Ovatko H-D-kuskit kaikkein syvällisimpiä moottoripyöräilijöitä? Luulen, että Harrikka hankitaan nimenomaan merkin, brändin ja kulttuurin vuoksi, eikä siksi, että haluttaisiin vain kevyt kosketus moottoripyöräilyyn.
En kykene kuvittelemaan, että Harrikka ostettaisiin "vahingossa" tai "sattumalta", jos henkilö haluaa ryhtyä vaikkapa työmatkoillaan käyttämään moottoripyörää sen kätevyyden ja ketteryyden vuoksi. Yamaha tai Suzuki voivat ikään kuin "tulla hankituiksi" samaan tapaan kuin Nissan tai Peugeot autokaupasta, mutta Harley... siihen on pakko olla painavampia perusteita.
En kykene kuvittelemaan, että Harrikka ostettaisiin "vahingossa" tai "sattumalta", jos henkilö haluaa ryhtyä vaikkapa työmatkoillaan käyttämään moottoripyörää sen kätevyyden ja ketteryyden vuoksi. Yamaha tai Suzuki voivat ikään kuin "tulla hankituiksi" samaan tapaan kuin Nissan tai Peugeot autokaupasta, mutta Harley... siihen on pakko olla painavampia perusteita.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ovat! Heille se on elämä, rakkaus ja vapaus! On kahdenlaisia moottoripyöräilijöitä, tavalliset pyöräilijät ja sitten nämä harrikkakuskit. Missään muussa merkissä ei ole yhtä suuri yhteenkuuluvuuden tunne kuin juuri harrikoissa, harrikoilla ajetaan pitkiä matkoja ulko ja kotimaassa moniin eri kokoontumisiin ja useinkaan alueelle ei pääse minkäänlaiset muut merkit kuin amerikkalaiset tekeleet ja enimmäkseenhän ne on juuri näitä harrikoita. On henkilöitä jotka yrittävät pyrkiä rallialueelle jollakin poikkeavalla customilla, mutta hänet aina käännytetään portilla ja ohjataan kauas pois alueelta :) Harrikka on pyörä jota halutaan ja jota kadehditaan kun rahat eivät hyvään toimivaan harrikkaan sitten riitäkkään.
rikollishommissa!
Täyttä kuvitelmaa tai suorastaan roskapuhetta...entisenä harrikkamiehenä voin sanoa..noista helyheikeistä..että ovat outoa sisäänlämpiävää väkeä keskimäärin yleensä-
Vapaus on tässä hommassa vain pelkkä illuusio. !
Harrikkaveikkojen ikihokema..tuo "rahat ei riitä"! Tunsin aikoinaan harrikkarahamiehiä jotka olivat ottaneet 5-vuoden lainan pyöräänsä !
Porukka oli niin lapsellista, että kun vaihdoin pyörämerkkiä, lopettivat siitä paikasta tervehtimisen ja jopa kahviloissakin vain tuijottivat kuin idiootit..
mielen älyttömyys!
On niitä normaalejakin hd:n omistajia, mutta suurin osa on täysiä pellejä ja mainonnan uhreja. Miettikää,että mitä ajateltaisiin kaverista joka kulkee kesät talvet t-paidassa jossa lukee Hyosung. Kaverilla olisi Hyosung vyönsolki ja käsivarteen tatuoitu Hyosung logo. Nahkatakki ja bootsit olisi myös hankittu Hyosungin myymälästä kuten kaikki orginaalit kalliit varaosat joissa on Hyosungin logo. Kesäisin kaikki Hyosungin omistajat kerääntyisivät luonnonhelmaan jossa kehuttaisiin omaa ja kaverin Hyosungia ja haukuttaisiin kaikkia muita pyörämerkejä. Ovat kuulemma kaikki Hyosungin kopioita ja ainoastaan Hyosungissa on jumalallisen hieno ääni.
