Mitä elämäänne kuuluu työpaikkakiusaamisen loputtua tavalla tai toisella (irtisanoutuminen, irtisanominen, työkyvyttömyyseläke, oikeuskäsittely...)?
Onko elämää työpaikkakiusaamisen uhrin osan päätyttyä? Kauanko toipuminen kesti? Pystyykö toipumaan kokonaan...?
Kertoisitteko kokemuksista kiusaamisen kohteena kärvisteleville, jotka eivät vielä tiedä, mihin kaikki päättyy ja onko selviäminen mahdollista? Mitkä keinot auttoivat selviämään?
Selviytymistarinoita?
kärvennetty
57
3291
Vastaukset
- elämä edessä
Minun tapaukseni päättyi vasta oikeus käsittelyyn. Oikeus käsittelystä on noin vuoden verran aikaa kulunut ja vastapuoleni tuomittiin maksamaan korvauksia ja istunto maksuja yhteensä noin 70 tonnia.
Se että asia on viimeinkin loppuun käsitelty, on helpottavaa ja oman uuden elämän rakentaminen on mahdollistettu. Ei tarvitse enää roikkua siinä tietämättömyydessä joka oli niskassa usean vuodenajan. Vihaa tai katkeruutta en tunne enää, ei ole tarvetta koska asia on saanut pisteen päälle.
Kaikkein raskainta on ollut tuo asian käsittely aika ja ennen sitä päällä olevat tapahtumat.
En usko että koskaan kokonaan voi toipua, vaan tietty herkkyys asioihin tulee ja koko tuo kiusaamis tapahtuma jättää pysyvät merkit jotka ilmenevät arkuutena ja sosiaalisen elämän pelokkuutena.
Kuitenkin, kun tänään mietin itseäni ja elämääni, vaikka asioita on tapahtunut paljonkin, olen onnellinen siitä että selvisin ja olen onnelinen siitä mitä elämässäni vielä on. tuollaisten asioiden jälkeen ihminen oppii arvostamaan elämää ja myös muiden elämää, ja se on kaikkein tärkeintä. Itse en hakenut oikeudesta rahaa ja kostoa, vaan oikeutta ihmisenä ja lupaa jatkaa eteenpäin. Voin ihan aidosti sanoa kaikille jotka miettivät tilannettaan, viedäkkö asiaa eteenpäin vai tyytyäkkö osaansa, viekää ihmeessä jos teille annetaan siihen mahdollisuus, mutta älkää kostaaksenne vaan hakeaksenne oikeutta. Toisinaan taistelu kannattaa vaikka se tie onkin raskas kulkea, mutta oman itsearvon vuoksi, taistelkaa!- syyllistetty
Minut on syyllistetty siitä, että olen vienyt asian viranomaisille selvitettäväksi, koska talon sisällä ei suostuttu ryhtymään asiallisiin toimiin henkisen väkivallan lopettamiseksi, vaan tehtiin ratkaisuja, joilla työpaikkakiusattua rangaistiin lisää.
Mitä tulisi ajatella syyllistämisestä ja miten siitä voi selvitä? Rankkaa on.
- try, try, try
Mulla meni aikaa, että sain selitettyä itselleni ja kaikille muille, että potkut eivät olleet minun syytäni. Vaan johtuivat siitä, että työpaikalla tapahtui yllättäviä muutoksia, joita en voinut ennakoida millään tavalla. Siellä ei voitu pitää kaikkia ja tällä kertaa minä olin se, joka joutui lähtemään. Näin käsitin, etten ollut todellisuudessa mokannut ja myös kaverit ja sukulaiset ymmärsi asianlaidan. Heiltä sain tarpeeksi tukea ja päätin, että elämä jatkuu jossakin toisaalla.
Tulin sitten hakeneeksi muualle töihin, mutta epäonnekseni en saanut uutta työpaikkaa. Mietin mielessäni, että olikohan rekryhenkilö soittanut entiselle pomolleni vai miksi minua ei valittu? Teksti "tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun" satutti minua, joten seuraava siirto oli se, että hain koulutuspaikkaa. Jospa sieltä löytäisin jotain. No sitten yhtenä päivänä minulle ilmoitetaan kirjeellä, että pääsetkö tulemaan valintahaastatteluun. Näitä haastatteluja tarjottiin muualtakin, yhteensä neljä eri koulua oli kiinnostunut minusta ihmisenä.
Olen nyt opiskelemassa uutta alaa, koska aiempi ammatti ei työllistänyt minua. Pääsin kouluun, jonne oli paljon hakijoita. Motivaatio opiskella on erittäin korkea ja pyrin siihen, että sitten aikanaan valmistun ammattiin. Uudet haasteet ja opiskelun sisältö on jälleen mielekästä. Lisäksi mulla on kivoja opiskelukavereita, jotka tahtoo ihan samalla tavalla valmistua aikataulussa, kuten minäkin. Meillä on sama tavoite, joten voidaan tukea toisiamme, jos opiskeluissa on jotain vaikeuksia.
Kannattaa siis miettiä muita vaihtoehtoja, jos on putoamassa kovaa ja korkealta. Kuten mulle tapahtui. Mä vaan oon luonteeltani määrätietoinen ja henkisesti vahva, joten vastoinkäymisetkään ei mua masenna, jos saan kokea jotain ilon hetkiä ja onnistumisia. Niitä on nyt tullut ja tästä on hyvä jatkaa.Kuulostaa sun tapauksessasi ettei sinua kiusattu työpaikallasi. Lähinnä tuo vaikuttaisi joltain "normaali" työntekijöiden vähennykseltä, eli tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Henkinen väkivalta ja irtisanominen eivät ole sama juttu.
