmän näkevät solut eivät enää toimi. Laserointien jälkeen näkyi yöllä pyörteisiä revontulia aika pitkän aikaa, joskus niitä näkyy vieläkin. Saattaa johtua siitä että lasiaisen irtauma on minulla edelleen kesken. Ja tuo edellisen kirjoittajan mainitsema silmän "sykkiminen" on ihan tuttua. Jos harrastaa liikuntaa jossa tulee hiki, eli pulssi nousee, silmän reunaosissa näkyy sykkivää mustaa aluetta sydämenlyöntien tahtiin. Lääkäri ei ole ottanut tähän kantaa joten tuskin se minun tapauksessani on vaarallista. Oman näkemykseni mukaan se johtuisi siitä, että sykkeen noustessa silmänpaine kasvaa ja lasiainen liikkuu verkkokalvoa vasten. En ole varmistanut lääkäriltä onko näin.

Kirkkaita välähdyksiä näkyy joskus yöaikaan edelleen ja toki verkkokalvon irtauman riski on olemassa, sillä lasiainen on vielä osittain kiinni. Välähdykset on kuitenkin laseroidun (ja kuulemma normaalia verkkokalvoa vahvemman) alueen ulkopuolella, joten tämän lasiaiskiskonnan ei minulla periaatteessa pitäisi repäistä verkkokalvoa enempää rikki kuin se jo oli. Toki tarkkailen silmää jatkuvasti ja lääkärin ohjeiden mukaan vältän raskaita nostoja sekä tärähdyksiä. Kovaa leipää en ole syönyt pitkään aikaan, koska sen aiheuttama leukojen tärähtely heiluttaa näkökenttää aivan selvästi. Kuntoilulajitkin on valikoituneet aika vähiin, lähinnä uinti sekä pyöräily tasaisella asfaltilla on tällä hetkellä minun lajejani. Lääkärin mukaan liikuntavalikoimaa voisi laajentaa sen jälkeen kun lasiainen on kokonaan irronnut, eikä pienet tärähdykset enää kisko verkkokalvoa. Siihen saakka vältän kyllä juoksut, hyppimiset, pallopelit ja laskettelut aivan kokonaan.

Nämä verkkokalvo-ongelmat on kovempi laji henkisesti kuin fyysisesti.

Irtoava lasiainen kirjoitti:

Itselläni v. 2008 laseroitu sama verkkokalvon repeämä kuudesti peräkkäin (johtuen osittain kokemattomasta harjoittelijasta joka aloitti operoinnin). Viimeisen "hitsauksen" jälkeen erikoislääkäri totesi että silmä on laseroidusta kohtaa nyt vahvempi kuin silmän verkkokalvo luonnollisesti on.

Oireet alkoi noin puoli vuotta ennen ensimmäistä operaatiota. Lasiaissamentuma on minulla koko ajan ollut hyvin vähäistä, tai olematonta. Ensimmäisenä oireena silmää liikuteltaessa näkökenttään välähti kirkas piste, esim. liikenteessä kun katsoo vuorotellen oikealle ja vasemmalle (tai ylös ja alas). Kuukausien kuluessa piste muuttui isommaksi ja kirkkaammaksi palloksi. Vielä tässä vaiheessa en yhtään tiennyt mistä on kysymys. Seuraavaksi alkoi aamuyöllä unen aikana, jolloin silmät kuulemma liikkuvat, näkyä laajempaa välähdystä silmän alaosassa. Se oli ikäänkuin joku olisi äkkiä heilauttanut taskulampun valokeilaa kohti ja samantien pois. Menin täysin pimeään vessaan ja aloin määrätietoisesti liikutella silmää alhaalta ylös, ylhäältä alas, sivulta sivulle ja takaisin, sekä lopuksi ympäri ja vielä suoraan eteenpäin. Huomasin että samanlainen välähdys toistuu samoissa silmän liikkeissä joka kerta. Se oli todella kirkas ja tuntui merkilliseltä mistä silmä saa valonsa, kun kaikkialla on pimeää. Suoraan eteenpäin katsoessa näkyi silmän reunaosassa muutama aivan pieni kirkas piste, jotka vaan oli ja pysyi siinä. Soitin yksityiselle silmälääkäriasemalle jonne pääsi samana päivänä. Siellä silmätautien erikoislääkäri totesi verkkokalvossa 2-3 reikää ja tilasi samantien yliopistosairaalasta ajan laserointiin. Se oli jo tunnin päästä joten kotiin ei tarvinnut, eikä olisi saanutkaan välillä lähteä.