Eihän edellä mainittu eroa mitenkään siitä että Hyosungin tilalla lukeekin Harley Davidson? Kuten sanoin, joukossa on hyviäkin tyyppejä, mutta suurin osa säälittäviä mp:llä rispektiä tavoittelevia pellejä.
Serkun äiti osti Sportsterin itselleen 50 vuotislahjaksi, koska oli ajatellut jo pitkään, että sitten kun hän täyttää 50, hän ostaa Harrikan. Näitä kevyen kosketuksen ostajia on suurin osa HD -omistajistakin, joilla suhde moottoripyöräilyyn ei ole mitenkään syvällinen, kyse on leikkikalusta tai harrastuksesta muiden joukossa. HD ostetaan useinkin "vahingossa" tai "sattumalta", tai ainakin mielijohteesta, jos rahaa löytyy, koska se on parhaiten mielikuvamarkkinoitu ja siinä saa rahalle vastineeksi eniten statusta, ainakin mielikuvissaan :)
Jotkut työkaverit on ostaneet myös Harleyn viidenkympin villityksessä, lähinnä imagosyistä, koska uskovat sen tekevän eniten vaikutusta kun ajaa kahville tai joskus töihin sillä. Ei en sillä paljon aja, mutta sellainen status peli heille. Muuten eivät hengeltään ole sen kummemmin moottoripyöräilijöitä kuin naapurin mummo. Mutta kaikki mahtuvat motoristien suureen perheeseen, ei ole olemassa mitään "oikeaa" motoristia. Sellaisia ihmisiä ei oikein tapaa, jotka ostaisivat prätkän käytännöllisyyden vuoksi, kyllä se on käytännössä kaikille harrasteajoneuvo.
HD -sakki jakaantuu selkeästi kahteen pää kategoriaan. On elämäntapamotoristit, joille HD on se ainut ja oikea. Sitten on ne, jotka tykkää vaan silloin tällöin ajella ja jotka pitävät itse Harleystä tai joilla on isona vaikuttimena statuksen ostaminen. Harleyt on nykyään yhtä halpoja kuin muutkin saman kokoiset customit, joten rahastakaan ei enää ole kiinni, jos haluaa uuden tai uudehkon. Isot customit merkistä riippumatta eivät ole ketteriä pyöriä, mutta niissä on aivan oma erilainen ajamisen nautinto kuin sportti-, enduro- tai matkapyörissä. Fiilisjuttuja, kokeilemalla selviää mikä on itselle mieluisin, vai onko koko prätkätouhu lainkaan.
Jokainen ja kaikensorttisen tyylin harrastaja on tervetullut motoristien joukkoon. Jos joku haluaa erottautua omaksi pieneksi klikikseen, se on hänen oma häpeä ja menetys. Se ei nimittäin ole mistään pois, jos ymmärtää kaikkien motoristien välisen veljeyden, vaikka kuuluisi johonkin pienempäänkin piiriin, ylimielisyys on aina osoitus heikosta itsetunnosta.
Ite ajan chopperilla, jossa on jäykkä perä ja pitkä keula, sillä saan parhaat fiilikset ja reissaan myös mieluiten pitkin Eurooppaa ja suomea.
Hyviä kommentteja!
Hyosung-uskovaisia ei todellakaan ole ainakaan samassa määrin kuin Harrikka-väkeä, mutta juuri siksi H-D:n valmistajaa ja markkinointia voi onnitella: brändi on erittäin tunnettu ja vetovoimainen. Merkkiin leimautuneita motoristeja saa tietysti pitää pelleporukkana ihan siinä kuin vaikkapa BMW-auton merkkikerholaisia, mutta harrastuksia on joka tapauksessa kaikenlaisia.
Serkun äiti -esimerkki on myös kiinnostava. Hän oli siis päättänyt nimenomaan Harrikan hankkimisesta, eikä minkä tahansa moottoripyörän. Tuntuisikin oudolta, jos aikuinen nainen olisi samalla tavalla iskenyt silmänsä vaikkapa Kawasakiin. Harley on unelmien kohteena paljon ymmärrettävämpi - jälleen onnittelut markkinointitiimille.