Henkisessä väkivallassa on seurauksena lähes väistämättä henkilön itsetunnon rappeuttaminen, siksi nimikin henkinen väkivalta. Normaalia irtisanomista ei saa sekoittaa henkiseen väkivaltaan, eli kiusaamiseen, ne ovat täysin toisistaan poikkeavia.
- .........
Kiusaajat kokivat eri vaiheita, ensin se meni näin, he eristivät, olivat ivallisia kun puhuin sopimisesta.
Lopulta he katkeroituivat että minä pääsin heistä eroon.
Kaiken piti loppua työpaikan lakkauttamiseen. Ehkä samassa tahdissa toipuvat sekä kiusattu ja kiusaajat.
Kenenkään työkyky ei mene vaikka kiusaaminen olisi kuinka rankkaa. Tai sanon näin että tarvitaan muutakin.
Menee pitkä aika ennen kuin unohtaa.- psykosomaattinen
Kyllä vaan se työkyky menee sen henkisen puolen myötä.
Katsoisin, ettei henkisessä väkivallassa ja siitä toipumisessa ole kyse "unohtamisesta" tai "anteeksi antamisesta". Kiusaamis termi on ehkä liian laimea kuvaamaan sitä mistä oikeasti on kyse. On toki eriasteisia kiusaamis kokemuksia ja silloin kun kiusattu kokee, että se on ollut merkityksetöntä, eli ei ole aiheutunut terveydellisiä ongelmia, silloin kyseessä ei ole henkinen väkivalta.
Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan juuri sitä, että sen kokija on väkivallan tekojen vuoksi menettänyt terveyden. Henkinen väkivalta on jatkuvaa ja uhri ei kykene siihen itse vaikuttamaan tai lopettamaan sitä.
Kun "kiusattu" on pystynyt lähtemään tilanteesta pois ilman että kiusaamisesta olisi aiheutunut vahinkoa, ehkä mielen pahoittaminen on ainoa, silloin kyseessä ei todellakaan ole ollut henkinen väkivalta.
Täytyy nyt eroittaa toisistaan kiusa ja pahoinpitely, koska ne ovat kaksi ihan eriasteista asiaa.- .........
psykosomaattinen kirjoitti:
Kyllä vaan se työkyky menee sen henkisen puolen myötä.
Tein työtä vielä sen jälkeen melkein 10 vuotta, psykosomaattinen sairaus koettu, mutta se hallinnassa. Vuorotyötä en voinut tehdä enää.
Mielestäni vaikka kokemus oli tuskallinen, se oli samalla kiinnostava.
En vähättele kenenkään kokemusta, psyyken ongelmista ei ole tarpeeksi tietoa noin yleensä.
Kiusaajat olivat minua vanhempia, siihen aikaan kun olin untuvikko, ongelmaa vähäteltiin, itkemistä pidettiin tyhmänä. Siihen asti kun pomotasollakin alettiin itkeä. - ????????
peacekeeper kirjoitti:
Katsoisin, ettei henkisessä väkivallassa ja siitä toipumisessa ole kyse "unohtamisesta" tai "anteeksi antamisesta". Kiusaamis termi on ehkä liian laimea kuvaamaan sitä mistä oikeasti on kyse. On toki eriasteisia kiusaamis kokemuksia ja silloin kun kiusattu kokee, että se on ollut merkityksetöntä, eli ei ole aiheutunut terveydellisiä ongelmia, silloin kyseessä ei ole henkinen väkivalta.
Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan juuri sitä, että sen kokija on väkivallan tekojen vuoksi menettänyt terveyden. Henkinen väkivalta on jatkuvaa ja uhri ei kykene siihen itse vaikuttamaan tai lopettamaan sitä.
Kun "kiusattu" on pystynyt lähtemään tilanteesta pois ilman että kiusaamisesta olisi aiheutunut vahinkoa, ehkä mielen pahoittaminen on ainoa, silloin kyseessä ei todellakaan ole ollut henkinen väkivalta.
Täytyy nyt eroittaa toisistaan kiusa ja pahoinpitely, koska ne ovat kaksi ihan eriasteista asiaa.Aivan niin.
Liian vähän puhutaan siitä, ettei psyyken terveys ole mikään joko-tai.
Ei tarvitsisi mennä tasapäistämistä, kun edes oma terveydentila olisi selvillä.
Kun lopputulos on työkyvyttömyys, minusta ei ole yhtään sen häpeällisempää, jos kaveri on psyykkisistä syistä sitä ja itse fyysisistä. Kun valistettaisiin niin löytyisi monta joista on vain uskottu heidän olevan mielenterveysongelmaisia.
Puhun ihmisistä jotka olen tuntenut kymmeniä vuosia.
- ihminen on peto
Kiusaaminen ja häirintä on pitkäkestoista, jatkuvaa, joka lähes poikkeuksetta vahingoittaa kiusatun henkistä terveyttä. Ihmettelisin, jos ei vaikuttaisi mitenkään ihmisen psyykkeeseen.
Harva varmasti kiusaamiseen reagoi nauramalla ja kintaalla viittaamalla.Henkinen väkivalta rinnastetaan fyysiseen väkivaltaan, eli se on vakavaa toisen tarkoituksellista vahingoittamista. Molemmista väkivallan teoista jää jäljet kokijalleen. Henkisen väkivallan vakavuuden tehostaa vielä se, ettei siitä toipuminen ole aina mahdollista.
Vähättelemällä kiusaamis kokemuksia vain heikennetään kiusattujen oikeusperusteita. Suomen laissa on määritelty pahoinpitely ja rangaistukset sen teosta, tällä siis mennään.
- yks kiusattuna ollut
Toipuminen kestää pitkään, ei se asia noin vain unohdu. Kyllä kaikesta kiusaamisesta jää jälki ihmisen sisimpään, harva on niin voimakas, ett pystyy hautaamaan asian jonnekin syvälle mielen perukoille. Jossain vaiheessa se asia kuitenkin palaa mieleen.
