Kuka järjestää hautajaiset? Ajattelin, että hautajaisten järjestäminen on henkinen teko, mutta aineellisten asioiden järjestämisestähän siinäkin on kysymys. Ehkä hautajaisiin liittyvät sopimukset vaativat kuitenkin enemmän henkistä kapasiteettia kuin vainajan omaisuuden penkominen? Hautajaisissa on henkisiä piirteitä, sillä täytyy ajatella ihmistä, jota ei enää ole. Vainajan tavaroissa on konkreettista tarttumapintaa.
Itse olin viimeinen, joka sai kuulla läheisen kuolemasta. Kukaan ei muistanut / kyennyt / halunnut / viitsinyt ilmoittaa asiasta. Minä olin kuitenkin se, joka järjesti hautajaiset. Se, joka halusi nähdä vainajan. Muut olivat ehtineet käydä vainajan tavaratkin läpi, kunnes joku muisti ilmoittaa minullekin, että henkilö on kuollut.
Muitten mielestä hautajaisilla ei ollut edes kiire, mutta Suomen lakikin jo sanoo, että hautajaisjärjestelyihin on ryhdyttävä välittömästi. Enkä mielestäni ollut turhan kiireinen, sillä lähemmäs kuukausi kuolemasta hautajaisiin kului aikaa. Eräs jopa sanoi, että ensin etsitään mahdollinen testamentti ja sitten vasta ruvetaan miettimään, mitä vainajalle tapahtuu.
Itse olin viimeinen, joka sai kuulla läheisen kuolemasta. Kukaan ei muistanut / kyennyt / halunnut / viitsinyt ilmoittaa asiasta. Minä olin kuitenkin se, joka järjesti hautajaiset. Se, joka halusi nähdä vainajan. Muut olivat ehtineet käydä vainajan tavaratkin läpi, kunnes joku muisti ilmoittaa minullekin, että henkilö on kuollut.
Muitten mielestä hautajaisilla ei ollut edes kiire, mutta Suomen lakikin jo sanoo, että hautajaisjärjestelyihin on ryhdyttävä välittömästi. Enkä mielestäni ollut turhan kiireinen, sillä lähemmäs kuukausi kuolemasta hautajaisiin kului aikaa. Eräs jopa sanoi, että ensin etsitään mahdollinen testamentti ja sitten vasta ruvetaan miettimään, mitä vainajalle tapahtuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Noin.
Kylläpä se vaikuttaisi useiten menevän, että kuolinpesä, elikkäs perinnöt kyllä kiinnostavat, hautausjärjestelyt vähemmän, hautajaisista kun vaivaa ja kuluja.
Pitää nyt muistaa, hautajaiskulut ja muut asiaan kuuluvat kulut otetaan kuolinpesästä, jos siellä ei ole selkeää rahaa, ne pitää sitten maksaa muuten. Eli jonkun täytyy maksaa. Ongelma yleistyy jatkuvasti, joku köyhä kuolee omassa osakkeessaan. Aletaan myymään asuntoa, se voi kestää kauankin. Mutta raadosta pitäisi päästä eroon nopeasti, ei sitä voi ikuisesti säilyttää myytävänä olevassa asunnossa, eihän sellaista kukaan osta.
Ilmaisinasian aika raakasti, mutta noin se vaan on. Jos on varaton läheinen, kyllä maksumiehet on kovasti hukassa, kun hautajaisista puhutaan. Ja sitten voisikin miettiä, mitä sana "läheinen" yleensä tarkoittaa.
Sukulainen ei ole synonyymi läheiselle.
Itellä isot suvut väestörekisterin ja sukukirjojen mukaan. Aika hupaisaa, muutaman tunnen ulkonäöltä, ei ikinä ololut mitään kontaktipintaa. Mummelin kuoleman huomasin siitä, että tilille kapsahti rahaa perintönä, kukaan ei ollut kertonut tyypin kuolemasta minulle. Ykst täti, jonka tunsin, kuoli pois, kaupunki hautasi. Kuulin vuosia myöhemmin jostain, koska ei ollut mitää perintöä jaettavaksi. Poikansa, jonka tunsin myös, kuoli myöhemmin, senkin hautasi kaupunki, siitä kuulin jostain, taas vuosia myöhemmin, ei ollut perintöjä jaettavaksi.
