Onnellinen vai oikeassa

Hei!

Harmi, että olet kokenut IOK:n vaikeaksi. Tosin niin itsekin olen välillä, ja se on jäänyt siksi vain selausasteelle. Ei siksi, ettenkö monia asioita siitä ymmärtäisi ja olisi samaa mieltäkin, mutta koen nykyään, että se Egomme vain kaipaa kaikkea tätä tietoa ja haluaa selvittää milloin mitäkin.

Pitäisi kysyä, miksi Egomme kaipaa kaikkea tietoa, kun se ei kuitenkaan lopulta halua hyväksyä sitä, mikä ehkä on se "totuus", koska se olisi Egomme loppu (elämän uni, valaistuminen, minättömyys jne.)

Olemme kaiken rakkauden arvoisia, haluammepa kehittää itseämme tai emme.

Onhan IOK yms. mukavaa aivojumppaa ja kyllähän se meitä ihmisenä kehittää, mutta jos tämä ihmisenä oleminenkin on vain unta ja harhaa, niin onko sitten viisasta kuluttaa tosi paljon aikaa ja voimia itsensä henkisen kehittämisen suhteen? Toki jokainen saa tehdä juuri niitä asioita, joista iloa saa, mutta jos se käy liian työlääksi....

Entä jos vain keskittyisi elämään tässä hetkessä? Olisi hyvä itselleen ja muille. Yrittäisi olla kuulematta niin paljon egonsa vaatimuksia ja houkutuksia ja ehkä meditoisi - saisi yhteyden omaan tarkkailijaansa, jonka jälkeen oma elämä - ja ehkä myös heidän, joihin olemme kytköksissä täällä pallolla - saattaisi helpottua.

Kaikkea hyvää kaikille! :)

"...jos tämä ihmisenä oleminenkin on vain unta ja harhaa, niin onko sitten viisasta kuluttaa tosi paljon aikaa ja voimia itsensä henkisen kehittämisen suhteen? "

Olen käsittänyt asian niin, että meidän pitää kehittää tietoisuuttamme tässä unessa siihen määrään asti, että pystymme oivaltamaan, että voimme siirtyä egon mihinkään johtamattomasta kehityssuunnitelmasta Pyhän Hengen kehityssuunnitelmaan, joka vie meidät Kotiin, Vapauteen tästä painajaisunesta.

Hmm... Minäkin olen ajatellut, että meidän pitäisi kehittää tietoisuuttamme, ja valaistua, mutta en tiedä enää mitä ajatella.

Uskon, että teemme jonkun johdatuksen kautta asioita ja jossain vaiheessa kiinnostumme asioista, jotka herättelevät Tajuntaamme, joka on vielä samaistunut kehoomme.

Kun luemme tiettyjä tekstejä ja kuuntelemme "mestareita", niin vaikkemme kaikkea ymmärtäisikään, niin silti Tajuntamme on jonkinlaisessa heräämisprosessissa ja yhtäkkiä se saattaa herätä ja oivaltaa, ettei se olekaan tämä keho-olento, johon se on samaistunut. Mutta onko keho-olento (ihminen) sen jälkeen ns. egoton tai minätön tai valaistunut vai noita kaikkea?

Tajunnalla tarkoitan minä olen tajuntaa - kai.

Mietin sitä, mikä on se meissä, joka pystyy valitsemaan Pyhän hengen ja egon väliltä? Onko se tarkkailija/näkijä? Joidenkin mukaan nuo kaksi tarkoittaa samaa ja samaa vielä kuin tajunta. Nyt mietin, että voiko se kehoon samaistunut tajunta toimia tarkkailijana? No sitten voi, kun se on ensin oivaltanut, ettei se olekaan keho-olento.

Välillä sitä luulee oivaltaneensa jotain ja sitten taas tajuaa, ettei tajuakaan.

Tänäänkin mietin, että eihän se ole meidän keho-olentojen pulma, valaistuako vaiko eikö, vaan ko. keho-olennon tajunnanhan pitää oivaltaa olevansa unessa kun se luulee olevansa ihminen. Taidan olla ihan pihalla tai pihan takana, mutta ei kai se haittaa sekään: :)

Hyviä kysymyksiä sinulla Mietiskelijä

"Uskon, että teemme jonkun johdatuksen kautta...."
Niin minäkin uskon ja se johdatus on minun oma mieleni joka on yhteydessä kakkialliseen ykseyteen ja joka tietyllä tavalla on itse tuo ykseys.... Olen vain niin "itsekäs" että kuuntelen mieluummin kehoani ja pelkojani että en huomaa Ykseyden opastusta?

Ykseys on se joka antaa vastaukseksi idean joka tuottaa iloa ja rauhaa kaikille, ei yksin minulle. Joten sitä ei tarvitse erikseen nimetä kuka tai mikä on se jota kuuntelen. Vaan kuuntelen ajatusta joka tuottaa iloa ja rauhaa itseni lisäksi koko porukalle.
Jos olet tilanteessa että et tiedä mitä pitää tehdä, älä tee mitään. Eräänä hetkenä huomaat mitä pitää tehdä.

Minäkin luulen välillä oivaltaneeni jotain. Ja sitten tulee tunne että ei tajuakaan
mitään. Kurssia lukiessa tämä tapahtuu helposti. Siksi juuri minulle toimivalta
tuntuu tuo kiteytys 'ollako onnellinen vai oikeassa'... eli varmaan toisin sanottuna
valitako rakkaus vai pelko.... eli pyhä henki vai ego.... käytännön elämässä minulla
tämä toimii. Minun kokemukseni on että 'onnellisia valintoja' tehden olen matkalla sinne mihin haluan. Muuta ei tarvita päästäkseen pois tästä unimaailman risukasasta - sitten kun pyhän hengen äänen valinnat ovat muuttuneet luonnokseni
egon äänen vaietessa lempeästi kuulumattomiin....

Oivallus on upea juttu.

Pyhä Henki odottaa että hiljentyisit, lopettaisit ymmärtämisen yrittämisen jolloin on mahdollista kokea "en ymmärrä mitään". Silloin jää tilaa intuitiolle, oivallukselle, rauhalle.

Ego syöksähtää paikalle ja tarjoaa pelkoa ja alemmuuden tunnetta "nyt minä en ymmärrä"

Sanon silloin mielessäni että "näin juuri haluan olla" Hiljaa omassa mielessä ilman yritystä.

Hauskaa vappua en yritä opettaa kunhan mietiskelen

Kiitos enkelipallo kun muistutit tärkeästä asiasta - ei tarvitse yrittää ymmärtää, eikä edes välttämättä siis kannata, vaan on parempi kokea "en ymmärrä mitään".

Ihana sanoa huolestuneelle egolle:
Näin juuri haluan olla - hiljaa omassa mielessä ilman yritystä.

Mukavaa ja huoletonta vappua kaikille minunkin puolestani. :)