Näin se menee. Tosin pitkän linjan prätkäharrastajana on todettava, että Harleyn imago ja sen omistamiseen liittyvä status on heikentymässä hyvää vauhtia, juuri sen vuoksi että siitä on tullut massojen pyörä, jonka hintakin on halventunut muiden merkkien tasolle. Sille on käynyt siis vähän niin kuin Adidakselle, joka joskus valovuosi sitten oli arvostusta herättävä, kallis kampe ihmisen päällä, mutta jossain vaiheessa siitä tehtiin suurten massojen tuote, eikä se enää säväytä ketään. Tämähän on yleensäkin statusbrändin kehityskaari, ensin se on kallis ja arvostettu, harvojen saatavilla, sitten kun brandistä on lypsetty enin statusarvo, se lanseerataan suurille kansanjoukoille edulilisempaan hintaan ja kauppa käy suurellakin volyymillä aikansa brandin voimalla.
Perus HD ei nykypäinänä oikeastaan enää herätä sen kummempaa huomiota kuin vstaavat muut customit, tavallinen ihminen ja moni moottoripyörä harrastajakaan ei enää edes erota HD:ta muista pyöristä. Silti markkinointikoneiston luoma imago tehoaa vielä moniin ostajiin luoden heille sen illuusion, että Harley herättää huomiota, kateutta ja respectiä. Eli imago-ostajia on viellä paljon.
Kymmenen vuotta sitten hieno, rakennettu chopper herätti vielä suurta huomiota parkissa ja liikkeellä. Nykyään näitäkin alkaa olla jo niin paljon, että saavat osakseen vain vähän kiinnostusta vaikka huoltiksen pihalla, mikä nyt ei sinänsä ole hyvä eikä huono asia, eihän huomion hakeminen ole tästä harrastuksesta nauttivalle mikään tavoite, vaan ajelusta ja osalla meistä myös rakentelusta ja mukavasta seurasta nauttiminen, kenties tapahtumat sun muut harrastukseen kuuluvat. Ja prätkä duunataan tietenkin sellaiseksi, mikä omaa silmää miellyttää ja joilla on kiva ajaa.
Olen kanssasi samaa mieltä ja muutenkin sun kirjoitusten sävy on ilahduttavan asiallinen täällä tämän kaiken provoamisen keskellä. Minun mielestä H-D:t on hienoja prätkiä eikä siinä mitään. Itse olen siirtymässä enduroista customimaailmaan ja rakennettiin proidin kanssa mulle intruderi. Tunnen muutamia Harrikkaihmisiä ja kesällä tienpäällä olen satunnaisesti tavannut heitä paljon. Minun mielestä Harrikoista ja harrikkaporukoista puhutaan enimmäkseen paskaa. He ovat motoristeja siinä missä muutkin enkä ole kenenkään nähnyt koskaan irvistelevän toisten pyörille. Ne paljon puhutut "liivijengiläisetkin" pysyttelevät yleensä omissa porukoissaan eivätkä kiusaa muita. Miittietikettiinhän kuuluu toisten kunnioittaminen.
Itseasiassa kerran pysähdyin jonkun japsikyykyn kanssa auttelemaan erästä HD-miestä jolla ei lähtenyt pyörä käyntiin (akunkengät oli löystyneet), niin enemmän se kyykkyheppu vittuili sille HD kaverille.
