Minkälainen seurakunta on työpaikkana? Millainen meininki ja ilmapiiri, entä onko kiirettä tai stressiä?
Seurakunta työpaikkana?
heiohihih
73
8276
Vastaukset
Hei,
Eiköhän seurakunta ole aivan sanlainen työpaikka, kuin mikä tahansa muu. Joskus on kiireisempää aikaa ja joskus rauhallisempaa. Töitä tehdään paljon yksin ainakin papintyössä. Erilaisissa palavereissa suunnitellaan ja tehdään yhdessä. Suunnitellaan tulevaa toimintaa, ideoidaan ja mietitään.
Seurakunta on siinä ehkä erilainen työpaikka, että siellä työntekijät rukoilevat ja veisaavat usein yhdessä. Mutta samanlaisten ongelmien kanssa varmasti ollaan myös tekemisissä kuin muissakin työpaikoissa.
Itse pidän seurakuntatyössä: se on vaihtelevaa, kohtaan työssäni hienoja ihmisiä ja saan tehdä muiden työntekijöiden kanssa yhdessä töitä.
Merja-pappi- tunnustaa
Hei,
Merja papilla taitaa olla vähän kokemusta muista työpaikoista kuin seurakunnasta. Hänen päätyönsä on puhua ihmisiä puolelleen, kerätä jäseniä ja pitä äjäsenet tyytyväisenä. Miten sellaisessa roolissa voi vastata objektiivisesti kysymykseesi.
toisenlainen totuus on työhyvinvointi seurakunnissa. Se on poikkeuksellisen huono, hyvin tyypillisesti. Sairaspoissaoloja on paljon. Etenkin työssuupumisia, masentuneita. Työpaikkakiusaamiseen ei puututa, koska asioiden tultua julkisiksi ihmiset taas eroavat kirkosta. On parempi vaieta ja odottaa työntekijän lähtevän itse pois, tai alistuvan rooliinsa.
Merja-pappi, monessako seurakunnassa on tällä vuosikymmenelä tehty henkilöstön työilmapiiri kysely? Ehkä yhdessä poikkeuksessa joka vahvistaa säännön.
Mielenkiintoista olisi tietää onko henkilöstökyselyitä tehty edes kymmenessä suurimmassa seurakunnassa? Kirkko organisaationa on laiminlyönyt itsensä hoitamisen täysin.
Miten sellainen , joka ei osaa huolehtia omistaan, voi oikeastaa väittää osaavansa auttaa muita? tunnustaa kirjoitti:
Hei,
Merja papilla taitaa olla vähän kokemusta muista työpaikoista kuin seurakunnasta. Hänen päätyönsä on puhua ihmisiä puolelleen, kerätä jäseniä ja pitä äjäsenet tyytyväisenä. Miten sellaisessa roolissa voi vastata objektiivisesti kysymykseesi.
toisenlainen totuus on työhyvinvointi seurakunnissa. Se on poikkeuksellisen huono, hyvin tyypillisesti. Sairaspoissaoloja on paljon. Etenkin työssuupumisia, masentuneita. Työpaikkakiusaamiseen ei puututa, koska asioiden tultua julkisiksi ihmiset taas eroavat kirkosta. On parempi vaieta ja odottaa työntekijän lähtevän itse pois, tai alistuvan rooliinsa.
Merja-pappi, monessako seurakunnassa on tällä vuosikymmenelä tehty henkilöstön työilmapiiri kysely? Ehkä yhdessä poikkeuksessa joka vahvistaa säännön.
Mielenkiintoista olisi tietää onko henkilöstökyselyitä tehty edes kymmenessä suurimmassa seurakunnassa? Kirkko organisaationa on laiminlyönyt itsensä hoitamisen täysin.
Miten sellainen , joka ei osaa huolehtia omistaan, voi oikeastaa väittää osaavansa auttaa muita?Seurakuntien työilmapiiri vaihtelee ihan seurakunnittain, ihan kuin muillakin työpaikoilla. On hyviä, mutta sitten on myös ongelmallisia paikkoja.
Kun kysyit, että monessako seurakunnassa on tehty työilmapiirikyselyä, niin esimerkiksi Espoon seurakunnissa se tehkään säännöllisesti muutaman vuoden välein. Keskimäärin tulokset ovat olleet hyviä. Sitä tuskin on koottu minnekään, kuinka monessa seurakunnassa kyselyjä tehdään.
Työpaikkakiusaamista varten on selkeä ohjeistus miten a) työntekijät toimivat ja b) miten esimiesten tulee toimia.
Mainittakoon vielä, että kuukausi sitten Espoon seurakuntayhtymä valittiin Suomen parhaaksi työpaikaksi yli 50-vuotiaille.
http://bit.ly/1iaRLXx
Noin yleisesti voin kyllä kompata sitä, mitä Merja tuossa yllä sanoi. Seurakuntatyö on vaihtelevaa ja itsenäistä. Kiire vaihtelee vuodenajan mukaan. Joulunaika ja pääsiäinen ovat ehkä kiireisimpiä. Kesällä puolestaan rippileirit tuovat oman säväyksensä työhön.
Vilppu H.
pappi- Rohkea askel
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Seurakuntien työilmapiiri vaihtelee ihan seurakunnittain, ihan kuin muillakin työpaikoilla. On hyviä, mutta sitten on myös ongelmallisia paikkoja.
Kun kysyit, että monessako seurakunnassa on tehty työilmapiirikyselyä, niin esimerkiksi Espoon seurakunnissa se tehkään säännöllisesti muutaman vuoden välein. Keskimäärin tulokset ovat olleet hyviä. Sitä tuskin on koottu minnekään, kuinka monessa seurakunnassa kyselyjä tehdään.
Työpaikkakiusaamista varten on selkeä ohjeistus miten a) työntekijät toimivat ja b) miten esimiesten tulee toimia.
Mainittakoon vielä, että kuukausi sitten Espoon seurakuntayhtymä valittiin Suomen parhaaksi työpaikaksi yli 50-vuotiaille.
http://bit.ly/1iaRLXx
Noin yleisesti voin kyllä kompata sitä, mitä Merja tuossa yllä sanoi. Seurakuntatyö on vaihtelevaa ja itsenäistä. Kiire vaihtelee vuodenajan mukaan. Joulunaika ja pääsiäinen ovat ehkä kiireisimpiä. Kesällä puolestaan rippileirit tuovat oman säväyksensä työhön.
Vilppu H.
pappiVoisko tuota verrata sanontaan "ei yksi pääsky kesää tee"?
Hienoa, että Espoon seurakunnassa työhyvinvointiin panostetaan. Mutta se on vain iloinen poikkeus seurakuntien joukossa. Näin se vaan on ja harva pappi sitä julkisesti nyt täällä myöntäisi. Odotan kuiten mainintoja muistakin seurakunnista joissa kysely on tehty ja etenkin tulokset julkaistu. Onko Espoo ainut?
Kaikki me tiedämme, ettei ohjeistus työpaikka kiusaamiseen suhteen, niin työntekijöille kuin esimiehille, merkitse mitään ellei sitä valvota janseurata, tiedoteta siitä työntekijöille säännöllisesti ja myös seurakuntien luottamusmiehille. Miten muuten isossa etelän seurakunnassa kirkkoherra saa piispankin siunauksella jatkaa tyrannimaista menoaan? Ohjeistuksella ei ollut painoa edes piispan toiminnalle. Veti vakavaksi ja harva asiaa uskoo...
Mutta onko muosta seurakunnista tuloksia tiedossa?
Lisäksi uusin Suomen Kuvalehti kertoo kirkon kattamattomasta eläkevastuusta, joten sitä työnantajaa suosittelen kyllä harkitsemaan kaksi kertaa, ja mieluummin katsomaan muualle. Rohkea askel kirjoitti:
Voisko tuota verrata sanontaan "ei yksi pääsky kesää tee"?
Hienoa, että Espoon seurakunnassa työhyvinvointiin panostetaan. Mutta se on vain iloinen poikkeus seurakuntien joukossa. Näin se vaan on ja harva pappi sitä julkisesti nyt täällä myöntäisi. Odotan kuiten mainintoja muistakin seurakunnista joissa kysely on tehty ja etenkin tulokset julkaistu. Onko Espoo ainut?
Kaikki me tiedämme, ettei ohjeistus työpaikka kiusaamiseen suhteen, niin työntekijöille kuin esimiehille, merkitse mitään ellei sitä valvota janseurata, tiedoteta siitä työntekijöille säännöllisesti ja myös seurakuntien luottamusmiehille. Miten muuten isossa etelän seurakunnassa kirkkoherra saa piispankin siunauksella jatkaa tyrannimaista menoaan? Ohjeistuksella ei ollut painoa edes piispan toiminnalle. Veti vakavaksi ja harva asiaa uskoo...
Mutta onko muosta seurakunnista tuloksia tiedossa?
Lisäksi uusin Suomen Kuvalehti kertoo kirkon kattamattomasta eläkevastuusta, joten sitä työnantajaa suosittelen kyllä harkitsemaan kaksi kertaa, ja mieluummin katsomaan muualle.Kuten sanoin, en ole kuullut, että seurakuntien työhyvinvointikyselyjen tuloksia olisi koottu mihinkään. Mutta eiköhän niitä ole tehty muuallakin kuin Espoossa.