Yliopistosairaalassa ensimmäisen laseroinnin teki harjoittelijan tapainen ilmeisesti vasta valmistuva lääkäri, ja jälkitarkastuksessa todettiin että hänen tekemänsä hitsaukset on liian kevyitä. Toki verkkokalvo niillä pysyi koossa jälkitarkastukseen saakka. Toiset lääkärit vahvisteli niitä jälkeenpäin ja viimeisen laseroinnin erikoislääkäri teki itse. Toisaalta ihan hyväkin että ne tehtiin useammassa erässä, operaatio kun ei varsinkaan kauan kestäessään ole niitä miellyttävimpiä. Ekalla kerralla lähti taju, toisellakin vähäksi aikaa, mutta siitä eteenpäin opin sietämään sitä tunnetta että silmää hitsataan sisältä päin. Se on vähän kuin hehkuvalla raudalla tökkisi silmää vieri viereen ja puudutustipoista joita käytettiin, ei tämän suhteen ollut mitään apua.

Alkuun lasersauman huomasi silmän reunassa helposti varsinkin vaihtuvissa valaistusolosuhteissa, esim. illalla kun sammutti valot, sauma jäi muutamaksi minuutiksi hehkumaan kuin tähtinauha. Kuukausien mittaan se "sulautui osaksi silmää" ja tänä päivänä en huomaa koko saumaa, vaikka silmääni laseroitiin harvinaisen isolta alueelta. Se ei myöskään haittaa arkipäiväistä toimintaa, vaikka totuus on, että hitsauspisteiden kohdalta silmän näkevät solut eivät enää toimi. Laserointien jälkeen näkyi yöllä pyörteisiä revontulia aika pitkän aikaa, joskus niitä näkyy vieläkin. Saattaa johtua siitä että lasiaisen irtauma on minulla edelleen kesken. Ja tuo edellisen kirjoittajan mainitsema silmän "sykkiminen" on ihan tuttua. Jos harrastaa liikuntaa jossa tulee hiki, eli pulssi nousee, silmän reunaosissa näkyy sykkivää mustaa aluetta sydämenlyöntien tahtiin. Lääkäri ei ole ottanut tähän kantaa joten tuskin se minun tapauksessani on vaarallista. Oman näkemykseni mukaan se johtuisi siitä, että sykkeen noustessa silmänpaine kasvaa ja lasiainen liikkuu verkkokalvoa vasten. En ole varmistanut lääkäriltä onko näin.

Kirkkaita välähdyksiä näkyy joskus yöaikaan edelleen ja toki verkkokalvon irtauman riski on olemassa, sillä lasiainen on vielä osittain kiinni. Välähdykset on kuitenkin laseroidun (ja kuulemma normaalia verkkokalvoa vahvemman) alueen ulkopuolella, joten tämän lasiaiskiskonnan ei minulla periaatteessa pitäisi repäistä verkkokalvoa enempää rikki kuin se jo oli. Toki tarkkailen silmää jatkuvasti ja lääkärin ohjeiden mukaan vältän raskaita nostoja sekä tärähdyksiä. Kovaa leipää en ole syönyt pitkään aikaan, koska sen aiheuttama leukojen tärähtely heiluttaa näkökenttää aivan selvästi. Kuntoilulajitkin on valikoituneet aika vähiin, lähinnä uinti sekä pyöräily tasaisella asfaltilla on tällä hetkellä minun lajejani. Lääkärin mukaan liikuntavalikoimaa voisi laajentaa sen jälkeen kun lasiainen on kokonaan irronnut, eikä pienet tärähdykset enää kisko verkkokalvoa. Siihen saakka vältän kyllä juoksut, hyppimiset, pallopelit ja laskettelut aivan kokonaan.

Nämä verkkokalvo-ongelmat on kovempi laji henkisesti kuin fyysisesti.