Nämä markkinointi-imagojutut vain menevät joihin sivullisiin niin täydestä, että he sitten säntäilevät pitkin foorumeita mouhoamassa omien vääristyneiden mielikuviensa ajamana. Oikeasti monet tapaamani HD-tyypitkin naureskelee sille HD-imagolle. Tosiasia kuitenkin on että kunnossa oleva HD on varsin hyvä prätkä ja sen on makea. Ne nahkavetimet ja bootsit on tyylinmukaisia, mutta eivät sattumalta, ne ovat myös kruisailevassa ajotavassa erittäin käytännölliset kamppeet. Ihmiset luulee, että niissä nahkavaatteissa keekoillaan vaan siksi että ne on "muodikkaita", mutta ajoa vartenhan ne vaatteet ovat. Samoin kuin tiettyyn ajotapaan customi on ihan onnenomiaan.
Custom (siis HD ja muut) ei ole yhtä ketterä kuin enska, eikä yhtä nopea kuin kyykky, mutta silla on hemmetin hauska ajella ja customissa on eräs ominaisuus jota ei ole kyykyssä eikä enskassa ja se on raaka voima. Isossa customissa on voimaa kuin pienessä pitäjässä ja se tuppaa unohtumaan häneltä joka luulee, että suorituskyky ja teho ovat yksi ja sama asia.
Näin se menee. Valtaosa prätkätyypeistä on reilua ja mukavaa sakkia, joka kunnioittaa kaikenlaista harrastajaa. Ja jos on pitkän linjan harrastaja, niin kyllä siitä imagosyyt katoaa pyörän valintakriteereistä, ei kukaan viitsi vuodesta toiseen ajella sellaisella pyörällä, josta ei pidä. Noi markkinointi- ja imagojutut puree joihinkin uusiin kuluttajiin, jotka usein harrastusta kokeiltuaan siirtyvätkin muiden harrastusten pariin tai sitten jos saavat prätkäkipinän, niin löytävät oman tyylisuuntansa aikaa myöden.
Omistamasi Intruderi on todella hieno klassikkopyörä, jota on valmistettu samalla muotilla todella pitkään ja ainakin 1400 kuutioisena siinä on muhkeasti voimaa alakierroksilta saakka, olen kuullut että ne ovat myös erittäin kestäviä, jopa yli 400 tuhatta ajettu koneella ilman remonttia. Niitä on tosin aika paljon, mutta kuitenkin sen verran vähän, että nykymaailmassa se alkaa olla aika uniikki.
Harley -moottori- ja runkokopioiden, sekä muiden siihen saatavien osien määrä on taasen niin valtava, että sen puolen tekniikka tekee siitä mitä mainioimman custom/chopper/bobber tai vaikka cafe racer rakentelun kohteen.
Ja nahkavetimetkin on tosiaan juuri kuten sanoit, ei ainakaan läheskään kaikille tyylikysymys. Itsekin kokeilin joskus muovisia asuja ja umpikypärää, mutta palasin mukavuussyistä samantien avokypärään ja nahkaan. Pidän omalla ajotyylilä ja -keleillä nahkaa paljon miellyttävämpänä ja avokypärän käyttö on osa fiilistä, mukava nautiskella leudosta viimasta kasvoilla, jotenkin on cruisatessa lähempänä luontoa ja ympäristöä. Mut kukin tyylillään :)
Olen 56v. aija, tallissani on useampi moottoripyora, joista yksi on Harrikka ja se on oikeastaan sattumalta ostettu Lontoosta. Ja miten paadyin sitten juuri Harrikkaan.
Vaimoni oli etsimassa itselleen moottoripyoraa ja mieli kovasti Viragoa, vaan eras kaveri alkoi kertomaan Harrikan hyvista puolista Viragoon nahden ja niin sitten vaimoni innostui harrikasta. Loysimme hyvan Harrikan Lontoosta ja minakin ajelin silla kokeeksi, seka latailin akkua muuten vain.... Lopulta minakin aloin katselemaan, josko loytyisi sopiva minullekin ja loytyihan se.
Tuskin nyt tuota Harrikkaa tulee havitettya, on silla kiva ajella, tosin on noilla muillakin pyorilla mukava ajella. Niin se vaimon Harrikka on nyt jo pojalla kaytossa, joten saatetaan ostaa kolmaskin Harrikka.