Pointti oli ennen kaikkea siinä, että seurakuntia työyhteisöinä on erilaisia. Ei ole mitään pohjaa sanoa, että seurakunnissa lähtökohtaisesti olisi aina huono työilmapiiri. Se ei vastaa ainakaan omaa kokemustani eri puolelta Suomea. Mutta silti sellaisiakin seurakuntia on, joissa työilmapiiri on huono.
Aikaisempina vuosina yksi asia mikä vaikutti oli se, että kirkkoherroja tai pappeja oli todella vaikeaa sanoa irti. Vaikka henkilö olisi huomattu täysin epäsopivaksi työhönsä, asialle oli vaikea tehdä mitään. Muutama vuosi sitten asia muuttui. Tällä hetkellä sekä kirkkoherrojen että pappien irtisanominen on selkeästi helpompaa kuin aiemmin, mikä on vain hyvä asia.
Vilppu H.
pappi- Tunnustaa
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Kuten sanoin, en ole kuullut, että seurakuntien työhyvinvointikyselyjen tuloksia olisi koottu mihinkään. Mutta eiköhän niitä ole tehty muuallakin kuin Espoossa.
Pointti oli ennen kaikkea siinä, että seurakuntia työyhteisöinä on erilaisia. Ei ole mitään pohjaa sanoa, että seurakunnissa lähtökohtaisesti olisi aina huono työilmapiiri. Se ei vastaa ainakaan omaa kokemustani eri puolelta Suomea. Mutta silti sellaisiakin seurakuntia on, joissa työilmapiiri on huono.
Aikaisempina vuosina yksi asia mikä vaikutti oli se, että kirkkoherroja tai pappeja oli todella vaikeaa sanoa irti. Vaikka henkilö olisi huomattu täysin epäsopivaksi työhönsä, asialle oli vaikea tehdä mitään. Muutama vuosi sitten asia muuttui. Tällä hetkellä sekä kirkkoherrojen että pappien irtisanominen on selkeästi helpompaa kuin aiemmin, mikä on vain hyvä asia.
Vilppu H.
pappiTuota noin, onko montaakaan kirkkoherraa tai pappia sanottu irti?
Ja kuten sanoin, yleisesti ottaen seurakunnissa on huonompi työilmapiiri mitä muissa työyhteisöissä. Seurakunnissa on yleisesti ottaen enemmän ongelmia työilmapiirien kanssa. Siihen saa työterveydestä dataa kun asiaa vähän selvittelee. Toki muutama åoikkeus löytyy, kuten aina, mutta valitettavan huono se tilanne on.
Yksi asia on se, ettei kirkkoherroilla tyypillisesti ole minkäänlaisia henkilöjohtamisen koulutuksia takana saati taitoja sillä saralla. Teologin koulutus kun ei siihen valmista ja sen kyllä monesti huomaa. Tunnustaa kirjoitti:
Tuota noin, onko montaakaan kirkkoherraa tai pappia sanottu irti?
Ja kuten sanoin, yleisesti ottaen seurakunnissa on huonompi työilmapiiri mitä muissa työyhteisöissä. Seurakunnissa on yleisesti ottaen enemmän ongelmia työilmapiirien kanssa. Siihen saa työterveydestä dataa kun asiaa vähän selvittelee. Toki muutama åoikkeus löytyy, kuten aina, mutta valitettavan huono se tilanne on.
Yksi asia on se, ettei kirkkoherroilla tyypillisesti ole minkäänlaisia henkilöjohtamisen koulutuksia takana saati taitoja sillä saralla. Teologin koulutus kun ei siihen valmista ja sen kyllä monesti huomaa.Tunnustaa,
En osaa sanoa, montako on sanottu irti, mutta tiedän, että niin on tapahtunut.
Tuo on aivan totta mitä toteat, kirkossa johtamisen osaamiseen ei ole osattu aiemmin kiinnittää huomiota. Onneksi tilanne on muuttunut, ja nykyään sekä vaaditaan että järjestetään johtamiskoulutusta. Ongelma on tiedostettu, mutta menee vielä hetki ennen kuin vanha polvi on jäänyt eläkkeelle ja esimiespaikoilla on uusia, koulutuksen saaneita.
Kirkossa on joskus kuviteltu aika monesta asiasta, että kyllä sen osaa kun kerran on pappi... Ja se kun ei todellakaan ole automaattinen tae mistään.
Haluan uskoa että parempaan päin kuitenkin mennään, ongelmien tiedostamisesta kaikki alkaa.
Aija-pappi- Mami 7
tunnustaa kirjoitti:
Hei,
Merja papilla taitaa olla vähän kokemusta muista työpaikoista kuin seurakunnasta. Hänen päätyönsä on puhua ihmisiä puolelleen, kerätä jäseniä ja pitä äjäsenet tyytyväisenä. Miten sellaisessa roolissa voi vastata objektiivisesti kysymykseesi.
toisenlainen totuus on työhyvinvointi seurakunnissa. Se on poikkeuksellisen huono, hyvin tyypillisesti. Sairaspoissaoloja on paljon. Etenkin työssuupumisia, masentuneita. Työpaikkakiusaamiseen ei puututa, koska asioiden tultua julkisiksi ihmiset taas eroavat kirkosta. On parempi vaieta ja odottaa työntekijän lähtevän itse pois, tai alistuvan rooliinsa.
Merja-pappi, monessako seurakunnassa on tällä vuosikymmenelä tehty henkilöstön työilmapiiri kysely? Ehkä yhdessä poikkeuksessa joka vahvistaa säännön.
Mielenkiintoista olisi tietää onko henkilöstökyselyitä tehty edes kymmenessä suurimmassa seurakunnassa? Kirkko organisaationa on laiminlyönyt itsensä hoitamisen täysin.
Miten sellainen , joka ei osaa huolehtia omistaan, voi oikeastaa väittää osaavansa auttaa muita?Olen kahden lapsen äiti Turusta. Olen myös itse aikoinani työskennellyt Turun seurakuntayhtymien palveluksessa. Tunnen monia seurakuntien työntekijöitä ja omien havaintojeni ja kokemuksieni lisäksi olen kuullut myös moitteita kenttätyönjohtajien mielivaltaisista vallankäytöistä työntekijöitä kohtaan.
Kirkko ja Me lehden 5/2014 vuosikatselmus 2013 ei todellakaan kerro koko totuutta.
Tavallisia lukijoita sympatisoidaan lehden keskiaukeamalla siirappisilla korulauseilla kuten esim:
"Kirkko on yhteisö, joka yrittää herätellä yhteisvastuuta ja kantaa huolta heikommista. Se on tärkeä tehtävä."
"Kirkossa tuntee kuuluvansa johonkin ja tietää, että otetaan vastaan sellaisena kuin on."
"Kirkko on suomalaisen yhteiskunnan omatunto"
Vimeisen korulauseen kohdalla minua alkoi "oksettaa". Omat kokemukset tulvahtivat mieleeni. Miksi voin pahoin työpaikassani. Pidin työstäni joka oli minulle mieluinen. Ilmapiiri oli vain ( työnjohtajille kiitos) todella kylmä ja suvaitsematon. Tai sitten minulle oltiin yksinkertaisesti vain kateellisia. Joka tapauksessa minun oli viisaampi lähteä kuin uupua sekä fyysisesti että henkisesti.
Miksikö kirkko kärsii väestökadosta?? Vastaus: Koska kirkko on liikelaitos joka ei tunne enää Jumalanpelkoa. Johtajat taistelevat "taivaspaikoistaan" ja alaiset pelkäävät etteivät astuisi itseään ylempien "varpaille".
Uusi käsky taitaakin olla: "minä olen sinun johtajasi älä pidä muita johtajia" joka käytännössä tarkoittaa "unohda Jeesus ja hänen opetuksensa lähimmäisenrakkaudesta".
Käytännössä kirkon lähimmäisenrakkaus ei enää ulotu työntekijöihin, sillä he ovat vain taloudellisia rasitteita.
Työnjohto kurittaa ilman omantunnon häivää kovalla otteella työntekijöitään. Kukaan ei uskalla hiiskahtaa vääryyksistä jatkuvan työpaikan menettämisen pelossa.
Tärkeintä että mielikuva rakkaudellisesta lähimmäistyöstä välittyy maksaville asiakkaille
Olen oppinut oman ammattini kautta myös aistimaan työilmapiirissä olevia ongelmia ja voin todeta että seurakunnat ei edes ansaitsisi kaikkia hyviä työntekijöitään. Minäkin haluan lapsilleni vain parasta.
Minä olen menettänyt hyvää palvelua seurakuntanne taholta, siispä annankin
risuisia terveisiä Turku Kaarinan seurakuntayhtymän lapsi ja nuorisotyötekijöiden johtohenkilöille. - Kirkko tekee pahaa
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Tunnustaa,
En osaa sanoa, montako on sanottu irti, mutta tiedän, että niin on tapahtunut.
Tuo on aivan totta mitä toteat, kirkossa johtamisen osaamiseen ei ole osattu aiemmin kiinnittää huomiota. Onneksi tilanne on muuttunut, ja nykyään sekä vaaditaan että järjestetään johtamiskoulutusta. Ongelma on tiedostettu, mutta menee vielä hetki ennen kuin vanha polvi on jäänyt eläkkeelle ja esimiespaikoilla on uusia, koulutuksen saaneita.