Tämä käytäntö yleistyy koko ajan. Kun joku kuolee, raadon hävitys jää kunnan tehtäväksi. Jos rahaa vainajan omaisuudesta jää, joku lakimies etsii perilliset, käärii palkkion päältä ja välittää perinnöt perintökaaren mukaisesti sukulaisille.
Itsellä testamentti ja jälkisäädökset, että täysin tuntemattomat "sukulaiset" ei ala haaskalle tulemaan. Jälkisäädöksissä ihan tarkka ohjeistus raadon hävittämisestä, maininnalla, mitään rituaaleja ei ole. Krokodiilin kyyneliä itkeviä ihmisiä nähnyt perinnön takia (onnesta itkeviä) ihmisiä nähnyt hautajaisissa aivan liikaa.
Hautajaiset ei ole hengellinen tilaisuus, kyse ongelmajätteen hävityksestä ja sitten ihan toinen asia on perinnön jakaminen. Jälkimmäinen käytännössä suurimmalle osalle ihmisistä tärkeämpi. Hautajaiset osa surutyötä j jotain uskonnollisia riittejä, ne on tärkeitä joillekin ihmisille. Pitää muista, vainaja ei pahemmin enää ole kiinnostunut asiasta itse.
=DW=
Juu, oishan se kiva tietää jos on tarkoitus osallistua suvun juhlien käytännön järestelyihin. Minullakin on yksi sukulainen joka höylisti aina lupaa et menen talkoisiin. Ainoa ongelma asiassa et ei muista mainita siitä minulle. Kerrankin luulin ihan meneväni vaan kutsuttuna vieraana niin sähköpostiin napsahti viesti mitä minun haluttiin tekevän. Kävi ilmi et joku oli puolestani luvannut. Noh, toki tein mutta mainitsin kyllä asiasta puolestani luvanneelle. Sillä seurauksella et veti herneet sieraimiin. Mutta joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy, ennemmin tai myöhemmin ;)
Kyllä viranomainen järjestää, jos ei ole muita omaisia.
Seuraa myös tätä, jotta naiset nauraisi:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12056883
H.
Muiden suruko on sinun suurin ilosi?
Hunksz@
Kuolemaa, hautajaisia, saattohoitoa; HUH HUHUH ; ((( Masentaavaa, kuka jaksaa?
Aika moni näyttää jaksavan.Enemmän kuin kusenpolttamia kirppisalkareita.
Missä kirppisaloitus haluu sinne?
Kyllä se vaan on jaksettava, itselläni ei ole kuin muutama kuukausi kun läheiseni hoidin hautaan.
hoitamista on ollut,ja vielä riittää surun keskellä, mutta se onkin minun huoleni ei muitten.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5187
Kiitos linkistä, pitää käydä tsekkaamassa.
Kiva kun jaksoit järjestää.
Minua surettaa, ettei nykyään ihmiset viitsi/jaksa/raaski pitää edes vaatimattomia hautajaisia. Minä tykkään hautajaisista, niissä saa konkreettisesti jättää hyvästit poismenneelle. Vainajaahan ei mikään enää loukkaa, jälkeenjääneiden tunteista siinä on kysymys.
Minulla on kovin pieni suku ja edellinen sukupolvi jo haudassa ja hautajaiset kaikille pidetty. Kolme läheisintä haudattiin ihan peräperää ja myös voin ylpeänä sanoa, ettei pienintäkään riitaa myöskään perinnönjaossa ollut.
Aloittaja ei tainnut olla kovin läheiden haudattavalle,lähin omainen saa yleensä tiedon ensin joka myös tietää missä mennään