Pitää vaan ajatella, että jossain elämänsä vaiheessa se kiusaaja kohtaa itsensä kaltaisen ihmisen, joka tekee hänelle samoin kuin hän teki muille. Ehkä elämä opettaa jossain vaiheessa kiusaajaa kohtelemaan muita ihmisiä ihmisinä. Voi olla ja saa onnellinen ettei tarvitse enää olla missään tekemisissä sen kiusaajan kanssa ja voi mielessään sääliä niitä ihmisiä, jotka joutuvat hänen kanssaan töitä tekemään.
Toivotan tsemppiä kaikille työpaikkakiusatuille. Te ette ole yksin vaikka saattaa tuntua siltä, kun teidät on jätetty pärjäämään yksin sen kiusaajanne kanssa. Puhukaa asiasta muille ja esimiehille, ehkä jotain apua tilanteeseen löytyy. Yleensä kiusaaja ei keskity vaan yhteen henkilöön kerrallaan, hänellä voi olla muitakin silmätikkuina samassa paikassa, yrittäkää keskenänne saada kiusaaja ruotuun.- .......
Meillä se meni näin että kiusaaja alkoi olla niin uuvuksissa ettei jaksanut enää väittää vastaan, kun hän taas kerran selitteli kun kaikki muutkin.. tuntui siltä että kannatti jonkin verran kärsiäkin kun viimein sain sanottua, että minun puolestani sinä et ainakaan päätä.
Neuvot "kova kovaa vastaan" olivat mielestäni huonoja, ajan mittaan kuitenkin näin kävi.
Kiusaaja seuraili jälkeenkin päin että hyvä kun tuli uusi laki vainoamisesta, kenenkään ei pitäisi kuunnella sellaista. Kiusaajat tuntuvat olevan sellaisia että tarvitsevat aina jonkun toisen apua, hänen tuttavansa muutti pois ettei ollut mahdollista enää yöpyä. - ex mestari
Työpaikkakiusaamisen seurauksena ole ollut nyt 11 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä.
Hakiessani kuntoutukseen sain valtiokonttorin ylilääkäriltä vastauksen että olen niin sairas ettei minua voi kuntouttaa. Hän kehoittikin minua jatkamaan työntekoa eläkkeen sallimissa rajoissa. Näihän olinkin tehnyt.
Kyllä työpaikkaterrorismi ( työterveyspsykologin arvio tapauksestani ) jätti minuun
pysyvän jäljen. Ei sellaisia kokemuksia ( psyykkisiä ja fyysisiä pahoinpitelyitä )
voi unohtaa. Mutta elämä jatkuu päätepisteeseen asti. Siksi siitä on tehtävä mahdollisimman miellyttävä! - piruparka
Minä kanssa mietin, että voi sitä työnantajaa, joka mahdollisesti erään tyypin erehtyy joskus palkkaamaan firmaansa, johan alkaa ilmapiirin yleinen hämmentäminen, rauhaa ei taatusti enää sen jälkeen työpaikalla ole, etenkään jos ottaa jonkun henkilön silmätikukseen ja hampaisiinsa.
- kärvennetty
Onko joku henkisen väkivallan kohteeksi joutumisen jälkeen palannut omaan työhönsä? Miten se tapahtui? Hoidettiinko sairas työyhteisö ennen paluuta? Menikö kauan, että alkoi olla lähes tavallinen olo?
- never look back
Luuletko, että pyromaanin jäljiltä savuavat rauniot palaavat entiselleen koskaan? Älä luule. Ainut keino on luoda perustukset uusiksi eli kiusaamiseen osallistuneen henkilökunnan pitäisi vaihtua kiusatun ympäriltä ja sehän on mahdotonta.
Itse suuntaisiin uusille vesille. - en pystyis =P
never look back kirjoitti:
Luuletko, että pyromaanin jäljiltä savuavat rauniot palaavat entiselleen koskaan? Älä luule. Ainut keino on luoda perustukset uusiksi eli kiusaamiseen osallistuneen henkilökunnan pitäisi vaihtua kiusatun ympäriltä ja sehän on mahdotonta.
Itse suuntaisiin uusille vesille.Totta. Itse en pystyis menemään takas töihin sinne paikkaan. Esimiehet eivät välittäneet puuttua asiaan eli ei pystyis suhtautumaan asiallisesti kyseisiin esimiehiin. Jos pakko olisi sinne mennä, niin eri asenteella menisin eli hällä väliä kaikesta ja toisista ihmisistä ja en tekis yhtä tunnollisesti töitä, eihän siellä muutkaan pahemmin töitä tehnyt ja heille jatkettiin soppareita. Oikeasti, jos rehellisiä ollaan koskettaisi ajatuskin joutua uudestaan sinne helvettiin töihin. Kertakin sitä riemua riitti, toista kertaa ei samaa paskaa haluais kokea. Opin jo kerralla, ett esimiesten silmissä mä kuuluin mappi-öön kastiin eli ihmisiin joilla ei ole mitään arvoa missään. Eipä ne edes huolis näin paskaa ja sekundaa sinne säheltämään, viimeksikin toisen työkaverin piti joka päivä korjata mun tekemää työtä.