Kirkossa on joskus kuviteltu aika monesta asiasta, että kyllä sen osaa kun kerran on pappi... Ja se kun ei todellakaan ole automaattinen tae mistään.
Haluan uskoa että parempaan päin kuitenkin mennään, ongelmien tiedostamisesta kaikki alkaa.
Aija-pappiMukava huomata Aija papinkin lopulta myöntävän ettei seurakunta ole kovin kaksinen työpaikka. Monesti seurakunta on henkisesti hyvin raskas ja katala työnantaja. Ja kyse ei ole työn raskaudesta vaan ihan johtajien ja esimiesten kyvyttömyydestä, kuten Aija pappi osuvasti sanoi.
Tilanne ei tosin ole muuttunut, kuten Aija pappi sanoi. Muuttumassa, ehkä joskus, mutta missään nimessä ei ole muuttunut. Edelleen kirkkoherraksi nimitetään täysin johtamistaidoiltaan kyvyttömiä henkilöitä. Piispatkaan eivät tähän mitenkään puutu, joka kertoo omaa karua kieltään perimmäisistä pyrkimyksistä... - instituutioalas
Mami 7 kirjoitti:
Olen kahden lapsen äiti Turusta. Olen myös itse aikoinani työskennellyt Turun seurakuntayhtymien palveluksessa. Tunnen monia seurakuntien työntekijöitä ja omien havaintojeni ja kokemuksieni lisäksi olen kuullut myös moitteita kenttätyönjohtajien mielivaltaisista vallankäytöistä työntekijöitä kohtaan.
Kirkko ja Me lehden 5/2014 vuosikatselmus 2013 ei todellakaan kerro koko totuutta.
Tavallisia lukijoita sympatisoidaan lehden keskiaukeamalla siirappisilla korulauseilla kuten esim:
"Kirkko on yhteisö, joka yrittää herätellä yhteisvastuuta ja kantaa huolta heikommista. Se on tärkeä tehtävä."
"Kirkossa tuntee kuuluvansa johonkin ja tietää, että otetaan vastaan sellaisena kuin on."
"Kirkko on suomalaisen yhteiskunnan omatunto"
Vimeisen korulauseen kohdalla minua alkoi "oksettaa". Omat kokemukset tulvahtivat mieleeni. Miksi voin pahoin työpaikassani. Pidin työstäni joka oli minulle mieluinen. Ilmapiiri oli vain ( työnjohtajille kiitos) todella kylmä ja suvaitsematon. Tai sitten minulle oltiin yksinkertaisesti vain kateellisia. Joka tapauksessa minun oli viisaampi lähteä kuin uupua sekä fyysisesti että henkisesti.
Miksikö kirkko kärsii väestökadosta?? Vastaus: Koska kirkko on liikelaitos joka ei tunne enää Jumalanpelkoa. Johtajat taistelevat "taivaspaikoistaan" ja alaiset pelkäävät etteivät astuisi itseään ylempien "varpaille".
Uusi käsky taitaakin olla: "minä olen sinun johtajasi älä pidä muita johtajia" joka käytännössä tarkoittaa "unohda Jeesus ja hänen opetuksensa lähimmäisenrakkaudesta".
Käytännössä kirkon lähimmäisenrakkaus ei enää ulotu työntekijöihin, sillä he ovat vain taloudellisia rasitteita.
Työnjohto kurittaa ilman omantunnon häivää kovalla otteella työntekijöitään. Kukaan ei uskalla hiiskahtaa vääryyksistä jatkuvan työpaikan menettämisen pelossa.
Tärkeintä että mielikuva rakkaudellisesta lähimmäistyöstä välittyy maksaville asiakkaille
Olen oppinut oman ammattini kautta myös aistimaan työilmapiirissä olevia ongelmia ja voin todeta että seurakunnat ei edes ansaitsisi kaikkia hyviä työntekijöitään. Minäkin haluan lapsilleni vain parasta.
Minä olen menettänyt hyvää palvelua seurakuntanne taholta, siispä annankin
risuisia terveisiä Turku Kaarinan seurakuntayhtymän lapsi ja nuorisotyötekijöiden johtohenkilöille...ja kas,no comments,kirkkokuulolla.. it`s okay,we feel ya ;) oikea ratkaisu,mami :)
- laiton
Etkös tiedä merja-pappi että Jumalan sanan mukaan naisilla ei ole lupa puhua seurakunnissa saati kirkossa. Naiset eivät saa olla pappeja eikä piispoja,sanan mukaan.
- Anonyymi
tunnustaa kirjoitti:
Hei,
Merja papilla taitaa olla vähän kokemusta muista työpaikoista kuin seurakunnasta. Hänen päätyönsä on puhua ihmisiä puolelleen, kerätä jäseniä ja pitä äjäsenet tyytyväisenä. Miten sellaisessa roolissa voi vastata objektiivisesti kysymykseesi.
toisenlainen totuus on työhyvinvointi seurakunnissa. Se on poikkeuksellisen huono, hyvin tyypillisesti. Sairaspoissaoloja on paljon. Etenkin työssuupumisia, masentuneita. Työpaikkakiusaamiseen ei puututa, koska asioiden tultua julkisiksi ihmiset taas eroavat kirkosta. On parempi vaieta ja odottaa työntekijän lähtevän itse pois, tai alistuvan rooliinsa.
Merja-pappi, monessako seurakunnassa on tällä vuosikymmenelä tehty henkilöstön työilmapiiri kysely? Ehkä yhdessä poikkeuksessa joka vahvistaa säännön.
Mielenkiintoista olisi tietää onko henkilöstökyselyitä tehty edes kymmenessä suurimmassa seurakunnassa? Kirkko organisaationa on laiminlyönyt itsensä hoitamisen täysin.
Miten sellainen , joka ei osaa huolehtia omistaan, voi oikeastaa väittää osaavansa auttaa muita?Kai Merja-pappi tietää ettei Merja voi olla pappi, koska raamattu, eli Pyhä Sana, niin ilmoittaa. Nainen ei ole sovelias kristillisen kirkon papiksi.
Toki heitä on, niinkuin on verovirkailijoitakin. Mutta heidän nimityksensä on viranhaltijoilta, ei ylhäältä. Heidän siunaamisensa on kuin pieru tuulessa. Anonyymi kirjoitti:
Kai Merja-pappi tietää ettei Merja voi olla pappi, koska raamattu, eli Pyhä Sana, niin ilmoittaa. Nainen ei ole sovelias kristillisen kirkon papiksi.
Toki heitä on, niinkuin on verovirkailijoitakin. Mutta heidän nimityksensä on viranhaltijoilta, ei ylhäältä. Heidän siunaamisensa on kuin pieru tuulessa.Huomauttaisin ettei miespappiakaan ole satukirja raamatussa sallittu tai määrätty.
Olet siis vain säälittävä taikauskoinen, joka ei tunne edes taikauskonsa petosteosta.
Papin virka on valehdella epäjumalasta ja väittää vastoin parempaa tietoaan raamatun olevan muka jumalan sanaa. Säälittävää kekkarointia ja taikamenoja!- Anonyymi
Jotenkin en enää arvosta kirkkoa kun ahneus on suurta. Siispä erosin kirkosta kun mitään apua e saanut. Turhaan maksan kirkollisveroa. Terroreita kirkko piillottelee ei hyvä joten pärjään ilman kirkollisveron maksua
- Siunaan sanan
Ei kirkko ole seurakunta.
Seurakunta on aivan toinen asia.
Katso turkulaisen veljeni video:
https://www.youtube.com/watch?v=wSC_PPy51x0 - En osaa sanoa
Ei siinä puheessa ollut kirkkoa.
- JaakkoQ
Itse ole työskennellyt viidessä eri seurakunnassa ja ne ovat olleet hyviä työyhteisöjä. Tuo käsitys, että seurakunta olisi jotenkin huono työyhteisö taitaa olla noin kymmenen vuoden takainen tieto. Kirkossa on panostettu johtamiskoulutukseen ja se on alkanut näkyä työhyvinvoinnissa.
Kyllähän se työhyvinvointi on paljon kiinni omasta asenteesta. Työhön kuuluu myös sellaisia työtehtäviä, jotka eivät ole kivoja, mutta ne on hoidettava. Se ei siis ole työpaikkakiusaamista, jos saa esimieheltä sellaisia työtehtiviä, jotka eivät ole omasta mielestäni niin ykkösmukavia.- Kirkko tekee pahaa
Syyllistät huonosta työilmapiiristä työntekijöitä? Nerokasta. Kenen vastuulla onkaan ettei työpaikalla kukaan sairastu vaikka työpaikkakiusaamisen takia?
Juttelin juuri ilmapiirikyselyjä tekevän yrityksen kanssa. Valitettavasti heidän kokemukset ovat ihan toista. Etenkin seurakunta johon tehdään ensimmäinen ilmapiirikysely ikinä, on monesti kovin murheellinen tulokseltaan.
Ne, joissa kyselyitä on tehty jo pitkään, etenkin ulkoisen kyselijän toimesta, ovat saaneet tuloksia paranemaan. Muuten työtä on vielä paljon jäljellä.