Lue lisää

Hienoa, että osaat ja jaksat näin tarkkaan kuvailla kokemuksesi. Minä olisin voinut kirjoittaa jokseenkin saman jutun, alkuvuosikin on sama 2008. Minulla on toisesta silmästä laseroitu yksi suuri repeämä ja useita pienempiä. kaikki valoilmiöt ja sykkimiset menevät juuri niin kuin kuvaat.
Mutta kaiken tämän paikkailun jälkeen tuli vielä uusi ongelma, verkkokalvon päälle kasvoi arpi, macular pucker. Siihen asti normaalina säilynyt näöntarkkuus romahti muutamassa viikossa ja näkökenttä vääntyili ja kiemurteli jatkuvasti uuteen uskoon. Onneksi pääsin nopeasti leikkaukseen, jossa lasiainen ja arpi poistettiin. Samalla verkkokalvo laseroitiin koko ympärysmitaltaan kiinni alustaansa ja suurinta reikää kiinnitettiin vielä lisää. No nyt silmällä näkee lähes normaalisti ja leikkauksen aiheuttama kaihikin on jo poistettu.
Suurimman reiän alueella näkyy joka päivä useita kertoja pyörähtävä valopallo, jonka jälkeen sen alueen näkökenttä värelee jonkin aikaa. Silmä on tutkittu niin monta kertaa, etten oikein siitä jaksa enää huolestua. Silti väitän myös, että tämä on pitkä ja raskas sairaus, joka tekee monista muista ongelmista toisarvoisia. Toivottavasti näistä kertomuksista on apua niille, jotka vasta törmävät tällaisin ongelmiin, itse ainakin kovasti etsin vastaavia kokemuksia.
Olen myös seurannut silmän reagointia rasitukseen, verenpaineeseen jne. Onko sinulla kokemusta lentomatkoista? Mahtaisiko paineen vaihtelu näkyä silmässä?

macular pucker kirjoitti:

Hienoa, että osaat ja jaksat näin tarkkaan kuvailla kokemuksesi. Minä olisin voinut kirjoittaa jokseenkin saman jutun, alkuvuosikin on sama 2008. Minulla on toisesta silmästä laseroitu yksi suuri repeämä ja useita pienempiä. kaikki valoilmiöt ja sykkimiset menevät juuri niin kuin kuvaat.
Mutta kaiken tämän paikkailun jälkeen tuli vielä uusi ongelma, verkkokalvon päälle kasvoi arpi, macular pucker. Siihen asti normaalina säilynyt näöntarkkuus romahti muutamassa viikossa ja näkökenttä vääntyili ja kiemurteli jatkuvasti uuteen uskoon. Onneksi pääsin nopeasti leikkaukseen, jossa lasiainen ja arpi poistettiin. Samalla verkkokalvo laseroitiin koko ympärysmitaltaan kiinni alustaansa ja suurinta reikää kiinnitettiin vielä lisää. No nyt silmällä näkee lähes normaalisti ja leikkauksen aiheuttama kaihikin on jo poistettu.
Suurimman reiän alueella näkyy joka päivä useita kertoja pyörähtävä valopallo, jonka jälkeen sen alueen näkökenttä värelee jonkin aikaa. Silmä on tutkittu niin monta kertaa, etten oikein siitä jaksa enää huolestua. Silti väitän myös, että tämä on pitkä ja raskas sairaus, joka tekee monista muista ongelmista toisarvoisia. Toivottavasti näistä kertomuksista on apua niille, jotka vasta törmävät tällaisin ongelmiin, itse ainakin kovasti etsin vastaavia kokemuksia.
Olen myös seurannut silmän reagointia rasitukseen, verenpaineeseen jne. Onko sinulla kokemusta lentomatkoista? Mahtaisiko paineen vaihtelu näkyä silmässä?

Lue lisää

Hei...minkä ikäinen olit kun kaikki tuo tapahtui...? Oliko sinulla miinusta aikaisemmin? Pärjäätkö nyt ilman laseja? Pystytkö ajamaan autoa/ olemaan työssä? Kiitos kovasti jos vastaat...

macular pucker kirjoitti:

Hienoa, että osaat ja jaksat näin tarkkaan kuvailla kokemuksesi. Minä olisin voinut kirjoittaa jokseenkin saman jutun, alkuvuosikin on sama 2008. Minulla on toisesta silmästä laseroitu yksi suuri repeämä ja useita pienempiä. kaikki valoilmiöt ja sykkimiset menevät juuri niin kuin kuvaat.
Mutta kaiken tämän paikkailun jälkeen tuli vielä uusi ongelma, verkkokalvon päälle kasvoi arpi, macular pucker. Siihen asti normaalina säilynyt näöntarkkuus romahti muutamassa viikossa ja näkökenttä vääntyili ja kiemurteli jatkuvasti uuteen uskoon. Onneksi pääsin nopeasti leikkaukseen, jossa lasiainen ja arpi poistettiin. Samalla verkkokalvo laseroitiin koko ympärysmitaltaan kiinni alustaansa ja suurinta reikää kiinnitettiin vielä lisää. No nyt silmällä näkee lähes normaalisti ja leikkauksen aiheuttama kaihikin on jo poistettu.
Suurimman reiän alueella näkyy joka päivä useita kertoja pyörähtävä valopallo, jonka jälkeen sen alueen näkökenttä värelee jonkin aikaa. Silmä on tutkittu niin monta kertaa, etten oikein siitä jaksa enää huolestua. Silti väitän myös, että tämä on pitkä ja raskas sairaus, joka tekee monista muista ongelmista toisarvoisia. Toivottavasti näistä kertomuksista on apua niille, jotka vasta törmävät tällaisin ongelmiin, itse ainakin kovasti etsin vastaavia kokemuksia.
Olen myös seurannut silmän reagointia rasitukseen, verenpaineeseen jne. Onko sinulla kokemusta lentomatkoista? Mahtaisiko paineen vaihtelu näkyä silmässä?

