Uskaltaako kysyä?!

Jaa a, riippuu ihmisestä. Itse koitan salailla viimeiseen asti, enkä oksenna kuin kotona ja siivoan jälkeni aina huolellisesti.
Voihan se olla että oksennuksen jälkeen on yksinkertaisesti niin poikki tai lähellä pyörtymistä, ettei kykene siivoamaan.
Myös pahasta masennuksesta kärsiville siivoaminen on viimeisimpiä asioita johon jaksaa kiinnittää huomiota.

Miltä ahmiminen tuntuu ? Riippuu edelleen ihmisestä, voin vain kertoa miltä se minusta tuntuu. Aina oksentelupäivien jälkeen paastoan/syön hyvin vähän, jolloin elimistö tietenkin vaatii sitä ruokaa. Tarpeeksi pitkän ajan kuluttua koitan ruveta syömään 'normaalisti' mutta heti kun lipsahdan vähänkin tai olo tuntuu liian täydeltä, niin päähän ei mahu muutakuin kaiken ulos saaminen. Tässä vaiheessa ahmiminen alkaa ja se loppuu siihen kun ei enää yksinkertaisesti pysty syömään enää murustakaan. Näinä kertoina siitä ei todellakaan nauti, pointti on vaan ahmia, jotta voi oksentaa. Silloin menee kaikki kaurapuurosta banaaneihin.
Oksentamisen jälkeen olo on ihan h*lvetin helpottunut, mitä nyt päätä ja kurkkua särkee ja taju meinaa lähteä, mutta ajatus siitä että kaiken ruoan sai ulos on mahtava.

Toisaalta on myös niitä päiviä, kun en edes yritä syödä 'normaalisti' vaan painelen kauppaan ostamaan kaikkea ahmittavaa. Luultavasti ihan vaan sen takia koska jäätelö ja pullat on hyviä ja tiedän, että saan ne ulos.

Tällänen oravanpyörähän tää oikeestaa on.. binge, purge, starve, repeat.
Mutta tiedäthän, että pakonomainen ahmiminen ja oksentaminen on lähes aina vain oireita jostai suuremmasta ongelmasta ? Mulla se turruttaa kaiken, vielä en oo päässyt käsiksi siihen, että mitä koitan vältellä.
Tää on oikeestaan sama asia ku et menisit kysymään flunssaiselta, että saako se nautintoa sen aivastuksista. Tai siitä ku nenä vuotaa, miltä se tuntuu ?

Enkä mä sanoisi, että anoreksia ja bulimia on mitenkään ääripäitä. Lähemmäksi menisi anoreksia ja BED. Anailun ja miailun pohjimmainen tavoite kuitenkin tuntuu olevan pakonomainen laihduttaminen, vaikka osa bulimikoista voi olla normaalipainoisia. Oikeastaan kai se on mahdollista olla normaalipainonen anorektikkokin. Jos on todella isoista lukemista lähtenyt laihduttamaan ja jäänyt nopeasti kiinni siihen kieroutuneeseen ajatusmalliin, niin miksei.

Saanko kysyä sulta, että miltä se syömättömyys tuntuu ? Miltä tuntuu liikkua pakonomaisesti tunnista toiseen joka päivä ? Miltä tuntuu kun hiukset tippuu ?
Miltä tuntuu ku tulee rytmihäiriöitä ? Miltä tuntuisi jos pistäisitkin kännykkäsi väärään paikkaan tai unohtaisit silittää alushoususi ?
Saatko sä sun oireista mitään nautintoa ? Nautitko sä edes tosta sun neuroottisesta siivouksestas ? Onko kivaa elää elämää noin tarkasti ?

Ps. http://keskustelu.suomi24.fi/node/12040531

Kiitos teille vastauksist


"Saanko kysyä sulta, että miltä se syömättömyys tuntuu ? Miltä tuntuu liikkua pakonomaisesti tunnista toiseen joka päivä ? Miltä tuntuu kun hiukset tippuu ?
Miltä tuntuu ku tulee rytmihäiriöitä ? Miltä tuntuisi jos pistäisitkin kännykkäsi väärään paikkaan tai unohtaisit silittää alushoususi ?
Saatko sä sun oireista mitään nautintoa ? Nautitko sä edes tosta sun neuroottisesta siivouksestas ? Onko kivaa elää elämää noin tarkasti ? "