Kirkkoherran bonuksissa, eikä piispan, kun ei ole mitään mikä kannustaisi heitä teettämään kyselyitä. Usein sieltä vain paljastuisi kirkkoherran osaamattomuus, tietämättömyys tai joskus jopa suoranainen tuottamuksellinen työpaikkakiusaaminen, joka on rikos nykyisen työlainsäädännön mukaan.
Siksipä kyselyt jää usein sitten kuitenkin tekemättä, tai ainakin tulokset jäävät salaisiksi...
- srk:n uhri
Sekä äitini, että isäni (edesmennyt) ovat molemmat tehneet pitkän uran seurakunnassa. Äitini, nyt jo eläkkeellä, oli etenkin viimeisinä vuosina erittäin pahasti työpaikkakiusattu. hän on hyvin kiltti ihminen, ei osaa pitää puoliaan, eikä oikein sanoa vastaankaan. Edelleen vatvoo srk:n asioita, on kohtelustaan katkera ja selvästi traumatisoitunut.
Yritti aikoinaan hakea apua kääntyen papin puoleen, sekä työntekijäkokouksessa nostaen asian esille, mutta asiaa vähäteltiin ja painettiin villasella. Muutkin työntekijät voivat pahoin, diakoniatyöntekijät ovat vaihtuneet tiuhaan, yksi toisensa perään siirtynyt pelästyneenä muihin seurakuntiin, oltiin jakauduttu edunvalvonta-klaaneiksi, oli paljon supinaa ja juoruilua, eristämistä, puhumattomuutta.
Ulkopuolisia vedettiin mukaan jupakkaan, jota ruodittiin nimimerkkien suojista jopa paikallislehden mielipideosastolla.
Äidilleni sentään maksettiin psykologi srk:n taholta, josta on ollut apua. Olen helpottunut ja samalla surullinen äitini viimein päästyä eläkkeelle. Surullinen, koska tuntuu, että työ seurakunnassa vei hänen mielenterveytensä ja uskonsa kotipaikkakuntansa ihmisiin. Ei halua enää liikkua missään, eikä törmätä kehenkään. Eläke on pieni ja sillä kituuttaa. Tämä oli kiitos hänelle vuosikymmenten palveluksesta.- Kirkko tekee pahaa
Tämä on valitettavan yleistä, edelleen, vaikka täällä papit Aija, Vilppu ja Merja muuta yrittävät kovasti väittää.
Se minua mietityttää, että miksi papit niin kovasti yrittävät puhumalla puhua asia toiseksi? Mikseivät he tilaa seurakuntiinsa työilmapiiri tutkimuksia kirkon ulkopuolisilta tahoilta?
Kirkko voisi teettää kyselyn keskusjohtoisesti hyvin helposti, ihan kuten suuryritykset toimivat, vaikka heillä on paljon pieniä itsenäisiä yrityksiä konsernissaan. Siis jos kirkko haluaa tehdä asialle jotain. Pakottaahan kirkkoa ei voi, jos kirkko ei sitä halua.
Se kertoisi meille kaikille nopeasti ja avoimesti miten asiat ovat. Nyt vain arvaillaan ja väitellään. Mahdollinen, ja ilmeinen, ongelma vain kasvaa kokoajan.
Tulee tunne, että tässä kirkko ja papit piilottelee jotain asiaa. - Anonyymi
Voimia! Toki kaikki on ihmisiä ja virheitä tapahtuu. Kyllä järkevä ihminen kuitenkin huomaa, jos hän alkaa puhumaan pahaa ja negatiivista toisen selän takana muille. Silloin siitä pitäisi vain pidättäytyä. Itsehillinnästä siinäkin on vain kysymys. Jos on asiaa toiselle, se täytyy sanoa suoraan. Jos joku tekee toistuvasti virheitä työssään, mikä aiheuttaa muille hankaluuksia, se on esimiesten vastuulla keskustella vakavasti asianomaisen ihmisen kanssa. Työnantajaa on aina kuunneltava, eikä liiallinen sooloilu muiden kustannuksella ole sallittua. Eikö olekin loppujen lopuksi aika yksinkertaista.
Esimiehillä on myös aina suuri vastuu. Jos esimies käyttäytyy väärin, kaikilla on hankalaa ja työyhteisö sairastaa. Jos taas esimiehet ovat reiluja ja oikeudenmukaisia sekä puuttuvat avoimesti kaikkia kuitenkin kunnioittaen epäkohtiin, työyhteisö voi hyvin. Jokaisella meillä kuitenkin on vastuu omasta käytöksestämme. Halveksunta, juoruilu, pahan puhuminen yleensäkin toisista ovat itseasiassa ongelmakäyttäytymistä, mikä rikkoo työyhteisöjä ja yksittäisiä ihmisiä. Eikö olekin suurimmalla osalla meistä aina parannuksen teon ja kehittymisen paikka. Olkaa suuresti siunattuja!
- uskova työkaveri
Tämä ei ehkä kuulu tänne, mutta kerron kuitenkin. Menin toimeen maailmalliseen yritykseen ja sain työtoveriksi uskovan ihmisen. Tuon ihmisen kanssa mulla on ollut kaikkein vaikeinta verrattuna kehen tahansa.
Hän kuului johonkin pieneen poppooseen, jota piti ainoana oikeana uskovien ryhmänä, minä hänen mielestä vääräuskoisten seurakuntaan. Sen sain heti tuta nahoissani. Hän toi seurakunnastaan kasettia ja esitettä ja kutsui minut heidän kokoukseen, jotta minäkin pelastuisin.
Ensi töikseen hän julistautui sen osaston päälliköksi, vaikkei hän sitä ollut. Sen tarkistin henkilöstöpäälliköltä. Sen selvittyä hän jatkoi sllti pomottelua.
Hän puuttui minussa kaikkeen, vaatteisiin, istuma-asentoon ja jopa siihen, miten sain puhua muiden työntekijöiden kanssa.
Hän järjesti kukkia lähellemme, vaikka ilmoitin olevani niille allerginen. Kun vein ne kauemmas, toi ne takaisin.
Hän lusmuili viivytellen eri osastoilla, ja sälytti minun päälleni meidän yhteiset työt.
Hän otti vastaan pitkäkestoisia "sielunhoitopuheluita" firman työajalla ja eristäytyi niiden kanssa yhteen huoneeseen.
Hänen kaikki kommunikointinsa rajoittui hänen seurakuntaansa ja johonkin Israel-projektiin, johon hän jatkuvasti pyysi matkustamaan ja/tai antamaan rahaa.
Olin siinä toimessa määräajan. Vain pölyvana jäi pyörimään ilmaan, kun lähdin ja nopeasti sittenkin. Vaikka työsuhdetta olisi jatkettukin :) - Kirkko tekee pahaa
Uskovat ovat kovia tuomitsemaan ja vaikeita tapauksia. Helpompaa on siirtyä muualle kuin alkaa tuollaisen kanssa taistelemaan. Antaa niiden taistella keskenään, niin eiköhän evoluutio hoidan homman puolestamme.
- mitäitseteet
" Uskovat ovat kovia tuomitsemaan "
Ja sinäkö et ole..? - tottaonettä
Seurakunnassa aika harva on uskovainen
- 1 + 2
Tulevaisuudessa seurakunnat tulevat olemaan varsinaisia käärmeenpesiä kun niistä ruvetaan leikkaamaan työpaikkoja ja kukin joutuu taistelemaan omasta paikastaan kaksin käsin.
Papistoa on jo työttöminä ja 'alemmissa' ammattiryhmissä virkoja lakkautetaan ja on selvää että nokkimisjärjestyksessä muut ovat papeille alistettuja.
En voi kuin surkutella niitä jotka havittelevat uraa tuossa kriisiytyvässä laitoksessa.- toivo7
Itse valmistun teologian maisteriksi sitten joskus. Tällä hetkellä pitäisi tehdä valinta, että lähteekö tuolle A1-"pappi, lehtori linjalle" vai A2-linjalle "yleinen puoli".
Olen miettinyt, että mitä tuo seurakunnan lehtori tekee? Voisiko joku pappi vastata siihen? Onko seurakunnissa niin sanottuja sielunhoitajia, jotka eivät ole pappeja ?
Tuleekin tässä nyt mieleen että:
Tottakai seurakuntia koskee samat ihmiselämän rosot, kun muitakin työpaikkoja. Mikä siinä on niin ihmeellistä ymmärtää? Mikä on sitten "ei-kriiisiytyvä laitos", sellainenko missä kaikki ihmiset ovat Aleksander Stub hymy huulilla jokainen sekuntti ja saavat sen 10000e/kk asemasta riippumatta?
Kaikilta löytyy kaupungin laidalta 200m2 omakotila ja mersu.
Ei pojat ei se niin mene. Skeptisyys ja nuivuus ei muuten aina ole viisauden merkki. Kirkko on aivan samanlainen "pala" tätä maailmaa, kun muutkin työpaikat. Kirkolla menee huonosti, jos ajattelee jäsenmäärää, mutta jos ajattelee sen todellista vaikutusta ihmisiin(sieluihin) väitän todellisuuden olevan toinen. Mielestäni kirkosta eroaminen kertoo toisin ihmisten henkilökohtaisesta suhteesta uskoon, kun mistään maallistumisesta. Eroaminen kirkostakin voidaan nähdä uskonnollisena tekona. Varmasti jokaisella, joka kirkosta eroaa miettii Jumalaa enemmän, kun antaa ymmärtää, mielestäni se on parempi kun välinpitämättömyys.