- .............
en pystyis =P kirjoitti:
Totta. Itse en pystyis menemään takas töihin sinne paikkaan. Esimiehet eivät välittäneet puuttua asiaan eli ei pystyis suhtautumaan asiallisesti kyseisiin esimiehiin. Jos pakko olisi sinne mennä, niin eri asenteella menisin eli hällä väliä kaikesta ja toisista ihmisistä ja en tekis yhtä tunnollisesti töitä, eihän siellä muutkaan pahemmin töitä tehnyt ja heille jatkettiin soppareita. Oikeasti, jos rehellisiä ollaan koskettaisi ajatuskin joutua uudestaan sinne helvettiin töihin. Kertakin sitä riemua riitti, toista kertaa ei samaa paskaa haluais kokea. Opin jo kerralla, ett esimiesten silmissä mä kuuluin mappi-öön kastiin eli ihmisiin joilla ei ole mitään arvoa missään. Eipä ne edes huolis näin paskaa ja sekundaa sinne säheltämään, viimeksikin toisen työkaverin piti joka päivä korjata mun tekemää työtä.
Piti kirjoittaa, ett "oksettaisi ajatuskin..."
- Anonyymi
Tämä ei tapahtunut töissä vaan kotioloissa. Alivuokralaisena vanhoillis-lestadiolaiset kanssa.
Minulla oli hyvä itsetunto ja vartalo, kun muutin.
Henkinen väkivalta alkoi heti.
Minulla ei ollut 10 kkteen yhtään omaa rauhaa.
Mielenterveyttäni kytättiin ja pilattiin joka päivä klo 7 yöhön 3een asti.
Pianoa pimputettiin ilkeästi, jos voin hyvin.
Suhkussa ollessani seinään koputeltiin viettelevästi.
Innostuivat, kun valitin.
Psyykkeeni vaurioitui, lihoin 25kg, kuntoni laski, itsetunto lyötiin maan rakoon. Lopuksi sain häädön.
Vielä soitettiin perään, että veinkö vahingossa yhden jutun.
Olin liian nuorekas ja minulla oli mahdollisuuksia.
Tekivät hyvää työtä!
Kun Aloittavat käytöksen, eivät lopeta.
En saanut missään olla rauhassa.
Raiskattiin koko ajan.
Ehkä isäntää kiinnosti vieras juttu ja näin se kävi hyvin.
- kärvennetty
Aina ei ole mahdollista lähteä pois. Lisäksi poistumalla toteuttaisin kiusaamiseen osallistuneiden päämäärän ja siten vahvistaisin kiusaamisen tuloksellisuutta. Lisää ajatuksia, kiitos.
- mahdollisuuksia on
Esimiehen on tietysti mahdollista ja velvollisuuskin puuttua tilanteeseen esim. puhuttelemalla koko henkilöstöä ja kiusaamiseen osallistuneita tahoja erikseen. Teon vakavuudesta riippuen kirjallinen varoitus tulisi kyseeseen.
Jos pystyt eheyttämään itsesi, rakentamaan tasapainoisen mielen ja arjen ja positiiviset näkymät kaikesta kokemastasi kiusaamisesta huolimatta, niin ehkä on mahdollista, että pärjäät vielä entisessä työpaikassa. - aamen ja sillä ..
mahdollisuuksia on kirjoitti:
Esimiehen on tietysti mahdollista ja velvollisuuskin puuttua tilanteeseen esim. puhuttelemalla koko henkilöstöä ja kiusaamiseen osallistuneita tahoja erikseen. Teon vakavuudesta riippuen kirjallinen varoitus tulisi kyseeseen.
Jos pystyt eheyttämään itsesi, rakentamaan tasapainoisen mielen ja arjen ja positiiviset näkymät kaikesta kokemastasi kiusaamisesta huolimatta, niin ehkä on mahdollista, että pärjäät vielä entisessä työpaikassa.Jos ja jos, hallelujaa!!!
Ihmeparantumisen aika ei siis ole ohi. Puhutko väkivallan teon jälkeisestä parantumisesta?
Tuo eteeni henkilö joka on kokenut tälläisen parantumisen ja minä näytän sinulle maailman suurimman ihmeen.
Väkivalta, pahoinpitely ja henkisessä muodossa vielä, millä laastarilla tuon korjaa, ellei sitten ole todellakin henkiparantaja.
Ihmisiä me olemme emme maailman suurimpien ihmeiden tekijöitä.
- raadeltu1
Tilastojen mukaan 5 % palaa omaan työhönsä, joten mahdollista on. Mielestäni tuota prosenttia pitää nostaa 100%:iin, mikäli kiusatut itse niin haluaa. Ei ole syytä palkita kiusaajia savustamisen tuottamalla palkinnolla.
Työyhteisössä kiusaamiseen osallistuneet pitää hoitaa. Syytä siihen on, koska terveessä työyhteisössä ei ole työpaikkakiusaamista. Myös esimiehet pitää hoitaa. Kiusattua pitää tukea palaamisessa omaan työhönsä.- aamen ja sillä...
Oletko palannut?
- kunniakirja ja...
Hoitaa millä? Palkankorotuksellako?
- raadeltu1
kunniakirja ja... kirjoitti:
Hoitaa millä? Palkankorotuksellako?
Tarkoitan, että pitäisi hoitaa heidän sairasmielistä psyykeä. Tervehenkinen ihminen ei kiusaa. Heitä pitäisi puhutella ja kertoa heille selvästi, mihin rikosoikeudelliseen tekoon he ovat osallistuneet ja että nollatoleranssin työpaikassa ei sellaista sallita.
Asiantuntijat psykiatrit/psykologit osaisivat varmaankin/toivottavasti neuvoa tehokkaita toimintatapoja. - puolustus
raadeltu1 kirjoitti:
Tarkoitan, että pitäisi hoitaa heidän sairasmielistä psyykeä. Tervehenkinen ihminen ei kiusaa. Heitä pitäisi puhutella ja kertoa heille selvästi, mihin rikosoikeudelliseen tekoon he ovat osallistuneet ja että nollatoleranssin työpaikassa ei sellaista sallita.
