rottweiler

Rottis ei ole ujon koira. Seuraa kaikkialle kokoajan. Ainakin näköyhteys on oltava.

Ei vaikea kouluttaa, itsepäinen toki ja vaatii toistoja, toistoja, toistoja. Huomattava on myös että rottis aikuistuu myöhään. 2v pentu ei ole mikään ihme, sitten yhtenä päivänä vaan tasottuu.

Yhdessäolo ja ruoka on parhaat motivaattorit. Käytöskoulutuksessa korjaukseksi usein riittää pelkkä hetkellinen välinpitämättömyys koirasta.

Meillä aamut alkaa kuuden maissa n. 30-45min lenkillä, jonka loppuun usein lisään 5-10min per koira tottelevaisuutta. Iltapäivällä pitempi lenkki ja/tai koulutus. Illalla ennen nukkumaan menoa 20min-40min lenkki. Kynnenleikkuu, korvien huolto, turkin läpikäynti ja hampaat sitten "jossain lomassa". Aina kun on tilaisuus niin ihmisten ilmoille ja paikkoihin missä on muita koiria. Meillä sosialistaminen ihmisiin on onnistunut todella hyvin. Koirien kanssa homma vähän ontuu. Jos koira tulee 100 lasissa kohti on nämä heti puolustuskannalla ja jos toinen tulee ihan iholle niin rähinä on valmis. Pienten koirien pakovietti vetää joskus peräänsä. Ihan suoraan sanottuna liian vähän koirakontakteja. Samoin kissat meinaa vetää peräänsä.

Rutiineihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota Ihan pennusta. Meidän vanhimman kynnenleikkaukset on yhtä tuskaa ja saattaa mennä viikko että saa kaikki leikattua. Nuorin taas ei kiinnitä hommaa sen enempää huomiota kuin harjaamiseen.

Syöminen, varsinkin jos on useampi koira, on pidettävä hallussa alusta asti, muuten hommasta tulee hulabaloo.

Ei, minulla ei ole muuta tekemistä.

Moikka!

Meillä 2,5v rottis, vieläkin hyvin leikkisä ja pentumainen, nämä luonteenpiirteet ovat tavanomaisia rottiksella, ainakin näin olen muilta myös kuullut saman. Hyvin lempeä ja kiltti koira tuntemilleen ihmisille, mutta tuntemattomat vieraat saavat koiran puolustuskannalle, eli pennusta lähtien kannattaa opettaa todella paljon erilaisille ihmisille, lapsille, sekä koirille (koirapuistot yms) ja ohikulkijoiden antaa silittää yms, siedätystä vieraisiin. Tämäkin kuitenkin menee ohi kun hauvamme on vieraaseen tutustunut ja käynyt muutaman kerran kylässä, jonka jälkeen tottelee jopa heidän komentojaan ja on todella hellyyttävä. Meillä viettää paljon omistajan kanssa aikaa, mutta viihtyy välillä myös omissa oloissaan, mutta kaipaa paljon leikkiä, lenkkiä, urheilua.

Ensinmäiseksi koirakseni en olisi valinnut rottweileriä, jos olisin tarkempaan miettinyt silloin, vaikka nyt en siitä ikinä luopuisikaan. Haastavaa oli se, että itse olin tietämätön koulutuksesta ja rottweilerin perusluonteesta, niinkuin edellinen kirjoittaja kirjoitti, rottis tarvitsee paljon toistoja ja on aika jääräpää luonne. Kuitenkin kun omistaja on itsevarma ja tekee koulutuksen ja koiransa eteen, niin myös koira antaa takaisin hyvin paljon. Meillä ainakin opitaan nopeasti, mutta komentoja ei saa jättää väliin, koska ne myös unohtuvat yhtä nopeasti. Eli selvät pelisäännöt ja koiralle täytyy näyttää kuka on selvästi talon pomo.

Meidän hauveli motivoituu ruuasta, muttei ole lainkaan ahne, ja siinä kannattaa olla tarkkana, antaa tarpeeksi, muttei liikaa herkkuja ja palkintoja. Koirasta voi tulla nopeasti ahmu, treeniä tässäkin! :) Motivoituu myös leikistä, leikki on meillä kaikkein paras palkinto, sillä on hyvin huomionhakuinen ja rakastaa rapsutuksia ja energianpäästöä.

Kuten tekstistäni voi käsittää, että meillä ollut koulutuksen kanssa jonkinnäköisiä ongelmia, mutta kaikkea voin syyttää itseäni. Koirarotuun täytyy tutustua huolellisesti ja rottiksen kanssa ei saa olla epävarma. Kun tein asenteenmuutoksen itsessäni (lopetin pelkäämisen ja otin rennommin, lenkit sujuivat jo paremmin ja ihmisohituksia voitiin tehdä jo rauhallisemmin) Huomioi, että koira oli pentuna kuitenkin todella paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja silti alkoi hyvin araksi! Eli toistoja ei ole ikinä liikaa ja oma rento ote ratkaisee! :)

Haastavan koulutuksen ja ammattilaisen avulla olen päässyt pitkälle ja reenimme jatkuu, aijon jatkossakin hommata samaa rotua, nyt kun olen vähän viisaampi. :) Rotu on mitä mahtavin. Tsemppiä oman löytämiseksi!

