En nyt tiiä, mistä muualtakaan hakea apua/neuvoja, joten kirjoitan tämän nyt tänne. Toivon asiallisia kommentteja, kiitos. Toivottavasti jollakin on jakaa vinkkejä ja mielipiteitä.
Seurustelin pari vuotta sitten yhen mua itteä kolme vuotta nuoremman pojan kanssa (ite oon siis nyt ens syksynä menossa lukioon, iät voi päätellä siitä). Suhde kesti sen verran ku kesti, yhteensä melkein vuoden. Molemmat tykkäs/rakasti toisiaan tosi paljon, eikä kumpikaan ois oikeestaan halunut erota. Mutta ongelmia tuli sen verran eteen (ei voinu näyttäytyä julkisesti yhessä, ei ollu yhteistä aikaa...) että muuta vaihtoehtoa ei oikeestaan ollu. Pysyttiin jonkin aikaa puheväleissä mut sitten meiän yhteydenpito loppu. Lomilla saatetaan edelleen puhua toistemme kanssa muutama sananen facessa, mut muuten ei.
Oon sitte koettanu nämä pari vuotta päästä kyseisestä pojasta yli, mutta siitä ei tuu mitään. Kaikki on hyvin aina siihen asti, että nään sen jossaki. Sitte iskee sellanen hirviä ikävä ja halu päästä juttelemaan ja viettämään aikaa yms ja tulee muisteltua kaikkia vanhoja juttuja. Ja mä nään sen päivittäin koulussa.
Mun pikkusisko on todennu, että mä oon edelleen rakastunu tähän poikaan. Kavereille en oo voinu puhua siitä, että oon ees seurustellu sen kanssa, koska meilläpäin ei oo oikein suvaittua seurustella noin paljo nuoremman kans (dunno mistä syystä, mut nii se vaa on, sellasesta ei oikein ees puhuta). Siis jos kertoisin, niin jäisin luultavasti yksin ilman kavereita.
Mä en siis tiedä, mitä mä teen. Toisaalta mää en pysty unohtamaan sitä tai pääsemään siitä yli, mutta toisaalta en mää kyl oikein pystyis olemaankaan sen kans yhessä silleen niinku se ansaitsis. Auttakaa.
Seurustelin pari vuotta sitten yhen mua itteä kolme vuotta nuoremman pojan kanssa (ite oon siis nyt ens syksynä menossa lukioon, iät voi päätellä siitä). Suhde kesti sen verran ku kesti, yhteensä melkein vuoden. Molemmat tykkäs/rakasti toisiaan tosi paljon, eikä kumpikaan ois oikeestaan halunut erota. Mutta ongelmia tuli sen verran eteen (ei voinu näyttäytyä julkisesti yhessä, ei ollu yhteistä aikaa...) että muuta vaihtoehtoa ei oikeestaan ollu. Pysyttiin jonkin aikaa puheväleissä mut sitten meiän yhteydenpito loppu. Lomilla saatetaan edelleen puhua toistemme kanssa muutama sananen facessa, mut muuten ei.
Oon sitte koettanu nämä pari vuotta päästä kyseisestä pojasta yli, mutta siitä ei tuu mitään. Kaikki on hyvin aina siihen asti, että nään sen jossaki. Sitte iskee sellanen hirviä ikävä ja halu päästä juttelemaan ja viettämään aikaa yms ja tulee muisteltua kaikkia vanhoja juttuja. Ja mä nään sen päivittäin koulussa.
Mun pikkusisko on todennu, että mä oon edelleen rakastunu tähän poikaan. Kavereille en oo voinu puhua siitä, että oon ees seurustellu sen kanssa, koska meilläpäin ei oo oikein suvaittua seurustella noin paljo nuoremman kans (dunno mistä syystä, mut nii se vaa on, sellasesta ei oikein ees puhuta). Siis jos kertoisin, niin jäisin luultavasti yksin ilman kavereita.
Mä en siis tiedä, mitä mä teen. Toisaalta mää en pysty unohtamaan sitä tai pääsemään siitä yli, mutta toisaalta en mää kyl oikein pystyis olemaankaan sen kans yhessä silleen niinku se ansaitsis. Auttakaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö kellään oo antaa neuvoa tai vinkkiä tai mitään...?