Ampuminen tuntuu pahalta.

No, kunnioitapa sitten eläimiä siinä määrin, ettet löysää koiraasikaan niitä vaivaamaan.

Samansukuista ruualla leikkimistä vesilläkin, kiskaistaan rauta leuasta läpi, vedetään ilmaan pussattavaksi ja heitetään takaisin veteen.

"so sad"parasta olisi jos jättäisit pyssyn lopullisesti asekaappiin.
On todella törkeää tuo sinun touhusi; kiusaat itseäsi tekemällä sellaista josta et pidä ja samalla halveksit Luonnon antimet.
Metsissä voi samoilla ilman tappamistakin - tunnen useita esim kameramiehiä joiden eräkokemukset ovat ihan yhtä vaikuttavia kuin omani kun liikun pyssyn kanssa. Minullekaan - kuten ei monelle muullekaan metsästäjälle - tappaminen ei ole se jokin.
Erällä kulku on jalo harrastus. Kukin saakoon vapaasti valita keinot ja välineet onma mieltymyksensä mukaan. Lain puitteissa tietenkin.
Riistaa pitää kunnioittaa.

""kiusaat itseäsi tekemällä sellaista josta et pidä ja samalla halveksit Luonnon antimet.""

Yleensä jätänkin sen pyssyn kotiin enkä näinollen kiusaa itseäni. Yhteistyö koiran kanssa on vaan niin mahtavaa puuhaa. Enkä mitenkää halveksi luonnon antimia.

Lyön vaikka vetoa että jos kaikki lihansyöjät joutuisivat itse tappamaan liharuokansa niin vegetaristit lisääntyisivät räjähdysmäisesti.

Katselin Yokonin erämailla asuvien turkismetsästäjien touhua ja siinäkin eräs metsämies sanoi että milloinkaa ei saa tappaa turhaa tai tappamisen huvista.

Minua ihmetyttää että jotkut suorastaan vapisevat kuten se eräskin eräohjelmassa joka tornista ampui kaurista. Itse halveksun eniten ruokintapaikoilta kyttäämistä ja metsästystä jossa riistalla ei ole mitään mahdollisuutta.

Tulisipa laki joka kieltäisi aseen käytön ja ainoastaan jalkajousi tai jousipyssy olisi sallittu väline. Siinä vaadittaisi jo erämiestä joka linnunkin tipauttaa jousipyssyllä tai ketun ajokoiralta. http://www.youtube.com/watch?v=W2yUJDwGOhA

Tieteellinen tosiasia on ettei tuo ole niin harvinaista kuin luulisi itse asiassa 50% metsästäjistä jopa kokeneista! tuntee vastenmielisyyttä kyseisessä tilanteessa monet kuitenkin pääsevät hyvinkin nopesti siitä yli.

TOTTA KAI! tämäkin palsta on täynnä näitä härämäläisiätosimiesäijäjätkäpaskanjauhajajuntteja jotka vetävät pelkkää roolia kun on muita samanlaisia talidomineja ympärillä mutta rehtiydestään mies tunnetaan ei peräröörin nuoleskelusta samat tyypit yleensä kiehnaavat toistensa kanssa siellä teltassakin siirtäen äijämäisiä "metsästysriittejä" niille nuoremmille klopeille ja palaavat kotiin vaimonsa luokse vetämään samaista roolia.

Usein metsästäjät vihertyvät vanhetessaan. muistan kun isävainaa aikoinaan jätti metsästyksen, kun ei enää viitsinyt jäniksiä ampua. Hän oli ajokoiramies, mutta kuunteli sitten vain koiran ajoa.
Itsekin jo alkaa välttää ampumisia, ei tunnu niin tärkeältä. Riistaruoka kun kuitenkin maistuu, niin sen verta metsästää, että saa hirveä, peuraa ja pienriistaa syötäväksi.

On mukava huomata että muitakin metsälle vetää jokin muu kuin se haulikolla räiskiminen.

Taas näitä iänikuisia provoja. Jos se riistan ampuminen niin paljon ottaa henkisesti ylälavetilta on harrastus väärä. Tuolla on muitakin koiraharrastus muotoja kun metsästys. Tässä taas kierrellen haetaan henkistä merkitystä ampumiselle ja inhimillisyydelle. Itse en tunne tunnontuskaa ja syyllisyyttä ammuttuun riista laukaukseen paitsi jos tulee haavakko. Kyllä sitä elukkaa jokainen niin paljon arvostaa ettei niitä raanakoita halua ja keskittyy kunnon laukauksiin.

Kun aina metsästyksessä halutaan syyllistää se ampuma aseella tapahtuva riistan haltuun otto niin hakekaa joskus inhimillisyys tekijöitä esim kalastuksen pyydystä ja päästä muodolle. Ainiin eihän kala huuda, on limainen mulkosilmä ja vaikka kidukset olisikin poikki ja kala kuolee viiveellä on se hienoa vain antaa pusu kalalle ja ottaa kuva sekä tokaista että "nähdään parin vuoden päästä uudestaan" Poissa silmistä poissa mielestä.
Siinä sitä inhimillisyyttä kerrakseen.
Voisi joskus sen ihan yhtä elävän kalan ottaa samalle viivalle sen ai niin ihanan ja suloisen jäniksen rinnalle niin varmaan kalastuksestakin saataisiin metsästyksen veroinen se syödään mitä saadaan malli. Tosin yhtälailla kuin pienpetojen pyynti niin särkikalojen poistopyynti on vastaavaa toimintaa mutta ei esim hirveäkään ammuta vaan säkä laukauksella aheuttaen muutaman minuutin pökerrys, otetaan kuva ja pussataan otsalle ja tervemenoa ammun sinua säkään taas kun kasvatat vielä isommat sarvet.

Toisen elävän olennon tappaminen - jopa harrastuksen ja hyvin merkeissä - osoittaa henkistä kypsymättömyttä ja alamittaisuutta.

Muistan, miten monet sodasta tulleet, kuolemaa silmiin katsoneet tosimiehet, eivät halunneet tuottaa muille luontokappaleille minkäänlaista kärsimystä.