Mustat seinät, kuin tummat esteet onnessani kaatuvat päälleni.
Hahmo joka kuin usvaa karkaa alta ja katoaa pilvien luo.
Leijun taivaalta kuin huomaamaton katse ihmisten ylle.
Seinät eivät enää olleet kuten en minäkään, Kaikki kadonnut kuten tomu tuulten vietäväksi, syvään synkkään yöhön.
Katson, en nää. Maailma hävinnyt altani kuten lauta joka petti vanhasta talosta johon astelin, en tiennyt mitä tehdä.
Laudan särkyneet palaset kuin mosaiikki allani, kuin alunperinkin pienistä palasista rakentunut, se näytti minulta, sirpaleina.
Hahmo joka kuin usvaa karkaa alta ja katoaa pilvien luo.
Leijun taivaalta kuin huomaamaton katse ihmisten ylle.
Seinät eivät enää olleet kuten en minäkään, Kaikki kadonnut kuten tomu tuulten vietäväksi, syvään synkkään yöhön.
Katson, en nää. Maailma hävinnyt altani kuten lauta joka petti vanhasta talosta johon astelin, en tiennyt mitä tehdä.
Laudan särkyneet palaset kuin mosaiikki allani, kuin alunperinkin pienistä palasista rakentunut, se näytti minulta, sirpaleina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.