Jonkun teologian mukaan seurakunnan ja kirkon tulee ollakin ahtaalle aina paineen ja arvostelun alla, vain niin se toteuttaa tehtäväänsä pimeyden keskellä.
Omat vähäiset kokemukseni seurakuntatuöntekijöistä ovat positiivisia. Kaikki ovat yleensä ottaen henkeviä ja lämpimiä ihmisiä.
Muuten ihan kiva, että surkuttelet puolestani. Taitaa loppuen lopuksi 1 2 kritiikkisi johtua omasta hämmennyksestäsi maailmanmenoon ja kuolemaan, mutta mä uskon että me kaikki voitetaan tää peli vielä..
rauhaa - varoSRKtaTyöpaikkana
toivo7 kirjoitti:
Itse valmistun teologian maisteriksi sitten joskus. Tällä hetkellä pitäisi tehdä valinta, että lähteekö tuolle A1-"pappi, lehtori linjalle" vai A2-linjalle "yleinen puoli".
Olen miettinyt, että mitä tuo seurakunnan lehtori tekee? Voisiko joku pappi vastata siihen? Onko seurakunnissa niin sanottuja sielunhoitajia, jotka eivät ole pappeja ?
Tuleekin tässä nyt mieleen että:
Tottakai seurakuntia koskee samat ihmiselämän rosot, kun muitakin työpaikkoja. Mikä siinä on niin ihmeellistä ymmärtää? Mikä on sitten "ei-kriiisiytyvä laitos", sellainenko missä kaikki ihmiset ovat Aleksander Stub hymy huulilla jokainen sekuntti ja saavat sen 10000e/kk asemasta riippumatta?
Kaikilta löytyy kaupungin laidalta 200m2 omakotila ja mersu.
Ei pojat ei se niin mene. Skeptisyys ja nuivuus ei muuten aina ole viisauden merkki. Kirkko on aivan samanlainen "pala" tätä maailmaa, kun muutkin työpaikat. Kirkolla menee huonosti, jos ajattelee jäsenmäärää, mutta jos ajattelee sen todellista vaikutusta ihmisiin(sieluihin) väitän todellisuuden olevan toinen. Mielestäni kirkosta eroaminen kertoo toisin ihmisten henkilökohtaisesta suhteesta uskoon, kun mistään maallistumisesta. Eroaminen kirkostakin voidaan nähdä uskonnollisena tekona. Varmasti jokaisella, joka kirkosta eroaa miettii Jumalaa enemmän, kun antaa ymmärtää, mielestäni se on parempi kun välinpitämättömyys.
Jonkun teologian mukaan seurakunnan ja kirkon tulee ollakin ahtaalle aina paineen ja arvostelun alla, vain niin se toteuttaa tehtäväänsä pimeyden keskellä.
Omat vähäiset kokemukseni seurakuntatuöntekijöistä ovat positiivisia. Kaikki ovat yleensä ottaen henkeviä ja lämpimiä ihmisiä.
Muuten ihan kiva, että surkuttelet puolestani. Taitaa loppuen lopuksi 1 2 kritiikkisi johtua omasta hämmennyksestäsi maailmanmenoon ja kuolemaan, mutta mä uskon että me kaikki voitetaan tää peli vielä..
rauhaaSellainen ero SRK:Ssa on työpaikkana, että muissa työpaikoissa työn sisältö on kaikkien mielestä totta, eikä siitä tarvitse edes kinastella kenenkään kanssa, että onko terveydenhuolto totta tai onko sydämmen pulssi olemassa vai ei.
SRK:ssa taas työpaikan ydin juttu, yliluonnollisen olemassa olo, on jotain mistä ei varmuutta saa. Silti se puhutaan varmana, eli vääristellään totuutta. Sitten tämä totuuden vääristely leviää moneen tekemiseen SRK:ssa ja niinpä työntekijä voi vääristellä tekemisiään tai jos tekee rikoksia, niin ne voidaan kuitata anteeksi pyynnöllä. Siinä maanpäälliset työelämän pelisäännöt ja sitten ns. työnantajan myymä tuote menevät sekaisin. Sen jälkeen työpaikka on hyvin erilainen kuin tavalliset työpaikat, joissa työpaikan omaa tuotetta voi käyttää ihan sellaisenaan ilman mitään ristiriitoja työelämän pelisääntöjen kanssa. No, sekava juttu, kuten uskonnon tavoitteena onkin. Vähän asiaan perehtymällä sen kyllä ymmärtää ja huomaa.
- VaroSRKntaa
Rauman seurakunnan johtamisongelmat ovat valitettavan tyypillinen tilanne seurakunnissa. Kirkkoherralla kun harvemmin on mitään koulutusta saati osaamista organisaation hyvästä johtamisesta.
Hyvä kun näitä tulee julkisuuteen niin ihmiset ymmärtävät pysyä poissa oman terveytensä vuoksi. - LähtekääSiitäUlos
Kirkko ei ole mikään Jumalan seurakunta. Seurakuntaa kuvataan Raamatussa neitsyeksi, tyttäreksi, morsiameksi ja vaimoksi eli naisen nimillä. Kirkko on portto, joka harjoittaa haureutta "maan kuningasten" kanssa. Sen ylkä ei ole Jeesus, vaan juuri nämä maan kuninkaat eli maallinen valta. Siksi siitä myös on tullut maallinen ja hierarkinen organisaatio leipäpappeineen. Jumalan seurakunnassa kaikki uskovat ovat pappeja ja tasa- arvoisia keskenään eli todella sisaria ja veljiä keskenään, eikä niin, että leipäpapit "herroina" hallitsevat "alamaisiaan". Eikä tilanne muutu yhtään paremmaksi siitä, että naiset täyttävät nyt yhä enemmän näiden "herroina" elävien leipäpappien virkoja ja yrittävät muuttaa tätä kirkkokulttuuria inhimillisemmäksi alkamalla vihkiä homoja kirkoissa. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoitettu homovastaiseksi ilmaukseksi siinä mielessä, että tuomitsisin homoja, vaan yksinkertaisesti oikean Jumalan seurakunnan ei kuulu päättää tällaisista Jumalan Sanan vastaisista teoista. Maailma päättäköön itse, mitä tekee tämän homoasian suhteen ja kirkkokin osoittaa olevansa vain osa tätä jumalatonta maailmaa tekemällä tällaisia päätöksiä.
Raamatussa neuvotaan: " Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen(=portto Babylon) synteihinsä osallisiksi... Ilm.18:4 - Paskatyöpaikka
En jaksanut lukea koko ketjua. Itse olen töissä suuren seurakunnan taloustoimistossa. Työ on mukavaa, mutta työilmapiiri on hirveä. Minusta on levitelty juoruja ja selän takana puhutaan pahaa. Työhön liittyviä tietoja pimitetään. Täällä ilmaistaan suoraan jos ei pidetä toisesta, asiakkaiden kuullen äyskitää, kiroillaan ja paiskotaan ovia.
On käyty työpsykologilla ja työnohjauksessa. On ollut ulkopuolista konsulttia ja kirkkohallituksen väkeä kartoittamassa tilannetta. Ongelmat ovat kestäneet 20 vuotta ja edelleen vain odotellaan, että kaikki järjestyy. Yksi työntekijä kavalsi rahaa, hänet siirrettiin kaikessa hiljaisuudessa toisiin tehtäviin. Toinen soitteli työpuhelimella seksi numeroihin, odoteltiin että jäi eläkkeelle muutaman vuoden kuluttua.
En suosittele seurakuntatyötä kenellekään, itsekin haen kaikkia mahdollisia työpaikkoja, että pääsisin täältä pois.- täh_häh
No siinäpä on yksi seurakunta taas, mikä häpeäpilkku! Kyllä olisi kirurgin veitselle töitä. Jospa Ylin tuomari vähän pistelesi mokoman puljun uusiksi.
- jamppa19696
Olen ollut toistakymmentä vuotta seurakunnalla vahtimestari-suntiona. Nähnyt kaiken sen ilkeyden, mitä seurakunnan työntekijät harjoittavat toisiaan kohtaan. Työni kattaa kaikkea mahdollista, mitä eteen tulee. Silti hautajaispäivänä pappi ja kanttori ovat ne, jotka istuvat muistotilaisuuspaikassa syömässä, vaikka heillä ei ole isommin ollut vaivaa siunauksen eteen. Pappi on keskustellut omaisten kanssa ja koostanut kirjatekstien ja omaisten kertomusten mukaan puheensa. Kaikki siunaukseen liittyvä on kirkollisten toimitusten kirjassa, sieltä lukee sitten tarvittavat pätkät. Kanttori soittaa lähes ulkomuistista siunauksen alussa Taalainmaan virttä ja siunauksen aikana virret 30, 338 ja 631 ja siunauksen lopussa jonkin muun, tutun surumarssin. Vaksi on aurannut talvella haudattaessa lumet hautapaikalta, laittanut haudan sulamaan, vahtinut sulattimen toimintaa, raahannut sulattimen pois. Kaivanut hautaa jonkun kanssa, hakannut hautalautoja alas, raahannut kulkulankkuja, havuttanut tarvittaessa. Siivonnut kirkkoa, kuskannut siunauksessa tarvittavat kamppeet (hiekka, katafalkki, surukyntteliköt yms) paikoilleen. Juossut siunauspäivänä tarkistamassa, että hauta on ehjä. Opastanut kantajat ja kannattanut arkun sisään. Ohjannut ihmisiä kirkossa ennen tilaisuuden alkua, jos on ollut tarvetta. Pukenut papin. Istuu siunauksen ajan kirkossa ja tarkkailee tilannetta. Ohjaa hautasaaton ja hautaanlaskun. Vie arkkuvaunun ja liinat pois. Siivoaa kirkon. JA sitten menee vihdoin syömään leipäpalaansa sosiaalitilaan ja kuuntelee, kuinka toisella puolella taloa veisataan adressien luvun päätteeksi. Pappi ja kanttori kulkevat vatsat pinkeänä hakemaan takkejaan ja katsovat sinua hiukan yliolkaisesti. Seuraavana arkipäivänä alat peittämään hautaa ja korjaamaan hautalautoja ja muita romuja pois.