Suzuki Intruder 1800 alle 20 000€ ja vastaava Harrikka YLI 30 000€. Joku rimpula Sportsteri voi olla alta 20donaa,mut ei sitä voi ikänä verrata isoon intikkaan jonka saa samalla hinnalla!
Pari japsipyoraa oli jo tallissa ennen Harrikkaa, etta ei sita hintaa nyt tullut niin ajateltua siina.
liittyä nahkaliivirikollisjengiin superkersanteiksi!
En näe Harikalla mitään yhteyttä kohdallani taikka perheellämme mihinkään jengiin. Ajelen omaksi ilokseni ja olen ajellut. Kuulun kyllä yhteen moottoripyöräsakkiin, nimittäin Jawasakkiin!
Tallissani on kalustoa moneen lähtöön, HD on minulle pyörä muiden joukossa.
Jos nyt Harleyltä haluaa etsiä 1800 Intruderia lähinnä vastaavaa pyörää, niin se on viitisen tonnia kalliimpi V-Rod. Onhan siinä hiukan hinnaneroa, mutta valinta jää kyllä täysin makukysymykseski, jos on varaa laittaa lähes 20 tonnia pyörään, niin viiden tonnin hintaero ei ole ratkaiseva valinnassa.
883 Sportsterin saakin sitten jo samaan hintaan, mitä maksaa muun maalaiset 750 kuutioiset customit, joista osa kyllä on leveämpiä ja muhkeamman näköisiä, mutta itse kun tykkään siroista, ilmajäähdytteisistä pyöristä, niin ottaisin mieluummin HD:n 900 kuutioisen, alhaalta vääntävän, ilmajäähdytteisen Sportsterin samalla rahalla kuin 750 kuutioisen kierroskoneisen vesipyssyn. Makuasioita.
Mitä taas tulee 1800 kuutioiseen Intruderiin tai vähän kalliimpaan vastaavaan V-rodiin, niin tuolla rahalla jättäisin itse molemmat väliin ja ostaisin Harleyn Dyna Street Bobin, jonka suositushinta on alle 19 tuhatta, taitaa olla kokoluokassaan markkinoiden halvin ilmajäähdytteinen custom, kunnollinen 300 kiloinen rautapyörä 1600 kuutioisella upealla ja vääntävällä, pitkäiskuisella koneella.Kaikenlisäksi muotoilultaan Street Bob on perinteisen hieno, jollaisia ei oikein kilpailijoilla ole edes tarjota, kun ovat lähteneet omille muotivirtauksia hakeville cruiser linjoilleen. Street Bob taitaa olla kokoluokassaan halvin ilmajäähdytteinen, pitkäiskuinen vääntömasina, ollen kaiken päälle tyylikkäin kokoluokassaan.
Voi sanoa, että tällaiselle perinteisiä pyöriä ja tyyliä arvostavalle Harley tarjoaa mallistostaan edullisimmat pelit. Toki nämä kaikki on makuasioita, mutta innokkaalle prätkäharrastajalle sopii varmasti mainiosti, että HD:n hinnat ovat hyvin kilpailukykyiset nykypäivänä, ei sillä ole väliä vaikka pyörä on myös suurten massojen suosikki.
1800 Intikkaan vain suorituskykynsä osalta,niin koneeltaan kuin muutenkin ihan rimpula Intikkaan verrattuna. Nuo kaksi kun laittaa vierekkäin niin huomaa eron,laadultaan japsi on ylivertainen.