Asiantuntijat psykiatrit/psykologit osaisivat varmaankin/toivottavasti neuvoa tehokkaita toimintatapoja.Entä jos on kokenut henkistä kiusaamista ja kiusattu ryhtyy maksamaan takaisin kiusaajalleen? Tekeekö se ihmisestä henkisesti sairaan?
Työpaikkojen tulisi selkeästi julistaa nollatoleranssia kiusaamisen suhteen ja olla avoimia havainnoimaan työyhteisössä esiintyvän kiusaamisen. Liian usein etenkin nuoret esimiehet ovat kyvyttömiä näkemään tilannetta, käytännön kokemus asiasta puuttuu. Koulutus voisi asiassa auttaa.
Helposti kiusaaja (tai kiusaajayhteisö) projisoi syyllisyytensä kiusattuun, tilanne käännetään päälaelleen. Kiusatusta tehdään kiusaaja ja syypää kaikkeen. Syntipukki, se joka paikan avain, joka käy lukkoon kuin lukkoon. - raadeltu1
puolustus kirjoitti:
Entä jos on kokenut henkistä kiusaamista ja kiusattu ryhtyy maksamaan takaisin kiusaajalleen? Tekeekö se ihmisestä henkisesti sairaan?
Työpaikkojen tulisi selkeästi julistaa nollatoleranssia kiusaamisen suhteen ja olla avoimia havainnoimaan työyhteisössä esiintyvän kiusaamisen. Liian usein etenkin nuoret esimiehet ovat kyvyttömiä näkemään tilannetta, käytännön kokemus asiasta puuttuu. Koulutus voisi asiassa auttaa.
Helposti kiusaaja (tai kiusaajayhteisö) projisoi syyllisyytensä kiusattuun, tilanne käännetään päälaelleen. Kiusatusta tehdään kiusaaja ja syypää kaikkeen. Syntipukki, se joka paikan avain, joka käy lukkoon kuin lukkoon.Kiusattu, jolla on tarvetta kostaa ei ole vielä henkisesti selvinnyt henkisestä pahoinpitelystä. Kiusaaminen ei ole oikeutettua millään perusteella.
Valitettavasti kiusaamista on vuosia yritetty poistaa kouluttamalla esimiehiä, mutta mitään suotuisaa tulosta siitä ei ole ollut. Pitäisi olla vahvemmat keinot käytössä. On syytä muistaa, että suuri osa kiusaajista on juuri esimiehiä ja linjaorganisaatio piilottaa kiusaamisen. Hukkaan menee sellaisten koulutus, jotka tahallaan toimivat lainvastaisesti.
Kiusatun asema syntipukkina lienee kovasti yleistä. Se on joukkoharhaa. Juuri tähän voisi kenties sairastuneen työyhteisön hoitamisella vaikuttaa. - .........
raadeltu1 kirjoitti:
Kiusattu, jolla on tarvetta kostaa ei ole vielä henkisesti selvinnyt henkisestä pahoinpitelystä. Kiusaaminen ei ole oikeutettua millään perusteella.
Valitettavasti kiusaamista on vuosia yritetty poistaa kouluttamalla esimiehiä, mutta mitään suotuisaa tulosta siitä ei ole ollut. Pitäisi olla vahvemmat keinot käytössä. On syytä muistaa, että suuri osa kiusaajista on juuri esimiehiä ja linjaorganisaatio piilottaa kiusaamisen. Hukkaan menee sellaisten koulutus, jotka tahallaan toimivat lainvastaisesti.
Kiusatun asema syntipukkina lienee kovasti yleistä. Se on joukkoharhaa. Juuri tähän voisi kenties sairastuneen työyhteisön hoitamisella vaikuttaa.Kiusaaja pitää jättää yksin, silloin hän alkaa epäillä omaa erinomaisuuttaan.
Ihmisen on vaikea antaa periksi, sellaisia kiusaajat ovat, tähtiä omasta mielestään.
He kostavat itse itselleen, useinhan onkin niin että he ovat vanhempia. - Joukolla yhtä vastaa
......... kirjoitti:
Kiusaaja pitää jättää yksin, silloin hän alkaa epäillä omaa erinomaisuuttaan.
Ihmisen on vaikea antaa periksi, sellaisia kiusaajat ovat, tähtiä omasta mielestään.
He kostavat itse itselleen, useinhan onkin niin että he ovat vanhempia.Kiusaaja ei yleensä jää yksin, vaan hänellä on hovi ympärillään. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, mutta näin ne kiusaajat toimivat.
- ei apua pomoilta
raadeltu1 kirjoitti:
Kiusattu, jolla on tarvetta kostaa ei ole vielä henkisesti selvinnyt henkisestä pahoinpitelystä. Kiusaaminen ei ole oikeutettua millään perusteella.
Valitettavasti kiusaamista on vuosia yritetty poistaa kouluttamalla esimiehiä, mutta mitään suotuisaa tulosta siitä ei ole ollut. Pitäisi olla vahvemmat keinot käytössä. On syytä muistaa, että suuri osa kiusaajista on juuri esimiehiä ja linjaorganisaatio piilottaa kiusaamisen. Hukkaan menee sellaisten koulutus, jotka tahallaan toimivat lainvastaisesti.
Kiusatun asema syntipukkina lienee kovasti yleistä. Se on joukkoharhaa. Juuri tähän voisi kenties sairastuneen työyhteisön hoitamisella vaikuttaa.Meillä kiusaajat ovat esimiehen kamuja. Kun uhri menee puhumaan pomolle kokemastaan henkisestä terrorista, vastaa esimies, että kiusaajat ovat suuria persoonia ja hienoja ihmisiä, joiden huumoria kaikki poloiset eivät vaan ymmärrä. Lopuksi pomo antaa ohjeen kehittää itseään ihmisenä vahvemmaksi ja huumorintajuisemmaksi.