Rottweilereita on tässä huushollissa ollut erilaisilla kokoonpanoilla vuodesta keppi ja kivi - ja tulee varmaan olemaan jatkossakin.

EI ole helppo rotu missään tapauksessa. Joillekin sopii ekaksi koiraksi, mutta joillekin ei sovi edes kymmenenneksi koiraksi. Omalla kokemuksellani narttu olisi ekaksi rotikaksi ehkä hieman ns. helpompi valinta kuin uros, kaikki kasvattajat eivät urosrotikkaa edes ekaksi rotikaksi myy.

1. Rottweilerin tulisi ilmentää rotumääritelmää: "Rotumääritelmä määrittelee rottweilerin luonteen: Pohjimmiltaan ystävällinen, rauhallinen ja lapsirakas; kiintyvä, kuuliainen, ohjattava ja työhaluinen. Olemuksesta näkyy alkukantaisuus; käytös itsevarmaa, lujahermoista ja pelotonta. Tarkkailee ympäristöä hyvin valppaasti.

Hylkäävinä virheinä rotumääritelmässä on luettelo: arkuus, säikkyys, pelkurimaisuus, paukkuarkuus, hyökkäävyys, liioiteltu epäluuloisuus ja hermostuneisuus."

Omien kokemusteni mukaan roto todella kiintyy ohjaajaansa ja on tälle hyvin uskollinen - kunhan koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa!

2. ON! ON! ON! Rotolla ei ole esim. paimenille tyypillistä omistajan miellyttämishalua. Roto kyllä toimii jonkinverran myös laumavietillä, mutta vaatii kyllä ohjaajalta koulutustaitoja. Koulutuksen pitäisi perustua oikeaan ja oikea-aikaiseen palkkaamiseen. Roto on vaativa rotu ja se tulee ehdottomasti kouluttaa hyvin, muuten tulee vaikeuksia. Joku kokee kouluttamisen hyvinkin haasteellisena, mutta osalla on luontainen kyky ohjata koiraa. Tavallaan on siis mahdotonta sanoa miten vaikeaa se kouluttaminen on, koska joskus se saattaa onnistua luonnostaakin. Lähtökohtana kuitenkin voisin todeta, että ei roto mitenkään helppo koulutettava ole. Koulutukseen on varattava aikaa runsaasti eli jos on hakemassa helppoa ja nopeasti oppivaa, niin roto kannattaa unohtaa.

3. Tuossa edellisessä vastauksessani tulikin jo motivoinnista. Koulutuksessa kannattaa hyödyntää saalisviettiä - ja nimenomaan keskittyä löytämään koiralle sopiva palkka (pallo, patukka, saalirätti tms.) ja keskittyä oikea-aikaiseen palkkaamiseen.

Hyvä, että pohdit asiaa jo nyt ajoissa ja rauhassa. Suosittelen, että osallistut rottweilerin omistajakurssille. Ko. kursseja järjestetään ympäri Suomen, järjestäjänä Suomen Rottweileryhdistys ryn eri alaosastot. Kurssi on ilmainen ja siellä saa todella hyvää perustietoa roton omistamisesta. Kurssi on tarkoitettu nimenomaan henkilöille, joilla on roton hankkiminen harkinnassa.

Tietoa kursseista löydät:
http://www.rottweiler.fi/sivu.php?s=omistajakurssit

Jos eka rottis niin matalaenerginen narttu. Meille sattui sellainen. Ja seurasi jo pentuna paskahuussista lähtien kaikkialle. Häkissä oleminen oli ja on edelleen hirveää jos vaan me ihmiset ollaan kotona. Yleensä ei ole tarvetta pitää häkissä, kuin tapauksissa missä vieraat lakkaavat hengittämästä jos koira on vapaana. Pennut, nyt 8kk, ovat vielä äärimmäisen huomionkipeitä. Varsinkin narttu. Uros käy rauhallisesti haistamassa menee sitten pöydän alle tms maate.

Rottiksesta pitää muistaa että vaikka n. 1v ikäisenä on täysikokoinen, niin täysi-ikäinen se ei ole. Eikä ehkä täysipainoinen. Vartiointi / suojelu alkaa myös vasta täysi-ikäisenä, eli 2-3v. Ennen sitä vähintään peruskoulu on oltava suoritettuna.

Lapsien vieraille kannattaa kertoa että rajut leikit ei ole suositeltavia koiran ollessa läsnä, koska se ei osaa tehdä eroa leikkitappelun ja tositappelun välillä. Hyvänä puolena lapsille voi sanoa että koira puolustaa lasta, jos vanhemmat käyvät fyysisiksi.