Mun silmään V-rod ja 1800 Intruder vaikuttavat rinnakkainkin saman tyyppisiltä pyöriltä, kuten myös teknisesti. Kaverin 1800 Intruderia kokeilin joskus, mutta en lämmennyt millään tavalla, enemmän tykkäsin vanhasta VS1400:sta, sen puikoissa oli paljon paremmat fiilikset. V-Rodia kävin uteliaisuutta joskus koeajamassa ja kokemus oli yhtä platku kuin 1800 Intruderkin, kummankin kohdalla jäi fiiliksiltään tylsäksi ajaminen, muutoin kyllä ne tuntuivat mielestäni hyvin samanlaisilta ajossa. Kumpikaan ei herätä omalla kohdalla minkäänlaista mielenkiintoa sen kummemmin tekniikan kuin ulkonäönkään tai ajamisen suhteen, ajelisin ennemmin vaikka vanhalla 70 -luvun tuutin hondalla. Korostan kuitenkin, etten ala haukkumaan kumpaakaan pyörää, koska jollekin toiselle ne on just passeleita vehkeitä.
Kuten totesin, omiin mieltymyksiin 1800 Intruderin hinnalla kokisin saavani Dyna Street Bobissa paljon enemmän rahalle vastinetta, ite kun tykkään noista pitkäiksuisista, ilmajäähdytteisistä moottoreista niin ominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltäänkin. Lopppujen lopuksi näistä asioista on mahdoton ja tyhmääkin kiistellä, tärkeintähän on se, millainen fiilis on pyörän puikoissa. Street Bob on niin halpa, että meikäläisen mieltymyksiin ei löydy samaan hintaluokkaan mitään lähellekään yhtä mieluisaa muuta pyörää. Ja pikkupyörissä 883 Sportster on halvimmasta päästä kokoluokassaan, eikä oikein kilpailevia vehkeitä edes löydy, kun muut on kierroskoneisia vesipyssyjä, soveltuu eri makuun.
Tarkemmin ajatellen Sportster 883:lla on pari varteenotettavaa kilpailijaa vaihtoehdoiksi, mutta nekään eivät ole sen halvempia, kuitenkin perinteisen tyylisiä, hienoja, ilmajäähdytteisiä pyöriä. Eli Triumph Bonneville ja Kawasaki W800.
Japnilaiset ja muut pikkucustomit ovat tyylillisesti ja ominaisuuksiltaan aika lailla eri linjoille, joten käyttäjäkuntakin on eri. Harley on päättänyt tehdä merkistä suurten massojen pyörän ja onnistunutkin siinä hyvin. Tämän markkinointistrategian mukanaan tuoma kuluttajaystävällisesti hinnoiteltujen mallien lanseeraaminen on tietenkin vain etu harrastajalle ja sille, joka tykkää pyörästä itsessään, ei ole merkitystä onko pyörä suurten massojen ja "tavisten" peli vai ei. Ei kai kenellekään tosi harrastajalle imago ole merkittävässä asemassa, ainakin itselle on ihan sama, vaikka kaikki motoristit ajaisivat pitkäkeulaisella, jäykkäperäisellä chopperilla kuten itse teen. Eihän tätä hommaa näyttämisen halusta harrasteta, vaan oman mielihyvän vuoksi.
Tosi on, että kyllä sitä ajetaan oman mielihyvän vuoksi. Itsekin ajan monenlaisessa porukassa ja yksin.
http://www.youtube.com/watch?v=kAM-a1Yv0IY
Harrikan 883 verrattavissa Kawasakin w800een??! Sportsteri on verrattavissa Yamahan 535 Viragoon paremminkin,kumpikin tyttöjen pikkumopoja!
Makee ja hyväntuulinen video! Kohta päästään taas ajamaan :) Yhdessä ja yksin.
Älä huoli, ei kukaan tajua kaikkea :)
Joo, ei taida nyt mennä enään pitkään, kun täällä Suomessakin pääsee ajamaan. Monena talvena olen ollut ajamassa moottoripyörällä Intiassa näin helmi-maaliskuulla. sieltä kun tulee takaisin Suomeen, niin täällä onkin jo ajettavaa keliä. http://www.youtube.com/watch?v=7bxLxTXi5RE
Muistuu mieleeni elämäni ainoa Intian-matka 20 vuotta sitten, kun näin ensi kerran hippien ajelevan Enfieldeillä. Oli makean näköistä!