Seurakunnalla on aika epäkiitollista olla töissä. Kehuja saat harvoin. Sitten, jos jokin sattuu menemään pieleen, asiasta kyllä huomautetaan. Onnistumisista ei puhuta.
Vaatii sitkeyttä olla seurakunnan töissä pienellä palkalla. Selkeä luonnetestin paikka. - Eriarvoinen
Itse toimistotyössä pienessä seurakunnassa. Työsuhde-etuja ei käytännössä ole ja ei -hengelliset työntekijät puristetaan "osaksi seurakunnan kasvoja", painostetaan hengellisyyteen, vahditaan työntekijöitä ja niin henkilöstöä kuin asiakkaita kohdellaan eriarvoisesti. Painostetaan "käyttäytymään vapaa-ajallakin seurakunnan arvon mukaisesti". Virkavelvollisuuden rikkomisesta selviää anteeksipyynnöllä. Jne jne. Ellet ole niin harras uskovainen että pidät itseäsi pyhän ruumiillistumana, tulet tuntemaan olevasi kakkoskastia seurakunnassa. Seurakunnan työyhteisössä vallitsee jatkuvasti sairas kilpailu siitä kuka on paras uskovainen. Tätä sitten pakotetaan kaikille työntekijöille, niillekin kenen työhön ei mikään uskonnollinen asia kuulu. Kuitenkin näitä muita työntekijöitä, ei-hengellisiä , kohdellaan kuin alemman luokan ihmisiä sillä he eivät koskaan voi saavuttaa sitä oikeutettua asemaa seurakunnassa mikä hengellisellä työntekijällä on. Seurakunnassa ollessa täytyy olla valmis myös siis hyväksymään nämä arvojärjestykset. Olen ollut kyllä töissä toisessakin seurakunnassa ja siellä näitä ongelmia ei ollut sillä työskentelin ison seurakunnan erillisessä yksikössä, joka käytännössä ei ollut tekemisessä tämän hengellisen puolen kanssa laisinkaan. Siellä ei ollut näitä ilmapiiriongelmia, ja tunsi itsensä arvostetuksi. Siellä oli kyllä myös loistava oman hallinnonalan esimies mikä auttoi asiaa.
- täh_häh
Miksi kukaan pyrkisi töihin paikkaan, joka kutsuu itseään ns kristilliseksi seurakunnaksi ja ei ole ns uskova? Miksi ehdoin tahdoin valita juuri se kristillinen seurakunta, jos sen arvot sieppaa päästä?
- kaatunutnoussut
Hei, itse olin yhtenä kesänä Helsingin Hietaniemen hautausmaalla töissä. Työntekijät olivat ihan mukavia, mutta siellä oli yllättävän paljon selän takana puhumista. Minulle kai kävi huono tuuri, kun työjohtajaksi sattui stressaantunut ja tympeä ihminen. Jopa normaali keskustelu työstä oli tämän työjohtajan kanssa usein mahdotonta. Kunnioitan aina uuden työpaikan tapoja tehdä töitä, mutta mielestäni minulla on oikeus keskustella ja kysyä työstä työnjohtajalta. Tavallaan minun olisi pitänyt muiden työtekijöiden tavoin olla vain hiljaa ja ottaa käskyjä vastaan.
Yllättävää oli myös se, että työntekijä/työntekijät jotka osasivat miellistellä tätä työjohtajaa, saivat jotenkin paremman aseman. Olen ystävällinen ihminen mutta miellistely ei kuulu tapoihini.
Sain sen käsityksen, että tämä työnjohtaja antaa helposti potkut. Tavallaan piti koko ajan pelatä työnsä menettämistä. Työn saaminen on nykyään muutenkin haasteellista. Potkut voivat myös tarkoittaa sitä, että tulee karenssi eli pelko lisääntyi entisestään.
Käsittääkseni tämän työnjohtajan käytös on johtanut todella surullisiin tapauksiin vuosien aikana ja sitä on työpaikan sisäisesti käsitelty, mutta sama meno jatkuu vain. Näin muut työntekijät kertoivat. Eli työnantaja eli seurakunta ei tee tälle huonolle kohtelulle mitään. Kai tämä epäkohta on lakaistu vain maton alle.
Otin yhteyttä kirkon diakoniatyöntekijään ja työterveyshuoltoon. Diakoniatyöntekijä anto ohjeet ottaa yhteyttä pappiin ja johonkin toiseen diakoniatyöntekijään eli minut vain passitettiin luukulta toiselle. Työterveyshuollosta lääkäri sanoi : - Hän ei tiedä, miten auttaa, kun sinusta työ ei vain tunnu hyvältä. Olin selkeästi selittänyt, että voin todella huonosti, että minulla on paha olla.
Lähdin työpaikasta kesken työsuhteen, koska olen fyysisesti kroonisesti sairas. Olen kuitenkin hyvä työntekijä ja minulla on oikeus tehdä työtä. Minä kaaduin enkä vain heti jaksanut nousta. Seurakunta on pettänyt minut! - Pelkoalbassa
Espoon seurakunnissa harva uskaltaa vastata rehellisesti työhyvinvointikyselyyn. Vastaaja voidaan jäljittää. :on pelkoa huonoista seurauksista, jos vastaa negatiivista.
- fghjz
Espoon seurakuta on yllättävän vanhoillinen, huomioon ottaen että se on Kehä III:n sisäpuolella. Se ei salli uskonnottomia saattotilaisuuksia kappeleissaan vaikkei esim. Helsinki ja Vantaa, monen muun seurakunnan lisäksi, näe niille mitään esteitä.
Seurakunta ampuu itseään jalkaan, kun se pakottaa omaiset pitämään hautaukset taivasalla sään armoilla, tai pitämään ne Helsingissä missä löytyy Krematorio-säätiön ylläpitämä kappeli Hietaniemessä.
Teoistahan se kristillinen rakkaus näkyy...
- OpenMindd
Espoon seurakunta sallii vapaamuurarien pitävän omia tilaisuuksiaan kirkossa.
- eroa.kirkosta
Kirkossa on enemmän työpaikkakiusaamista kuin missään muualla. Laajasalo ei ole ainoa varojen väärin käyttäjä. Ei todellakaan.
- nääsnääs
Nääsnääs! Kyllä harmittaa pienipalkkaisten uhrautuvaa työtä tekevien tampereen seurakuntien työntekijöiden puolesta; kukaan ei uskalla sanoa mitään kun tietää, että pääpappi sivaltaa sanansäilällä ja pitkällä piinalla. Jostakin kumman syystä tampereen rovastia ei koske muun yhteiskunnan pelisäännöt ja yhteisöllisyys. Näin se esimiesasema nousee nuppiin ja tekee ihmisestä, luomakunnan kruunusta, ylivaltaisen muihin nähden. Eikös tämän maallisen vaelluksemme aikana tulisi kuitenkin pyrkiä sopimaan ja yhteisölliseen keskusteluun?
- moronmoron
Juuu, ja ruustinnallle järjesty, kuinka ollakkaan, mukava suojatyöpaikka tekulta!
- kalevi--
Niin ne tekee Tampereellakin
- pullotpiiloon
Viini virtaa ja laulu raikaa, sellainen on työpaikkana,
- Surkuttunut
Surkea on.
- dia-koni
Seurakunta on hyvä työpaikka niille, jotka eivät ole turhan tarkkoja omantunnon kanssa, joille valehtelu ja silmän lume on luontevaa. Kunhan ei ota Raamattua todesta, hyvin menee ja osaa nuolla kirkkoherraa, kappalaista, talousjohtajana, ketä milloinkin.