Joskus kiusattu on reippaasti sanoa päräyttänyt kiusaajille takaisin samalla mitalla, "nokkelasti ja hauskasti". Tästä on seurannut johtajan puhuttelu huonosta käytöksestä. Lisäksi tietysti kiusaaminen on koventunut.
Mentäessä puhumaan ongelmista ylemmille pomoille, on useasti huomattu, kuinka esimies seisoo aina toisen esimiehen takana tukemassa ja takaamassa. Kuvio säilyy samana vuosikymmenestä toiseen. Julkisella puolella johtajan pesti on käytännössä turvattu aina, no matter what. Kun kiusaaja on pomon kaveri, hänellä ei ole huolen häivää. Ilmeisesti koulutustilaisuuksissa oikein opetetaan esimiehillä yllä kerrotun kaltaisia suhtautumistapoja. Niin ilmeisiä ne ovat. Suuri osa uhreista lähtee, osa jää kituuttamaan, ellei saa muuta työtä. - lohdullinen tarina
......... kirjoitti:
Kiusaaja pitää jättää yksin, silloin hän alkaa epäillä omaa erinomaisuuttaan.
Ihmisen on vaikea antaa periksi, sellaisia kiusaajat ovat, tähtiä omasta mielestään.
He kostavat itse itselleen, useinhan onkin niin että he ovat vanhempia.Olen saanut nähdä prosessin, jossa vanha kiusaajatähti samuu omaan nokkeluuteensa.
Kyseessä oli vanhempi henkilö, taitava pirulainen manipuloimaan. Vähin erin kiusaaminen ja valehtelu kävivät niin julkeiksi, että hoviväkeäkin alkoi hävettää. Tukijoukko harveni. Viimeisessä vaiheessa muijan paraskaan kaveri ei kehdannut enää kompata tätä. Vanha kiusaajastara tuskin ymmärsi hävetä, mutta oli varmasti hämmentynyt ja katsoi parhaaksi liueta eläkkeelle.
- ex mestari
Selviytyminen!
Ei tuollaisesta yksin selviytyisi. Minulla oli hyvänä tukena v.työterveysasema.
Siellä erityisesti työterveyspsykologi J.R.
Tässä eräs hänen harvoista lausahduksistaan vuosien yhteistyön aikana:
"Usein kun ihminen väittää toista hulluksi, niin hän onkin itse."
Tänä päivänä uskallan puhua näistä, koska minulla on kaikki paperilla.
Sen verran vielä; Suurin osa kiusaajistani on kuollut syöpään, vaan en minä.
Syöpäni leikattiin 03 ja eläkkeelle jouduin 01.- raadeltu1
Mikä oli se psykologin antama apu, jonka koit selviytymisessäsi merkityksellisimmäksi?
Oliko työterveyslääkärillä merkitystä selviytymisessäsi?
Kaikki eivät koe saavansa apua ko. toimijoilta. - ex mestari
raadeltu1 kirjoitti:
Mikä oli se psykologin antama apu, jonka koit selviytymisessäsi merkityksellisimmäksi?
Oliko työterveyslääkärillä merkitystä selviytymisessäsi?
Kaikki eivät koe saavansa apua ko. toimijoilta.Tärkeintä oli se että hän kokosi koko v.työterveysaseman henkilökunnan yhteen auttamaan virastomme henkilökuntaa näissä kiusaamistapauksissa.En suinkaan ollut
ainoa kiusattu vaan kiusaaminen oli johdon kenties ainut työmenetelmä! Yhdistetty
talous- ja henkilöstöjohtajahan tuomittiin hovioikeudessa maksamaan eräälle kaltoin kohtelemalleen työntekijälle korvauksia. Tällaisessa tapauksessahan valtiokonttorin rahahanat aukeavat mukisematta. Nyt kun kiusaaja on jäänyt ansaitsemalleen eläkkeelle valtiovalta palkitsi hänet asessorinarvonimellä. - raadeltu1
ex mestari kirjoitti:
Tärkeintä oli se että hän kokosi koko v.työterveysaseman henkilökunnan yhteen auttamaan virastomme henkilökuntaa näissä kiusaamistapauksissa.En suinkaan ollut
ainoa kiusattu vaan kiusaaminen oli johdon kenties ainut työmenetelmä! Yhdistetty
talous- ja henkilöstöjohtajahan tuomittiin hovioikeudessa maksamaan eräälle kaltoin kohtelemalleen työntekijälle korvauksia. Tällaisessa tapauksessahan valtiokonttorin rahahanat aukeavat mukisematta. Nyt kun kiusaaja on jäänyt ansaitsemalleen eläkkeelle valtiovalta palkitsi hänet asessorinarvonimellä.Törkeetä tuollainen kiusaajan palkitseminen. Se kannustaa käyttämään valtaa kiusaamalla, koska siitä seuraa tekijälleen vain hyvää tavalla tai toisella.
Kiusatut päätyvät usein työkyvyttömyyseläkkeelle. Valtiovalta puhuu työurien pidentämisestä. Naurettavaa!!! ainakin niin kauan, kuin valtionkonttoreissakin kiusaaminen piilotetaan ja palkitaan. Kaksinaamaisuutta, huijaamista... - projisointia
"Usein kun ihminen väittää toista hulluksi, niin hän onkin itse."
Projisointia.
Keino lytätä toinen, viedä ihmisarvo ja uskottavuus.
- ex mestari
Valtiokonttori
On se taho joka tekee valtiontyöntekijöiden eläkepäätökset!
Minun päätökseni perustui:
-työnantajan lausuntoon jota valtiokonttonttori ei suostu luovuttamaan minulle ( lain mukaan minun kuuluu saada se ).