Ei ollut kuskeilla turvavarusteita enempää kuin sandaalit, silkkihuivi päässä ja kirjavat liivit. Näistä viimeinen nyt ainakin paransi näkyvyyttä, siis jonkinlainen huomioliivin esimuoto..
Tuollaisista videoista nousee matkakuume :) Hienoa menoa.
kattokaa näitä videoita http://www.youtube.com/user/DtRetardRider1?feature=watch
Hienostihan ne pojat kikkailee mopoilla, vaikka opettavaisia haavereitakin sattuu.
Ei mitään uutta auringon alla, jo 50-60 luvulla sivustakatsojat kauhistelivat pärinäpoikien ja surinasussujen menoa. Taisi olla jotain 70-80 lukua kun Arto Nyqvist teki möhkökawalla melkoisia stuntteja. Jos joku ajattelee, ettei Nyqvistin temput ole hääppöisiä, niin kannattaa huomioida se, että 1300 kuutioinen kuusipyttyinen 320 kiloinen, yläpainoinen möhkö ei ole mikään ketterä pyörä käsitellä :)
http://www.youtube.com/watch?v=x3FOOAMqMvM
Kaikkein naurettavinta sakkia ovat ne HD-pellet joilla lukee paidassa, takissa, pipossa, vyössä, huivissa, kalsareissa, sukissa ja kahvimukissa Harley-Davidson.
Muille jaetaan tietoa HD:n ylivoimaisuudesta ja annetaan ymmärtää että tunnetaan Bandiitteja tai Heltsareita. Tosi superheroilla on postimyynnistä kaverin luottokortilla tilattu support -paita. Kerrotaan suuria sankaritarinoita outlaweista lähibaarissa.
Jos kysyt tältä ihmistyypiltä minkälaisen prätkän hän omistaa, niin vastaus kuuluu: Juuri tällä hetkellä ei ole pyörää.
Eikä ole ollutkaan eikä taida tullakaan.
Motoristit ovat sitten ihan eri porukkaa.
Meitä on joka lähtöön, niin HD:n omistajissa kuin siitä haaveilevissa, tai muissa motoristeissa ja ihmisissä. Prätkä tai siitä haaveileminenhan ei tee ihmisestä fiksumpaa tai tyhmempää. Kuvaamasi ihmistyyppi on syntynyt Harleyn markkinointikoneiston sivutuotteena. Kun imagon luomisella on haettu arvostusta brandille ja sitä kautta ostajia, on luonnollista, että se on aikaansaanut kyseenalaistakin ihailijakuntaa, joka on ottanut markkinointiviestinnän kirjaimellisesti ja enemmän tosissaan kuin se on tarkoitettukaan, äärimmäisyydet eivät palvele edes tuotteen markkinointia.
Kun ei ota asioita liian vakavasti ja elää siten, mikä itsestä hyvältä tuntuu, tietenkin muita ihmisiä ja erilaisia valintoja kunnioittaen, motoristien kesken kaikenlaisia motoristeja arvostaen, ei noista lieveilmiöistäkään ole haittaa. Eihän se harrastajan egoa nostata, kun välillä tulee vähän erikoisia selittäjiä juttusille pyörän merkin tunnistaessaan, mutta eipä siitä haittaakaan ole, täytyy sitä toisia ihmisiä sen verran kunnioittaa, ettei väheksy niitäkään, jotka ovat vähän liikaakin innostuneet merkistä ja sen palvomisesta, meitä on joka junaan ja kukapa tässä olisi täydellinen tai hyvä ihminen. Saunan lauteilla ja viimeisen montun pohjalla olemme kaikki samalla viivalla.