- kalevi---
Jos haluat helpon työn ja paljon lomia, niin kouluttaudu diakoniksi. Tampereella ainakin Messukylän seurakunnan diakonit tekee vain pari tuntia kahtena päivänä ns.työtä ja lopun päivää kahvitellaan ja syödään. Yhtenä päivänä on työntekijä palaveri ja sitten kotiin. Palkka on hyvä tehtyihin tunteihin nähden, Kerran vuodessa on diakoniapäivä ja sen jälkeen syysloma, sitten suunnitellaankin joulujuhlaa, joka on ajoissa, olikohan jo 15.12. ja taas joululomalle, takaisin tullaan tammikuun toisella viikolla ja aletaan valmistautua pääsiäiseen ja hiihtolomaan. Kun tullaan hiihtolomalta, niin ollaan pari kuukautta ns. työssä, kirjoitetaan vähävaraisille pari tuntia ruokalappuja ja kahvitetaan mummut, kun on testamentteja tiedossa, ei köyhien ruokailuilla niin väliäkään ole, kyllä ne on tottunut makarooniin ja lihapurkkiin. Sitten alkaakin ennen juhannusta taas kesäloma ja takaisin tullaan elokuun toisella viikolla, tänä vuonna toimita aloitettiin vasta syyskuussa, kun oli niin raskasta tehdä kahden tunnin päiviä? Kirkon nykyinen tehtävä Tampereella on vain bisnes lahjoitetuilla tonteilla ja kiinteistöillä, testamenttien saaminen, lahjoitukset ,pakolaisten hyysääminen ja töiden teettäminen vapaaehtoisilla. Köyhien auttaminen on vain pakkopullaa ja se ei saisi maksaa mitään.
- Anonyymi
Näin on. Hyväntekijät eli kirkon henkilökunta katosi taaskin ajoissa joululomalle, muutama teki yhden päivän hyväntekeväisyyttä jouluna ja kiillotti kunniaansa, muulloin ei tehdä yhtään mitään. Köyhillä on nälkä joulun välipäivinäkin, mutta yksikään seurakunta ei vastaa puhelimeen, ei aja ruokia, seurakuntatalot on kiinni, nuoriso kulkee pahaa tekemässä, kun loma on koulusta ja kerhot kiinni juuri, kun pitäisi olla auki. Tampereellakin yksi ainoa mies jakaa hävikkiruokaa ihmisille Messukylän seurakunnan alueella, ajoi ennen joulua, koko joulun ja nyt välipäivinä, ei saa mitään korvausta työstään, tekee 365 päivää vuodessa. Yksi yhdistys tukee nykyään n.50-100e kk. Seurakunta saa sentään EU ruokia autokuormittain, kaupat lahjoittaa, tehtaat lahjoittaa, firmat ja ihmiset lahjoitti nytkin olikohan 175000e, se riittää kuulemma 3-4kk? Seurakunta ajaa kuulemma ja jakaa 111000kg ruokia vuodessa ja monella autolla, vapaaehtoisineen n.20 työntekijää tai pakkotyöllistettyjä ja koordinaattorit päälle, tehotonta väkeä tai oma henkilökunta saamatonta, tittelit on, mutta ei taitoja. Tämä omalla rahalla toimiva, 365 päivää vuodessa ajava jakaa kuulemma n.50-60000kg vuodessa eli 1000kg viikossa. Nyt äkkiä seurakunta hommaan tälle miehelle pakettiauto polttoaineineen. kyllä seurakunnalla rahaa on, rakennuksia, rakennusoikeuksia, leirikeskuksia, testamentattuja osakkeita ym. on myyty niin paljon lähiaikoina ja lisää myydään. Johtajia virastotalolta pitää vähentää, ne istuu siellä lehteä lukemassa ja järjestää kavereilleen urakoita ja kiinteistöjä hyvävelihintaan. Seurakuntaneuvosto on sitä samaa pappa ja mummuseuraa, joka päättää meidän omaisuudestamme ja myy niitä tuttujen tai sukulaisten rakennusliikkeille, kun yksikin kaljupää apulaispormestari käy puhumasssa rakennusliikkeen puolesta. Älkää vain äänestäkö samoja päättäjiä edes kaupunginvaltuustoon, umpikieroa touhua seurakunnalla ja kaupungilla.
- Anonyymi
Pahimmillaan sisäänpäinlämpiävä,rasistinen,heikko työilmapiiri mm.koska johtajalla ei auktoriteettia,naisvaltaisuus,puoluetunnuksilla ansaitut 'kannukset henkilövalinnoissa.
Puhumaton ilmapiiri,ainoa elämän merkki kuiskuttelut ja juoruilut,kun joku otetaan hampaisiin,hänen elämänsä voidaan tuhota vaikkapa levittämällä väärää tietoa.
Karmeinta on ns.työsuojelu,jota ei pahimmillaan ole olemassakaan,varsinkin jos työsuojelupäällikkönä/-valtuutettuna on samalla viranhaltija,yksi työntekijöistä.
Nimim.neljännesvuosisadan maalaisseurakunnassa työskennellyt ulossavustettu ,kaikenkokenut ex-viranhaltija musiikkipuolelta.- Anonyymi
Nainen on raiskannut kirkon(kin) . Miehet eivät näe, että naiset rynnivät kääntämään raamatun valheeksi, feministisellä anarkismillaan.
Nainen on katkera kristinuskolle, koska se tuomitsi naisen heti aikojen alussa pettäjäksi. Nyt naiset kostoksi yrittävät hajottaa kirkot naispappeuksillaan ja valheellisilla raamatunkäännöksillä ja tulkinnoilla.
Käyvät paavin kimppuun ruumillisella väkivallalla.
Raamattu varoittaakin naisista, varoittaa antamasta valtaa vääryyden käsiin. Miehet juoksevat aatamin aikaisiin ansoihin, Reittä myöden mennään virkoihin.
Mitä raamattu sanookaan, kulmakivestä? Kirkon perusta on Jumalan sana.
- Anonyymi
Ainakin Oulussa hautausmaan töissä tuli niin pimeä porukkaa vastaa että huh huh. Kaukana hyvä tekevästä työstä.
- Anonyymi
Yleensä ihan helvetillinen meininki.
Riitaisia lafkoja. Johtuu varmaa moraalikadosta ja kunnon johtajan puutteesta. - Anonyymi
Kaikenlaisten uskovaisten pitäisi päästä tekemään sitä työtä, mihin Jumala on heille lahjoja antanut, vaikka olisi vammainen, kuten tässä linkissä oleva mies, joka on ilman jaökoja ja käsiä, mutta silti julistaa evankeliumia hyvin. https://www.youtube.com/watch?v=tZ0nmxq9qnU
- Anonyymi
Suhteellisen surkeita työpaikkoja. Olin joskus 2,5 vuotta seurakunnalla töissä. Tosin hoidin kyseisen paikan tietotekniikan ylläpidon, ja itseasiassa muutaman muunkin seurakunnan. Väkisinkin kuuli, mitä kaikkea paskaa henkilökunnan kesken tapahtui/oli tapahtunut. Touhu alkoi kirjaimellisesti tökkiä jossain vaiheessa, ja päädyin it-alan töihin yksityiselle sektorille. Tuli myös erottua kirkosta tässä yhteydessä, kun mitään pakkoa kuulua ei enää ollut.
- Anonyymi
Papit ja diakonit ovat edessäpäin mielin kielin ja ymmärtäväisiä. Takanapäin juoruavat ja haukkuvat. Kanttorit samanlaisia. Ei kaikki, mutta yksikin on liikaa.
- Anonyymi
Oi, oi, toivottavasti ei kuitenkaan. Ainakin pitäisi sitten virheensä huomata ja korjata. Kaikkihan me olemme toki vajavaisia. Armon aika on vielä voimassa. Voi hyvin!
Seurakunta mun mielestä ok työ paikka,olin vapaehtoisen atk-opastajana kerran viikossa,välillä oli ruuhkaa toisnaa ei,opatus kuului vahempien läpärien päiväitykseen ja puhelimen päivätykseen. Mielenkiintoista puuhaa kerran viikossa.
- Anonyymi
Et ollut työntekijä, joten et päässyt näkemään seurakuntahelvettiä.
- Anonyymi
Se kuus älähtää, joka ei mitään tiedä.
- Anonyymi
kotikuus kirjoitti:
En komento
Ei ole kommentoitavaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole kommentoitavaa.
Mitenhän työt nyt muotoutuvat, kun kirkon talous rupeaa ihan oikeasti rakoilemaan parin vuoden kuluttua?
Tähän saakka 'kirkossa' on pärjätty juustohöylällä ja vapaitten vírkojen jäädyttämisellä. Kiintiestöpuolella on yritetty lykätä korjauksia jo toistakymmentä vuotta, ja nyt rupeaa 'pakka' syöksymään syliin.
Mitenköhän henkilöstöpoöitikka nyt kehittyy?
Jotenkin aistin, että papit ja 'ylemmät viranhaltijat' pärjäävät, mutta muilta lähtee virat/työsuhteet yllättävän helposti.
Kuka haluaa enää tuollaiseen työympäristöön? Jonka siis tiedetään sulavan hyvää vauhtia.
- Anonyymi
Työpaikkana huonoinpia mahdollisia. Toimintoja pyörittää todella pieni taloudesta kiinteistöistä huolehtiva porukka. Suurin osa on täysin uusavuttomia nuorisotyöntekijöitä, pappeja ja diakoneja. Porukka on niin avutonta käytännön asioissa, mutta silti kovia vaatimaan mahdottomia.
Diakonit pahimpia ainoat joita haluavat auttaa on alkoholistit ja pakolaiset.
Ideoita kyllä riittää, mutta toteutus kuuluu muille..
Kannattaa miettiä kirkollisveron maksua kahdesti. - Anonyymi
Olin pitkään kausityöntekijänä Hietaniemen hautuumaalla. Se vammautti fyysisesti ja psyykkisesti.
