Olen joutunut myöntämään, että yksinhuoltajan lapset ovat heikoilla elämässä. Luulin pärjääväni, olevani vahva ja pitäväni langat käsissä. Totuus on, että en ehdi jokapaikkaan ja lasten tekosia seuraamaan. Töiden jälkeen väsyttää, läksyjä pitäisi ymmärtää neuvoa. Ei ole sitä toista, jolle voi huutaa, että katsositko sinä lasten läksyt. Kaikki ongelmat ja murheet kaatuvat minulle. Yksinhuoltajan lapset etsivät sen huomion muualta ja silloin muodostuu näitä jengejä, jotka kokeilevat yhdessä kaikkea typerää ja saattavat joutua ongelmiin. Muu ei auta, kuin yrittää parhaansa.
Kunnon kasvatustako?
Soppani syön..
10839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
höpöhöpö... jengejä... mutta, koita pärjätä
Kuules, älä vähättele asiaa! jengejä todella muodostuu!!! Oletko itse yksinhuoltajan kasvattama ihminen? Mä nimittäin olen, ja mä tiedän mistä mä puhun!
Anna mä arvaan: Sä olit se joka panit teidän suhteessa eron alulle. Joo, mä arvasin. Kai sä tiesit että sun kakrut menee hunningolle, mutta kukapa lapsi ei menisi tollaisen itsekkään naisen hoivissa. Älä valita kun olet ite pedannut.
Mistä sä tiedät, et minkälainen lasten isä oli. Eroon tarvitaan kaksi.
Läksyt eivät ole sun juttu, ne on sun lasten tehtäviä. Jos et osaa neuvoa, sano se lapsille. Sano että kysy opelta, en osaa. Kyllä lapselle voi sanoa: en tiedä. turhaan stressaat läksyillä itteäs. ota illalla kainaloon ja lue Aku Ankkaa tai pipliaa jos oot uskovainen. Välitä niistä lapsistasi, paista lettuja kato piirrettyjä ,elä mukana.kysele koulujuttuja ja muitakin kuulumisia. kyllä se siitä.
Hei!
Osuit mielestäni naulan kantaan. Lapset etsivät huomiota muualta ja siitä on seurauksia. Mutta uskon että olet varmasti antanut lapsellesi/lapsillesi kunnon kasvatuksen. Niin omakin äitini, mutta silti tuntuu että kaikki menee pieleen nuorempien sisarusten kanssa. On monet kerrat istuttu pöydän ääressä milloin aiheena tupakka milloin väkivalta tai ilkivalta (itse en kuitenkaan ole mitään näistä käyttänyt) Mulla on kaksi pahassa murrosiässä olevaa nuorempaa sisarusta. Ja just nyt tuntuu että kaikki on niin pielessä ja vaikeeta kun vaan voi olla. Mutta kyllä se siitä. Älä syytä itseäsi kasvatuksen takia. =)
Kiitos rohakaisusta. En minä todellakaan vähättele sitä, että eroni seurauksia tässä selvittelen, oli eron syy sitten mikä tahansa. Totean vaan, että asia on näin. Oikeastaan paikallinen poliisi minulle valaisi asiaa. Haluan vain, että tähän kiinnitetään huomiota. Jotain pitää tehdä. Ehkä puhua avoimesti näille ilman isää tai äitiä asuville lapsille ja saada heiodän itsetuntoaan kohoamaan. Poikkeuksiakin varmasti on laidasta laitaa, mutta nopeasti sitä korviketta haetaan. Nykyään on paljon avioeroja ja yksinhuoltajia ja ongelma kasvaa.
että ne on aina yksinhuoltajien pennut jotka melskaa ja häiriköi.
Ainakin täällä espoossa on ihan yhtä lailla tälläsiä uraihmisten lapsia, jotka saa kotoa paljon rahaa, mutta ei rakkautta ja huomiota ollenkaan ja se vielä pahempi, kun ura menee lasten edelle.
Lapset tarvitsee aikaa, huomiota ja rakkautta ollakseen tasapainoisia ja hyvinvoivia aikuisia.
Ihan varmasti myös yksinhuoltaja pystyy antamaan lapselleen niitä aivan riittävästi.
Ollessani liitossa mieheni oli aina työssä tai liian väsynyt ja hoidin silloinkin lapset yksin
mikäpä tässä muuttui??
Turhaa syyllistää pelkästään yksinhuoltajia, vikaa on muuallakin ja just siellä mistä sitä vähiten osataan etsiä.
Niin, eivät todellakaan läheskään kaikki "ongelmanuoret" ole yksinhuoltajien lapsia. Aivan totta on, että erittäin korkealla sosiaaliluokassa voidaan myös pahoin. Juuri siksi ehkä, ettei vanhemmilla riitä aikaa ja kiinnostusta lapsilleen. Lykätään raha käteen ja annetaan lasten olla oman onnensa nojassa.
Tiedän kokemuksesta, että hetkiä on, jolloin sitä maksaisi vaikka mitä, että olisi se toinen huoltaja jakamassa taakkaa. Kaikki lapset kun eivät ole "helppoja"...ja yksin heidän kanssaan eläminen on välillä todella raskasta.
Alkuperäiselle kirjoittajalle paljon haleja ja jaksamista! Et ole ainoa, jolta välillä keinot ja voimat vähissä. Pääasia on, että olemme lastemme kanssa, autamme minkä pystymme, kuuntelemme surut ja ilot.
Mutta. Myös itselle olisi saatava omaa aikaa, liikunta- tai muun harrastuksen parissa tai kuka mitenkin. Jos itse on aina väsynyt ja tyytymätön elämäänsä, lapset ottavat turhaa paineita vanhemman jaksamisesta. Ja siitähän ei hyvää
seuraa.
Älä vaivu epätoivoon, juttele ystäviesi kanssa ja lapsen ikätasolle sopivalla tavalla lasten kanssa kaikesta. Uskomattoman paljonhan lapsetkin ymmärtävät ja aistivat asioita.
Jostain olen lukenut, että jokainen vanhempi on paras mahdollinen juuri omille lapsilleen. Ei pitäisi vaatia itseltäänkään liikoja vaan luottaa, että kaikki menee lopulta hyvin!
Aurinkoa syksyyn kaikille!!
Ihan turhaa yleistystä !!!!! Miksi tehdä sitten lapsia jos ei jaksa huolta pitää????
Itse olen Yh- isä ja ei mulla ole ollut vaikeuksia!!??? Valitsin työt silleen, että minulla on ENSISIJAISESTI aikaa lapselle ja töitä teen sitten kun sille jää aikaa ! Valinnoista on paljon kysymys ! Turha piipittää jos ei ole valmis muuttamaan elämänsä kulkua. Tokihan "turvallinen" vanha työ on helppo ratkaisu... !