Olenko huono äiti?

Hei Hansu.

Et ole huono äiti! Olet tilanteessa, jossa moni äiti on jossain vaiheessa. Sinun on tärkeätä huolehtia itsestäsi ja ottaa vastaan apua, näin tämä elämäntilanne helpottuu ja jaksat taas iloita pojistasi ja touhuta heidän kanssaan. Keinoja löytyy tuon jo nyt olevan avun lisäksi. Voit mennä juttelemaan vaikkapa seurakunnan perheasiainkeskukseen tai perhetyöntekijälle muutaman kerran. Kun saat tukea itsellesi, voimavarat ehtyvät. Onko lähitienoilla seurakunnan päiväkerhoa, jossa esikoinen voisi käydä, jolloin hän saisi ikätovereiden seuraa? Entäs seurakunnan perhekerhoa, jonne voisitte kaikki mennä, siellä tutustuisit muihin äiteihin. Usko vaan, että muillakin äideillä on samoja kokemuksia kuin sinulla. Onko poikien isä arjessanne. Auttaako hän. Kummeja, isovanhempia yms lähi-ihmisiä kannattaa rohkeasti pyytää tukirinkiin. Jokainen ihminen tarvitsee muiden apua ja tukea, ei avun pyytämistä tarvitse nolostella. Kukin vuorollaan.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ja pojillesi
Pirkko-pappi

Olet oikein hyvä äiti.

Miksi et olisi?

Kaikki ovat hyviä, jos lastaan rakastaa.

Miten on ruokavaliosi ja uni?

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

Ulos vaan puistoon, niin unohdat omat ongelmasi kun pääset jakamaan arkea muiden äitien kanssa.

Ymmärrän kyllä tilanteesi. Olen itse ollut masentunut aikanaan, mutta nyt olen onneksi jo kunnossa.

Sanoti että et jaksa olla pihalla ja ymmärrän senkin vallan hyvin, muistan myös kuinka loukkaavaa oli kuulla muilta että "nyt vain pihalle, siellä se helpottaa" "lähde lenkille, niin tulee parempi fiilis" "tapaa kavereita" "aloita joku harrastus" Juu helppo se on sanoa, mutta masentuneelle ei ole helppoa tehdä näitä asioita. Kun ihminen on oikeasti masentunut hänellä ei ole voimia tehdä mitään, jollain ei ole edes voimia saada itseään sängystä ylös, kaupassa käynti vaatii useamman päivän valmistelun ja itsensä psyykkaamisen.. Jokainen joka sanoo näitä "nyt vaan pihalle" lausahduksia voisi oikeasti pysähtyä ajattelemaan hieman ennen kuin sanoo. Se joka voi väittää että oli itse masentunut ja pystyi tekemään kaiken, niin on ollut kaikkea muuta kuin oikeasti keskivaikeasti tai vakavasti masentunut! näin se vaan on ja sen tietää jokainen joka on tämän kokenut..

Teillä taitaa olla tähän kaikenlisäksi vielä miehen kanssa jotain ongelmia johonka haette apua? Tukeeko miehesi sinua tässä? EIkö tämä kumppanisi voisi ottaa nyt hoitovastuuta lapsistanne, jotta sinä voisit keskittyä paranemiseen. Syötkö jotain lääkkeitä ja saatko hyvin nukuttua?

Ruokavaliolla on oikeasti merkitystä moneen ja sillä voi hieman parantaa mieltään. En katsonut tuota linkkiä minkä joku laittoi, mutta kannattaa kuitenkin tseka vähän mitä syö.

Uskon että et ole huono äiti! Jos olisit, niin et välittäisi, ei sinusta tuntuisi pahalta se että et jaksa olla lastesi kanssa. Olet nyt vain sairas, mutta voit parantua siitä. Onkohan sinulla joku tietty asia joka on johtanut tähän? Esim, joku tapahtuma jonka seurauksena olet masentunut? Sanoit tuossa alussa että olet nuoresta asti käynyt terapiassa yms, niin onko masennustasi koskaan saatu kunnolla paranemaan? Jos ei, niin ei valitettavasti ole ihme että olet taas kuopassa.. On todettu että kesken jäänyt hoito (eli masennusta ei ole kunnolla voitettu) niin masennuksen riski on huomattavasti isompi. Myöskin lääkityksellä (johon ei kyllä moni usko) on suuria vaikutuksia, se esim. pitäisi lopettaa vasta puolivuotta oireiden häviämisen jälkeen.

Itse olen ollut masentunut 2 kertaa. Molemmilla kerroilla oli selkeä syy, joten paraneminenkin oli tietysti hieman helpompaa kun sellaisilla joilla ei ole täysin selkeää syytä. Toisen masennuksen aikana minulle ehdotettiin että söisin loppuelämän pientä annosta masennuslääkkeitä vähän niinkuin estäjänä seuraavaa masennusta varten. En siihen kuitenkaan suostunut, koska mielestäni en ollut masennukseen taipuvainen, vaan minulla oli kaksi täysin selkeätä syytä siihen miksi masenuin ja uskoisin että monet muutkin olisivat niissä tilanteissa romahtaneet.. En tiedä sinun kantaasi lääkitykseen, mutta kyllä se minua ainakin kantoi eteenpäin silloin kun olin kaikkein väsynein ja itsemmurha herkin..

Löydät kyllä sen valon vielä alämään ja kaikki tulee olemaan vielä hyvin :) Se nyt ottaa aikansa.. Älä yritä pakottaa itseäsi tekemään asioita joihin et nyt pysty. Tulee vielä aika jolloin pystyt siihen kaikkeen :D Sen ajan odotus on vain tuskasta. Itse muistan kun oli niin paha olla, että ei jaksanut enää niin se ajatus siitä että vielä joskus tulee päivä jolloin ei satu, tuntui erittäin ihanalta. Tiesin että masennuksen voi voittaa, en kylläkään uskonut siihe.. Jotenkin vain se tieto siitä että vielä joskus kaikki on hyvin, niin jaksoi kantaa sen vaikeimman ylitse..

Paljon voimahaleja sinne!