Tämä aihe kiehtoo edelleen kun mietin nykyistä oloa - eloa.
Monet hyvät ystäväni poistuvat tuonpuoleiseen. Täällä palstakeskusteluissakin huomaan monien hyvien keskustlukumppanienkin.
Joitain tervehdykisä lähettelemme. Joulukorttejakaan en ole laittanut kymmeniin vuosiin.
Tänään posti toi "Täyttyneet Toiveet"-lehden, joka tullut v. 1957 lähtiwen.
Kertoisitteko omia kokemuksianne?
Monet hyvät ystäväni poistuvat tuonpuoleiseen. Täällä palstakeskusteluissakin huomaan monien hyvien keskustlukumppanienkin.
Joitain tervehdykisä lähettelemme. Joulukorttejakaan en ole laittanut kymmeniin vuosiin.
Tänään posti toi "Täyttyneet Toiveet"-lehden, joka tullut v. 1957 lähtiwen.
Kertoisitteko omia kokemuksianne?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ajattelen näin'ikään; On paljon huolettomampa elää näitä viimeisiä vuosiaan kun ei pelkää yhtään sitä viimeisen kynnyksen yliastumista.
Näin voi käydä tyypille, joka pikkupoikana tajusi, ettemme oloekaan ikuisia - pelkäsi tulevaa kuolemaa, niin, että pisti kaiken hankkimansa menemään viinaan ja naisiin.
Siinä vaiheessa 1980 luvulla 55v työntekijät suostuteltiin jäämään eläkkeelle. Elintaso hiukan kaventui kun yhtään en ollut säästänyt eläkerahastooni. Nyt ei ole varaa hummailla.
Viina ja naiset! Ilmeisen tyhjää sitten on elämäni yhden naisen kanssa ilman viinaa.
Viimeeksi mainitun kanssa katsoin kiintiöni tulleen "melkein" täyteen jo aikoja sitten.
Naisryntäystähän minä vasta odottelen kuin uutta nuoruuttani.
Toivottavasti taso olisi niistä ajoista parantunut!
Suostuttelematta minun työsopimukseni purettiin muutaman päivän poistumisajalla ollessani 53v.
Onneton eläkkeeni perustuu 27:ään työvuoteen.
Onneksi vaimon eläke kattaa hänen ruokakulunsa joten hyvin menee kun ei vertaa eikä valita.
mentori-x
Niin, miettiä nyt nykyistä, mutta kun minulle on tullut jo usein nuoruudessakin sellainen olotila miettiä, olenko oikeasti tässä ja mikä minä olen? Se on todellakin outo tunne.
Olenkohan itse outo, koska en halua ymmärtää esim. noita meille 70 tarjottuja elämänohjeita, koska epäillä sopii, tuskin kaikki ovat niitä itsekkään toteuttaneet?
Jotenkin tuntuu, että jokainen osaisi kirjoittaa, kuinka pitäisi elää, mutta kuka sanoisi sen, että siitä tuli hieman "livettyä" joskus?
Ainakin minä voin tunnustaa, että vaikka kaikki säännöt (Katekismus) on hallinnassa, niin käytännössä moni asia on livennyt.
Nuo kortit ja tervehdykset ovat jääneet minulta pois, koska olin jo nuorena sellainen, kun olisi pitänyt kirjoittaa jotain siskoni kirjeeseen vanhemmille, niin lisäsin tyylikkäästi sinne! Lukekaa se edellinen kirje! Arvaa miltä nyt tuntuu?
Täyttyneet toiveet
otaksun täälläkin vierailevan monia joille tuo lehti on tuttu.
Musiikin harrastajille lienee ainakin Jesse Kaikuranta olevan tuttu.
Itse sain Jorma Panulan äidiltä 1957 keväällä todistuksen
SPR:n ensiapukurssista. Jorma taisi joskus käydä viuluineen ja Elsa-äiti johti kuoroa.
Musiikin maailmasta aloin uuden keskustelun, mutta sopiihan tääässäkin muistella.
KIRKONMENOT
Täyttyneetr toiveet tuli juuri ja siellä tietoja poisnukkuneista.
Kirkonmenoista avasi Ruuneperi keskustelun. En halua ainakaan hänen
kanssaan väitellä.
Läheinen ystäväni on uskontotieteilijä.
Toistasataa messusaarnaa kävin hänen kanssaan kuulemassa. Tutkijalle se on työtä kun tutustuu ennakolta teksteihin useista lähteistä, käy kuulemassa saarnat, jotka nauhoitetaan, saa papilta referaatrin kirjoittamastaan, analysoi sen....
Kirkkoissa on tapana mennä kirkkokahville ja siellä joskus keskustellaan aiheesta.
Teiskon kirkossa on jäänyt erityisesti mieleeni sakaristossa avoinna ollut vanha Raamattu.
Kirkkoherrenvirastot tulivat jo nuorena tutuksi. Sukututkimuksen myötä sai tutustua kirkonkirjoiihin, sittemmin saatiin ne kirjastoissa esiin ja viime aikoina päässyt netissä tutkimaan.
ETSIN - LÖYDÄNKÖ?
Preffipalstoillakin joskus tapaa ihmisiä joilla on laaja elämänkokemus ja halu etsiä uusia tutkimattomia - tallaamattomia polkuja.
Tänään koin tuoda esiin profiilissani olevan mietelauseen ja laittaa sen tähänkin esille.
Se on elänyt jo puoli vuosisataa omassa mielessäni ja se avutuu usein aivan uudella tavalla.
- - -
- Etsin Jumalaa
hän vältti minua.
Etsin sieluani
en voinut sitä nähdä.
Etsin veljeäni
ja löysin kaikki kolme.
luinko oikein; olikohan asiallinen kommentti.
ASIALLINEN?
Tuon mietelauseen laitoin profiiliini ja toin kopiona mm. juuri sivullani käyneille ".
Tähän myös kun huomaan etteri tutustuta edes pitkään esillä olleeseen.
Peer Gynt poistettiin pitkäksi aikaa kun joku väitti profiilitiedoissa olevan vahvaa pornoa. Ullamirjami, sefy, ylläpito eikä kukaan kertonut koskaan mitä se vahva porno on siellä.
Peer Gynt/rekattu nikki.
Hieno, ja niin tosi!
Kiitos illan viimeisestä minkä luin! Öitä :)
Syvällisempiä pohtimatta voin vain todeta kaikkien, vanhojen, hyvien kavereitteni kuolleen jo vuosia sitten.
Ensimmäinen 60-luvulla. Sotkeentui kännipäissään kalaverkkoon.
Viimeinen, ainoa töissä käynyt, poistui muonavahvuudesta 10-vuotta sitten.
Hengissä on ainoastaan minua nuorempia, myöhempien aikojen tuttaviani.
"Täyttyneistä Toiveista" saan nyt ensimmäisen infon.
En ole koskaan lähetellyt mitään kortteja.
Viimeiset 44-vuotta on vaimoni hoitanut sen puolen.
Nykyisin minun ei tarvitse edes vääntää niihin muutamaan tekstiosaakaan koska ulkkarituttavammekin ovatkuolleet.
Huonetoverini 1956-57
kuoli kesällä 1957 karjaa paimentaessaan. Olin saattamassa hänet viimeiseen lepoon