Olen pitkään katsonut ja oikeastaan ihmetellyt miten hyvin muut ihmiset tulevat toimeen toistensa kanssa. Esimerkiksi lukiossani on yksi hiton iso kaveripiiri johon kuuluu valtaosa ikäisistäni ja se paisuu sitä mukaa kun joku siellä tapaa uuden tyypin. Muut iskevät helposti juttua toisilleen mutta minulle ei puhuta. Olen todella hiljainen enkä yleensä keksi mitään sanottavaa mutta moni samanlainen liikkuu valtavissa piireissä ihan tuosta vaan. Ainut tilanne missä porukat on minulle juttua iskenyt ja kysellyt oli wanhojen jatkoilla ja silloinkin kaikki humalassa. Ja itse olin siellä jatkoilla vain koska yksi kahdesta kaveristani oli siellä. Kun kaikki sitten selvisivät niin sama entinen meno jatkui jossa muut pyörivät porukoissa ja minä yksikseen. Tunsin itseni helvetin ulkopuoliseksi, olen aina tuntenut. En liiku juuri missään koska ei yksinkertaisesti ole mitään "tuttuja" joita löytäisi kun kylille menee. Tämä masentaa ja olen jo valmiiksi masentunut. Onkohan enää mitää mahdollisuutta päästä porukoihin mukaan muutoin kuin olemalla kännissä, kaikki kyllä tietävät maineeni hiljaisena ja ujona tyyppinä....
Tunnen itseni ulkopuoliseksi
syrjäytyvä?
2122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sosiaalifobia? Asperger? Ujous?
Itsekkin olen hieman syrjäytyvää tyyppiä, vaikka todellisuudessa pidän ihmisistä ja haluaisin mielläni tutustua uusiin ihmisiin. Mutta silti vain jotenkin jään aina porukoissa ulkopuolelle. Joskus joku vaihtaa pari sanaa satunnaisesti, mutta muuten olen usein melko paljon yksin. Tosin olen myös melko hiljainen jos pitää olla suuremmassa porukassa, mutta kun on monilla muillakin vähä hiljaisemmilla iha mukavasti kuitenkin noita kavereita.
Epäilen, että omaan syrjäytymiseeni vaikuttaa aika merkittävästi syvälle juurtunut tunne siitä, että en kelpaa tai riitä kellekkään. Järjen tasolla kyllä tiedän, että kyllä mie kelpaan, mutta kun en vain aina kykene uskomaan kelpaamiseeni tunnetasolla. Riittämättömyydentunteet on vaan niin syvällä miussa, itse asiassa niin syvällä, että oon alkanut vasta viimeaikoina pikkuhiljaa tiedostamaan kyseisiä tunteita... Mutta joka tapauksessa epäilen, että tunne riittämättömyydestä varmasti heijastuu käyttäytymiseeni muiden ihmisten kanssa ja antaa mahdollisesti ihmisille virheellisen kuvan siitä, että en muka olisi kiinnostunut heistä.
Mutta valitettavasti en kyllä osaa sanoa aloittaja siulle mitään kovin hyödyllistä tai avuliasta. Itse olen löytänyt apua itsetutkiskelusta, mutta toisaalta se ei ole aina ihan helppoa, koska itsestään välillä löytää yllättäviä negatiivisiakin piirteitä. Ja jos olet kerran jo ennestään masentunut, niin en tiedä, toimisiko se siun kohdalla kovinkaan hyvin...
Mutta joka tapauksessa hirmusesti tsemppiä! Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne on jo itsessään rankkaa, mutta kun siihen lisää vielä masentuneisuuden, niin on siinä kyllä melkonen soppa. Mutta muista kuitenkin, että et kuitenkaan ole täysin yksin ja ulkopuolinen, onhan siulla ainakin nuo kaksi mainitsemaasi kaveria. Eli varmasti sinustakin löytyy sitä jotain, mikä saa ihmiset kiinnostuman juuri sinusta.