-psykiatrian erikoislääkärin Riitta J:n sairauslomatodistukseen. Hän kirjoitti sen työnantajan yhteydenoton jälkeen. Minulle hän sanoi sitä kirjoittaessaan "etteivät tuollaiset herrat hyppyytä häntä."
-työterveyspsykologi Jarkko R:n lausuntoon jonka mukaan olin joutunut vuosien työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Kiusaamista oli myös muihin työntekijöihin kohdistettu. Eli se kuului laitoksen johtamiskulttuuriin! - ex mestari
Siviilityö
Kyseiset todistukset eivät olleet minulle esteenä siviilityöpaikan saannille. Vaikeinta
oli sovittaa ansiot valtiokonttorin tulorajoihin.
sain useasti kiitosta tekemästäni työstä.
Ainoastaan kerran olisin saanut kiitosta jopa ylijohtaja KJ.L:ltä, jos olisin kuulunut toiseen henkilöstöryhmään. Tämä harvinaisuus oli vuonna 1997. Tämä liittyi toimintaani Nikita F:n pakoyrityksen yhteyteen.- ....................
Juha Valjakkala. Monen monta pakoyritystä, lomalta palaamatta jättämiset. Olisi pitänyt antaa Ruotsin hoitaa Valjakkalan vankeus ja päätökset.
- kärvennetty
Sinulla ex mestari olisi varmasti opettavainen tarina kerrottavana tänä päivänä työpaikkakiusaamisongelman kanssa painiskeleville. Ongelma ei ole poistunut vieläkään. Ymmärrystä ja tahtoa ratkaista ongelma oikeudenmukaisesti puuttuu edelleen. Voisitkohan kertoa sen jollakin foorumilla. Vertaistuki on tärkeää saman ongelman kanssa painiskeleville. Uskoisin jonkun lehden (ammattialan lehden, terveydenhoidon, hyvinvoinnin, työelämänlehden tms.) olevan kiinnostunut.
Kiitos, että olet raottanut asiaasi hieman meille. - ex mestari
kärvennetty kirjoitti:
Sinulla ex mestari olisi varmasti opettavainen tarina kerrottavana tänä päivänä työpaikkakiusaamisongelman kanssa painiskeleville. Ongelma ei ole poistunut vieläkään. Ymmärrystä ja tahtoa ratkaista ongelma oikeudenmukaisesti puuttuu edelleen. Voisitkohan kertoa sen jollakin foorumilla. Vertaistuki on tärkeää saman ongelman kanssa painiskeleville. Uskoisin jonkun lehden (ammattialan lehden, terveydenhoidon, hyvinvoinnin, työelämänlehden tms.) olevan kiinnostunut.
Kiitos, että olet raottanut asiaasi hieman meille.Terveiset täältä hymyn maan pääkaupungista Täällä mestari tuntee olonsa turvalliseksi! .
Mikään lehti tai muu media ei ole kiinnostunut tavallisesta ihmisestä. Opiksi olisi otettava viimeaikaisesta julkisuuden henkilön oikeudenkäynnistä!
Voinen raottaa hämärän virkaurani verhoa vähäsen:
Talousjohtaja avasi kaikki tilaisuutensa seuraavin sanoin: "Minä tiedän". "kaikki ajatukset tässä laitoksessa ovat lähteneet talousjohtajan päästä" Tähän hänen lausahdukseensa yhdyin ja yhdyn edelleen, joskin käsitän sen ehkä eri tavoin kuin hän!
Nykyinen ylijohtaja t u n t e e kyseisen talousjohtajan henkilökohtaisesti.
- Anonyymi
Edelleen töissä samassa paikassa. Aktiivikiusaajat eläköityneet. Viimeinen heihin kuulunut ja heitä suojellut esimies on ryypännyt itsensä huonoon kuntoon. Hän tekee lähes pelkästään etätöitä eli palkka maksetaan kotiin, kunnes hän saa eläkkeen. Muutama kiusaamista sivusta seurannut henkilö on yhä töissä ja heidän käytöksensä nykyään on ok. Nämä ihmiset eivät itsessään olleet pahoja, olivat vain kiusaajien manipuloitavissa.
Tie on ollut pitkä ja kivinen. Joskus ihmettelen vieläkin, kun töihin meneminen ei pelota. Hankalat ajat eivät ole kaikilta muiltakaan unohtuneet. Eläkkeelle jäädessään useampi henkilö on tullut sanomaan, että olihan se ikävää mitä silloin jouduit kokemaan. Mukavaa, että ystävällinen sana tulee edes tässä vaiheessa. - Anonyymi
Olin töissä yrityksessä projektissa, jossa olin avainhenkilö. Tein huolellista työtä ja projekti eteni. Rahoitus prokjektille järjestyi myös, koska työ oli niin hyvin ja perusteellisesti hoidettu. Yrityksessä oli kaksi kateellista henkilöä merkittävissä asemissa, joille työtapani ei sopinut. Työtäni alettiin kytätä, arvostella ja minut jätettiin olennaisen tiedonsaannin ulkopuolelle. Lopulta kävi niin, että selän takanani alettiin juonia irtisanomistani (se olisi ollut laiton joka tapauksessa). Päätin irtisanoa itse itseni, koska en voinut kuvitellakaan enää olevani tuntiakaan näiden ihmisten kanssa samassa työpaikassa. Kun olin irtisanoutunut, sain kuulla, että toinen yrityksen avainhenkilö, hyvä työntekijä hänkin, oli irtisanoutunut vain 2 kk jälkeeni. Tästä alkoikin sitten yrityksen alamäki. Hienosti alkanut projekti keskeytettiin, ja kaikki meni pieleen.