Itse en käytä mitään merkkivermeitä ja rakennetut pyörätkin ovat vailla logoja ja tunnuksia, ikään kuin sillä ajatuksella että ne eivät enää ole lähellekään tehtaan valmisteita, saattaapa olla ettei niissä edes ole minkään merkin osiakaan kuin muutama prosentti, runkoja ja koneita, kuten muitakin osia kun valmistaa moni pienempikin paja ja tietenkin itekin väännetään ja pakotetaan rautaa haluttuun muotoon :)
En nyt kuitenkaan lähtisi väheksymään ja pilkkaamaan "naurettavaksi" ihmisiä, jotka kulkevat jonkun auton tai prätkän merkkivermeissä, täytyy koittaa aina antaa toisille ihmisarvo ja ymmärtää, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, elämänkaari ja kortit, joilla pitää elämän peliä pelata.
Tämän keskustelun pohjalta voinee päätellä, että H-D on ennen kaikkea custom, jonka vaihtoehtoja (ainakin useimmille) ovat muut customit. Harley-motoristi saattaisi olla valmis tarttumaan Intruderin kahvoihin, mutta tuskin koskaan muovikatteiseen tusinapyörään.
Eräs H-D:n hyvistä puolista on varmasti ajattomuus, se sama ominaisuus joka autopuolella liittyy vaikkapa Land-Roverin klassikkomalliin. Nehän eivät oikeastaan vanhene sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ainoastaan edustavat tiettyä vuosimallia. Siksikin H-D:n omistajaa on vaikeata pitää päiväperhona tai muodin orjana, vaikka kääntöpuolella olisikin omistautuminen Harleyn brändille merkkivaatetusta myöten.
Joo, en voi ajatellakaan ajavani jolllain muoviluodilla. Minulle HD edustaa moottoripyörää, siinä missä vaikkapa joku Hondan custom taikka Intikka. Olen ajanut muillakin merkeillä, mutta kaikki moottoripyöräni ovat olleet hyvin konservatiivisia ja yleensä customeita. Autotkin juuri klassikkomalleja.
Minä taasen olen ajanut "muovikatteisilla tusinapyörillä" 26 kesää, kait sitä voi mainita jo elämäntavaksi? Aktiivinen ajotapa, voima ja vauhti kiehtoo yhä, eikä loppua näy...
Eikös olekin hyvä, että erilaisia moottoripyöriä(kin) on tarjolla, ettei kaikkien tarvitse ajaa samanlaisilla. On valinnan varaa!
Olen ajellut itse näillä perinteisillä moottoripyörän näköisillä moottoripyörillä ja kaveri ajaa muovipyörällä, ei meillä riitaa ole koskaan pyörien suhteen tullut.
..millä haluaa http://www.youtube.com/watch?v=jXsoAdh5P5g
Ei kun Kaikkien pitäisi suomessa olla samaa mieltä jokaisesta asiasta..........Se on sitä KANSALLISSOSIALISMIA parhaimmillaan.........HD kerhot edustavat tätä suuntausta parhaimmillaan............
Kuuluuko kaikki HD:lla ajavat muka aina johonkin HD-kerhoon?? Itse olen jäsen moottoripyöriin liittyen vain Jawasakkiin. Autoliiton jäsenyys riittää, että saan moottoripyörienkin katsastuksiin alennukset ja kv-ajokortin ulkomailla ajamiseen.
No ei kuulu, mutta täytyy nyt mainita että suomen suurin hd kerho on HDCF jossa jäseniä ehkä jopa 7000 kpl Jäsenmaksu on vuodessa 35e ja siihen sisältyy 6 kpl tuhtia jäsenlehteä ja jäsenyys tarjoaa lukemattomia alennuksia monista paikoista ja esim vuoden pääralliin yms pääsee todella halvalla sisälle. Melkein aina kun hankkii hd pyörän niin liittyy juuri tähän kerhoon näistä hyvistä eduista yms johtuen.
http://www.hdcf.fi/