Pinnallisesti katsoen kaikki voi näyttää hyvältä, koska ongelmat lakaistaan maton alle ja niistä puhuvat syyllistetään.
Niin sanottu sateenkaariporukka luo huonoa henkeä klikkiytymällä.
Työyhteisö on hyvin hierarkinen ja kausityöntekijöitä ei arvosteta.
Tapasin myöhemmin toisessa yhteydessä koko srk:n silloisen kiinteistöpäällikön. Kun mainitsin olleeni hietsussa töissä hän parahti: Sehän on kuin taistelutanner! Käsittämätöntä, että hautuumaalla, jonka luulisi olevan rauhan paikka on sellaista! - Anonyymi
AIVAN PASKA.. varsinkin Espoon tuomiokirkko seurakunta
- Anonyymi
Kirkko on lopettanut kuuntelemisen aikoja sitten.
- Anonyymi
Espoon seurakunnassa oli syksyllä 2022 henkilöstön työhyvinvointikysely jonka tuloksena koko seurakunnan työntekijöistä 22% koki johdon puolelta vakavaa työpaikkakiusaamista ja joissain seurakunnan yksiköissä prosentti oli jopa 28%?
Irtisanoutumiset ja henkilöstön vaihtuvuus on siellä aivan tolkuttoman suurta ja työpaikalle jääneen henkilöstön henkinen tila luokkaa "lannistettu ja vaiettu zombie", mutta asioihin ei millään tavalla puututa. Vaietaan jotta johdon "syöuojatyöpaikat"säilyvät ja ettei Espoon seurakunnan maine kärsisi.
Näin Espoolaisena kymmeniä vuosia varsim suuria summia kirkollisveroa maksaneena, tämä minuun yhteyttä ottaneen seurakunnan entiseltä työntekijältä ( joutuu käymään kokemastaan vieläkin terapiassa) saatu tieto seurakunnan henkilöstön alistamisesta ja toiminnasta kaikkine seurakunnan tuhlailevine rahankäyttöineen ja täysin osaamattoman johdon toiminnasta aiheuttaa minussa suunnatonta kiukkua ja suorastaa raivoa, ja voin vakuuttaa että asia ei tule jäämään tähän.
Vahva suositus jo tässä kohtaa : älä missään tapauksessa edes harkitse mennä Espoon seurakuntaan töihin jos et halua menettää mielenterveyttäsi, tulla alistetuksi tai vaihtoehtoisesti urasi siellä jää varsin lyhyeksi. Joko ymmärrät irtisanoutua tai mikäli puutut tai huomautat toiminnasta, sinut irtisanotaan.
Tästä Espoon seurakunnan toiminnasta oiva juttuvinkki tutkivalle journalistille. Aloita vaikka tekemällä aiheesta haastattelupyyntö Kirkkokatu 1:ssä niin huomaat että osuit journalistiseen kultasuoneen. - Anonyymi
Itse olen tykännyt olla seurakunnalla. Olin vuosia yksityisellä puolella duunissa niin pienen pienissä kun kansainvälisissä firmoissa. Niissä viihdyin huonommin. Koska huonot perehdytykset, jatkuvat tulosvaatimukset, stressi ja loputon juoruaminen. Pompotellaan työntekijöitä miten sattuu. Yksilöllä ei ole isolle firmalle väliä ellet edusta hyvin kysyttyä ammattiryhmää. Tosin todettava se on että yksityisen puolen parempia puolia srk:n nähden oli kuitenkin parempi palkkataso, paljon vähäisempi byrokratian määrä ja muutosten toteuttamisen helppous. Kirkkolaiva tosiaankin kääntyy hitaasti. Ellei jo kohta uppoa!
Seurakunnan hommissa taas olen kokenut että ilmapiiri on terveempi ja miellyttävä sekä muutenkin miellyttävämpi työkulttuuri. Ihmiset tervehtii, jutellaan ja on eri tavalla leppoisaa kun firmoissa. Tuntuu että porukka on keskimäärin hyväntahtoista ja ottaa hyvin uudet vastaan. Ei tarvi olla niin kokoajan tuloksia hiki hatussa tuottamassa. Työtä voi tehdä omaan tahtiin ja omalla persoonalla, niin kauan kun vain hommat tulee tehtyä. Myöskin perehdytys, työn rytmitys, lomat, tauot ja edut ovat paremmat. Keskimäärin on paljon rauhallisempaa mutta tulee myös intensiivisempiäkin päiviä. Omassa seurakunnassani on hyvin monenlaista tapahtumaa laidasta laitaan. Se tekee työstä mukavan monipuolista. Ei pääse nopeasti kyllästymään.
Jos jotain toivoisi talon sisällä niin se olisi enemmän sisäistä ammattiryhmien yhteistyötä. Nyt tuntuu että kaikki ollaan vähän poteroiduttu omiin aloihin. Tämän pitäisi kuitenkin olla yhteistä työtä seurakuntalaisia varten, eikä eriytymistä tai vallan tavoittelua talon sisällä.
Kirkollinen työ sopii rauhalliselle kaverille joka tykkää yhteistyövetoisesta hommasta mutta kykenee myös yksin hoitamaan tarvittaessa paljon päällekkäisiä hommia. Tässä ollaan kuitenkin seurakuntalaisia varten, joten pitää olla esiintymisvalmiudet kunnossa ja eikä parane liikaa ujostella tuntemattomia ihmisiä. Työtä siinä missä muukin. Erillaisilla edellytyksillä.
Hengellisyydessä. On totta että sitä oletetaan työntekijöiltä, työhaastattelussa sitä ihan kysytäänkin. Ja strategioissa sanotaan sen olevan työn uskottavuuden edellytys. Ei tule varmasti yllätyksenä että ei ihan kaikki kovin hengellisiä täällä ole. Vaikka moni onkin. Siitä ei vaan kannata tehdä numeroa. On tärkeää kuitenkin olla sivistynyt ja kunnioittaa kaikkien omaa vakaumusta. Itse saan työstä nykyään enemmän irti kun olen omalla tavallani "hengellinen" ja muutenkin varsin kiinnostunut teologisista ja uskontotieteellisistä asioista, vaikken pastori olekkaan.
Kaiken kaikkiaan. Aikaisemmissa duuneissani olin paremmin palkattu, mutta kirkon alan hommissa elämänlaatuni on parantunut. Enemmän vapaa-aikaa, leppoisampaa, lähes stressitöntä, ihmisläheistä ja vaihtelevaa. Kaikki tehköön oman valintansa arvojensa mukaan. On varmasti huonojakin paikkoja ja ongelmia tulee aina, ihmisiä kun ollaan. Mutta Ei ainoastaan seurakunnissa. Voin sen sanoa.- Anonyymi
Tuskin olet seurakunnassa töissä tai sitten valehtelet.
- Anonyymi
Olen ison seurakunnan työntekijä, ollut jo yli 20 vuotta. Siihen aikaan on mahtunut paljon, mutta jos vain nopeasti katsahdan tuota mennyttä aikaa, niin yhtään päivää en vaihtaisi pois. Olen niin onnellinen ja ylpeä, että saan olla seurakunnan työntekijä.
- Anonyymi
Väitteesi ei vaikuta uskottavalta.
- Anonyymi
Laitostuminen on enemmän kuntalaisuuteen liittyvä ongelma. Huono seura tavat turmelee ja kunta tekee kaltaisekseen.
- Anonyymi
Tunnen kyllä muutamia seurakunnan porruka, heidän mukaansa uskovat jumalan mutta todellisuudessa kuin katsot silmiin niin näet kyllä saatanan pilketä. Raha ahneita eikä tee muuta kuin yrittävät lässyttää vanhusten omaisuutta itselleni jota saisivat keskenään sitten hieroa lähesten kanssa kellä on kuinka monta taloa jossakin ja jollekin vuokrattuna ja kuinka hienoa kaikki on. Sitten kyöhet ruokajonoissa eivät saa ruoka , koska seurakunnan isot herrat käy omilla autoilla viemässä ruokapankista eli kaupoista saa mitä annetaan ja paremmat evät sitten itselleni kotiinpäin ja jota muille seurakuntalaisille ketkä käy hakemassa samoista paikoista ja jakaa kasseja jää vaan leivät ja salatin lehdet. Aika ahneita . Koska kyöheiden kassissa voisin laittaa jopa kuvat mitä heillä on siellä . Kaikki liha tuotteet, makeiset kaikki noi isot herrat ja emäntät vie omille lapsille kotiinsa... kyllä tästä kaikesta haluan valita ja myös lähetän viestit korkeimmille tahoille jota avaisivat silmät ! Törkeä käytöstä. Eivät usko mihinkään mutta raha on see mikä silmissä pyöri useimmilla ja ei tarvi olla edes ennustaja ,jokainen näkee sen ! Ihan jokaista ei oteta sen takia seurankunaat töihinkään koska siinä pelitettään sitä että omat läheiset saisi raha bisneksistä kiinni....
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
20e Riskitön veto 20e talletuksella VB:lle
Pssst! Vinkki viis rotvallinreunalla eläjille. VB tarjoaa 20 euron riskittömän vedon ensitallettajille vedonlyöntiin.52452- 1161617
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill361356Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1561181- 521095
- 1131082
Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi1051044- 571041
Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.46919- 60882