Yritän nyt vastata jotain.
Ensin syömättömyys. Se, että "voittaa" nälän, että pystyy pitämään kivenkovan kontrollin, se tuntuu älyttömän hyvälle! Ainakin minä saan siitä mahtavia kikcsejä, energiaa kuin pienessä kylässä, olen lähes euforinen!
Minulle ruoka on vihollinen. Toisekseen en enää vuosiin ole uskonut että sitä oikeastaan edes tarvitsee syödä! Joskus mietin, mihin muka tarvitsee sen kauhean mättömäärän!?
Hiusten tippuminen, keltainen kuiva iho, mustat silmänaluset, zombi-ulkonäkö; ei haittaa. En ole tippaakaan kiinnostunut siitä mitä ulkomaailma ulkonäöstäni sanoo. Minulle pääasia on olla laiha ja laihtua enemmän! Tavoitteenani on ollut 29 kg. Mistä tuo lukema tulee, en tiedä. Se vaan oli sellainen pakkomielle. En päässyt "kuin" 33 kiloon, jolloin vietiin väkisin sisätaudeille. (Pituus 168 cm)
Rytmihäiriöihin olen tottunut täysin. En edes huomaa jos ei tule erityisen voimakkaita ja pitempään kestäviä. Liikunnasta nautin, pakkoliikunta joskus ottaa päähän. On pakko kävellä /juosta joka päivä vähintään 12 kilometriä. Alle sen ei saa mennä. Sama jos kännykkä hukkuu tai muu pakkotoiminto jää tekemättä. Se on paniikin paikka! Tuntuu että maailma hajoaa just!
Siivouksesta en nauti, mutta nautin puhtaasta kodista, puhtaasta olosta. Minulle ruoka on likaista, saastuttavaa,¨pelottavaa!
Summa summarum: toisaalta nautin anoreksiasta ja se on minun paras ja rakkain ystäväni. Turvapaikkani. Toisaalta se pelottaa ja olen ollut hyvin hyvin masentunut, samoin minulla oli angsti ihan koko ajan. Sain masennuslääkkeen joka auttoi.

Tällä hetkellä olen siinä kunnossa, että tiedostan sairauteni. Pelkään sitä.
No, ehkä vastauksestani saatte tekin jotain irti? Omalta puoleltani en todellakaan halunnut enkä halua loukata ketään! Haluan vain oppia paremmin tuntemaan sairauteni, syömishäiriöitä yleensä, koska ne ovat uskomattoman vakavia ja niin huonosti niiden on hoitoon priorisoitu Suomessa! Itse olen onnekas ja asun maassa misssä saan todella asianatuntijahoidon. Siitä huolimatta sairaus istuu sitkeässä ja hoidossa olen juossut nyt useamman vuoden. Psykologi, omalääkäri, verikokeet, luuntiheyden mittaus, kaikki säännöllisesti.
Jos joku haluaa kysyä jotain tai muuten keskustella aiheesta, olen mielellään mukana! Mutta vain asiallisesti!

En suoraan kiistäkään, etteivätkö jotkut bulimikot olisi huomattavan sotkuisia. Missään tapauksessa eivät kaikki.

Yksi selitys havainnollesi voi olla se, että nuoret naiset muutenkin osaavat olla tosi sikamaisia: tarpeeksi kun kiertää opiskelija-asuntoja, niin huomaa miten sottaisia ja epähygieenisiä naistenkin kämpät ja huoneet voivat olla. Ehkä olet sattunut tapaamaan naisia, jotka kuuluvat sekä tähän sotta- että bulimikkoryhmään.

Toinen selitys on se, että bulimiahan tapahtuu "kohtauksena", jolloin mieluiten yksin vaan ahdetaan. Kohtauksen aikana siisteydellä ei ole juuri mitään väliä. Silloin paperit ja kääreet jäävät lattialle ja ne on aikomus siivota myöhemmin. Ahmimisen ja oksentamisen jälkeen masentaa, ja bulimikko makaa sängyssä ja siivoaminen ei kiinnosta pätkääkään, koska millään ei ole mitään väliä.

Parin päivän kuluttua bulimikko ryhdistäytyy ja siivoaa masennuksen hellittäessä, tai sitten nopeasti ennen vieraita. Bulimikkokin päättää joskus laittaa elämänsä täydelliseen kuntoon ja siivoaa tässä yhteydessä asuntonsa edustuskuntoon - repsahtaakseen. Repsahdus- korjaus - repsahdus - korjaus -liike näkyy myös muussakin kuin syömisessä. Luulen, että usea bulimikko tavoittelee korjaus-liikkeen aikana juuri kuvaamaasi hallintaa. Silloin kyllä silitetään ja viikataan.

Uskon että monet (varmaan useimmat) pyrkivät silti välttämään suoranaista epähygieenisyyttä. Olisi kauheaa haista oksennukselle tai jättää vessaan oksennusta. Kyllä niitä käsiä ja pönttöjä kuule pestään, se on ammattitauti tässä hommassa. Hammasvälit käydään langalla läpi ja kurkkupastillit ja raikasteet ovat käytössä.