Katsoi itseäni peiliin. Hermostui sille. Pidin itseäni niin rumana! Miksi näytän juuri tältä miltä näytän?
Tuntui, kun peilikuvani olisi naurannut minulle pilkallisesti. Loin mielessä jo pilkallisia nauruja, joita sain aikoinaan koulussa. Tuntui, kuin olisin alkanut itkemään. Hermostuneisuus sai minussa aikaan karjuntaan ja olisi tehnyt mieli repiä hiukset päästä. En kestänyt kasvoja. En kestänyt vartaloani. Inhotti ihan nähdä vatsani...
Lopulta sain tarpeekseni. Mikään vaatekkaan ei tehnyt minusta sen kauniinpaa. Sain jatkuvasti huomiota ulkinäöstäni. En kestänyt kuunnella yhtäkään minusta puhumista. Eikö kukaan tajunnut sitä? Eikö heillä ole sydäntä/aivoja?
Oma kuvani seuradi minua kaikkialle mihin meninkin. Ulkona vartaloni muodot ilmestyivät varjooni ja sai aikaan epämuodostuneen ihmisen. Bussissa/metrossa ollessani, ikkunaan muodostui peilikuva minun rumista kasvonpiirteistä.
Kuvissakin näytin kauhealta!
En kehtaisi näyttäytyä missään.
Siirryin vessasta hakemaan aseen, joka oli piilossa lipastossani. Siirryin vessaan. Latasin aseeni. Katsoin vihaisena peilikuvaani; "nyt se on loppu!", sanoin ja tähtäsin peiliin, omaa kuvaani kohden, sydänmen lähelle ja ammuin!
Sirpaleet tipahtivat lattialle. Peili oli rikki ja niin myös samalla peilikuvani. Mutta samalla tunsin voimakasta puristusta sydänmestäni! Pidin toista kättäni sydänmeni kohdalla ja otin sen pois. Katsoin kättäni ja se oli veressä!
Tuntui, kun peilikuvani olisi naurannut minulle pilkallisesti. Loin mielessä jo pilkallisia nauruja, joita sain aikoinaan koulussa. Tuntui, kuin olisin alkanut itkemään. Hermostuneisuus sai minussa aikaan karjuntaan ja olisi tehnyt mieli repiä hiukset päästä. En kestänyt kasvoja. En kestänyt vartaloani. Inhotti ihan nähdä vatsani...
Lopulta sain tarpeekseni. Mikään vaatekkaan ei tehnyt minusta sen kauniinpaa. Sain jatkuvasti huomiota ulkinäöstäni. En kestänyt kuunnella yhtäkään minusta puhumista. Eikö kukaan tajunnut sitä? Eikö heillä ole sydäntä/aivoja?
Oma kuvani seuradi minua kaikkialle mihin meninkin. Ulkona vartaloni muodot ilmestyivät varjooni ja sai aikaan epämuodostuneen ihmisen. Bussissa/metrossa ollessani, ikkunaan muodostui peilikuva minun rumista kasvonpiirteistä.
Kuvissakin näytin kauhealta!
En kehtaisi näyttäytyä missään.
Siirryin vessasta hakemaan aseen, joka oli piilossa lipastossani. Siirryin vessaan. Latasin aseeni. Katsoin vihaisena peilikuvaani; "nyt se on loppu!", sanoin ja tähtäsin peiliin, omaa kuvaani kohden, sydänmen lähelle ja ammuin!
Sirpaleet tipahtivat lattialle. Peili oli rikki ja niin myös samalla peilikuvani. Mutta samalla tunsin voimakasta puristusta sydänmestäni! Pidin toista kättäni sydänmeni kohdalla ja otin sen pois. Katsoin kättäni ja se oli veressä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin siinä käy, pitäisi osata arvostaa itseään sellaisena kuin on -.-