Paras kosto on se, kun tietää koko ajan olevansa oikeassa ja näkee, kun kiusaajat saavat nenilleen ja jäävät nuolemaan näppejään.- Anonyymi
Avainhenkilö voi olla avainhenkilö tai ”avainhenkilö”. Tarkoitan, että viimeksi mainitussa on vain laitettu hieno titteli korvaamaan paskaa palkkaa ja ensimmäisessä tapauksessa avainhenkilö on oikeasti avainhenkilö.
Ps. Ei kannata muuten mainostaa olevansa avainhenkilö, saa muuten loppuelämäkseen vainoajat peräänsä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Avainhenkilö voi olla avainhenkilö tai ”avainhenkilö”. Tarkoitan, että viimeksi mainitussa on vain laitettu hieno titteli korvaamaan paskaa palkkaa ja ensimmäisessä tapauksessa avainhenkilö on oikeasti avainhenkilö.
Ps. Ei kannata muuten mainostaa olevansa avainhenkilö, saa muuten loppuelämäkseen vainoajat peräänsä.Olisin voinut laittaa "avainhenkilön" lainausmerkkeihin, koska tämähän ei ole virallinen titteli. Koska olin projektista vastuussa, olin siten erittäin merkittävä henkilö projektin onnistumisen kannalta (= avainhenkilö). Samoin oli tämä toinen irtisanoutunut. Projekti oli ts. riippuvainen meidän kahden työpanoksesta - kuten lopputuloksesta voi päätellä.
- Anonyymi
Kahjut ovat kahjuja.
- Anonyymi
Työpaikkakiusaajat ovat hanurista. Koko järjestelmä on väärin. Ihmiset ovat ilkeitä, peloissaan ym. Tuohon asioiden yksityiskohtaiseen ruotimiseen en lähde, mutta ethän sinä eikä kukaan muukaan tiedä, esim. mihin kaikki päättyy?
- Anonyymi
Samaa mieltä. Ongelmat, joita tällainen aiheuttaa, ovat valtaisat. Ja niiden selvittäminen vie valtavasti energiaa ja aikaa kaikilta.
- Anonyymi
Usein tämän mahdollistaa heikko johto. Kyvyttömyys puuttua, kyvyttömyys keskustella asioista suoraan, mielistelyn tarve ym. Pelkästään tämä voi johtaa katastrofiin työpaikalla. Siinä ei tarvita edes kummoistakaan kiusaajaa aluksi, kun tilanne menee heikon johtamisen vuoksi täysin penkin alle.
- Anonyymi
Olin yksi, joka ei kuulunut joukkoon. Kiusaajia oli useita, kiusaaminen ilmeni monin eri tavoin. Töihin meno oli vaikeaa, ihme, että pysyin tiellä kun kyynelten läpi ei nähnyt kovin tarkasti. Irtisanoin itseni, ansiosidonnaisella päivärahalla kokosin lyttyyn mennyttä itsetuntoani, työskentelin yleishyödyllisille kirppareilla vapaaehtoisena, olin talkootöitä kun niitä sattui olemaan, harrastin useita eri juttuja (tein käsitöitä,lenkkeilen yms). Sitten hakeuduin työllisyyskursseille ja vielä lähes viisikymppisenä pääsin työelämään. Aluksi oli sairaus- tai äitiyslomansijaisuuksia, sitten vakituisiakin työsuhteita, mutta jotenkin olin ” tuntosarvet” koholla ja helposti vaihdoin työpaikkaa kun jotain ilmeni (yhden henkilön osalta puutteellisia tietoja, töiden sabotointia, nolaamista palavereissa yms).
- Anonyymi
Ja tein töitä yli kuusikymppiseksi, toistakymmentä vuotta.
- Anonyymi
Irtisanouduin työpaikastani, keräsin voimaa ja itseluottamusta pari vuotta. Asuin pienellä paikkakunnalla, missä kaikki tunsivat toisensa ja muut tiesivät asiani paremmin kuin itse. Hakeuduin isommalle paikkakunnalle ja asiani järjestyi tosi hyvin. Sain hyviä ja vähemmän hyviä työpaikkoja. Kynnys vaihtaa työpaikkaa oli kipeiden kokemusten takia liiankin matala. Nautin työn tekemisestä ja tein joitain vapaaehtoistöitäkin.
Entinen työpaikkani jäi vähitellen taka-alalle, jos jouduin matkustamaan sen ohi, katselin mieluummin toiselle puolelle tietä. Kun jäin työelämästä pois, jäi enemmän aikaa, välillä kaikki muistot ryöpsähtää mieleen vaikka kuinka yritän antaa menneiden olla. Minulla on sukulaisia vielä siellä joten käyn aika usein. Kun lähtöpäivä lähestyy, tunnen edelleen pelkoa ja ahdistusta. Normaali arki on ongelmatonta joskin koronarajoitusten takia tylsää. - Anonyymi
On todella ikävää, kun työpaikalla menee aikaa ongelmien selvittelyyn.
Pitäisi alkaa selvittämään ko henkilön elämää, että miksi hänen täytyy purkaa sitä pahaa oloaan työkavereihinsa. Jollakin voi olla liikaa töitä.
Toisella pelko työttömäksi joutumisesta.
Kolmas haluaa savustaa työkaverinsa pihalle, siksi että itsellä ei ole niin paljon työssä vaadittavia taitoja, kuin työkaverilla.
Selvitetään syyt ensin. - Anonyymi
Psykologinen työvalmennus, joka on pakollinen.
- Anonyymi
Kokemusta on.
Psyykkaat itseäsi, tai olet tarpeeksi hullu itsekin.
Hyvä työmotivaatio auttaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1458580Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde472449Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja272251- 371995
- 951768
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1811737Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai221390Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091147Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik61033- 531015