Lue lisää

.. elämä muuttuu ja moni asia tuntuu aivan toiselta, kuin ennen. Itselläni kokemuksia samanlaisista asioista, laserointi vieläkin vähän kesken. Oli lasiaisirtauma, verenpurkauma ja verkkokalvon repeymiä, kahdeksan kertaa nyt peräkkäin laseroitu. Valopalloja, salamointia, tykytystä silmässä verenpaineen noustessa rasituksessa, pelkoa, huolta, mielialan vaihtelua. Nyt oireet alkaneet tasoittua.
Toisaalta sairauden tuoma rauhoittuminen, asioiden mittasuhteiden muuttuminen.
On todella tärkeää saada lukea muiden kokoemuksia.

Moi, mikä on sinun tilanne nyt?

Kertoisitko, Mikke75, onko tuotteesta ollut apua... Itsellänikin on nyt mitä ilmeisimmin lasiainen irronnut / irtoamassa ja ameebamainen rihma siirtyy häiritsevästi hetkeksi keskelle näkökenttää aina kun katsoo oikealle.

Kiitos asiallisesta tiedosta

Oliko kyseessä erikoistumisensa loppuun suorittanut, sinun kieltäsi äidinkielenään puhuva lääkäri? Lääkärikeskuksen vastaanotossa/toimistossa saatetaan puhua eriloistuvasta lääkäristä kuin jo valmiista (ja erikoistuvahan on heti, kun on aloittanut. Valmistuminen vie sitten 5-6 vuotta). Ensimmäinen korvattu potilasvahinko Suomessa oli muuten sellainen, että tuli mies maalta Helsinkiin valittamaan vatsavaivoja ja ruotsinkielinen professori laittoi silmäosastolle, jossa mies sai silmätippurin. Mahavaivat jäivät vaille huomiota. Prof. joutui maksamaan 30 hopeakopeekan korvauksen potilaalle.

Korjausmies:

http://www.lexum.cz/en/team/mudr-ivan-fiser-ph-d

Vai "normisettii"???
Otan yhteyden taas silmäpolille heti Juhannuksen jälkeen, ettå ei tarvitse sanoa: mene lääkäriin!

Minulle tuli lasiaisen irtauma molempiin silmiin yli neljä (4) vuotta sitten, täytän syksyllä -14, toivottavasti, 70 vuotta.
Toinen silmä on ollut senjälkeen OK, mutta toinen EI.
Olen likinäköinen, hajataitto "ongelma" ja juuri tässä pahemmassa silmässä on ollut vuoden -80 alussa näköhermon tulehdus.
Mutta se siitä.

Tämä lasiaisen irtauma hellitti vähitellen, siis salamointi, ja olen muuten silmieni vuoksi joutunut käymään usein kuvauksissa ym. - sillä tämän pahan silmän sisälle ilmestyi yhtäkkiä luomi, jota nyt seuraillaan.
Sekin on kuulemma melko tavallinen "tässä iässä".

MUTTA , minunhan piti kertoa vielä siitä lasiaisesta, joka alkoi yhtäkkiä, pahasa silmässä, oireilla aika kovaa, siis yli neljän vuoden jälkeen ensimäisestä salamasta.
Kyllä tässä pahassa silmässä jotain muutakin pahaa on, etenkin kun vertaa toiseen silmään, mutta mitään ei toistaiseksi ole tehty, kun ei lääkärien mukaan ole ollut aihetta....
Edellisen kerran kävin kuvauttamassa "luomisilmäni" n. kuukausi sitten.

(sairastan myös nivelreumaa ja popsin lääkkeitä moneen muuhun tautiin, mutta eivät varmaan liity tähän lasiaisen salamointiin)

Nyt on kyllä lopetettava kirjoittaminen, paha silmä ei tästä pitänyt.

Lahdessa hyvä lääkäri. Selvitä en mainosta.