Viiltelystä...

Mitään yleispätevää syytä viiltelylle tuskin löytyy. Itselläni se alkoi "vahingossa" vain ylipäänsä suuresta halusta tehä itelleen jotain. Kun on tarpeeksi paha olla ja se oma olemuskin ottaa melko pahasti jo päähän, niin jonkinnäkönen itsetuhoisuus alkaa nousta pintaan. Nämä ekat kerrat sitten oli jotain ykisttäisitä "Iik, tein itselleni naarmun, olen ihan häiriintyny" -kokeilukauhisteluja, mutta se oman ihon auki repiminen, pureminen, mikä tahansa kipua tuottava asia vaan on sen verran voimakas kokemus, että jollain kierolla tavalla se peittää henkistä pahaa oloa aina niiksi pariksi sekunneiksi. Sitähän jotkut sanoo, että henkiseen tuskaan paras lääke on fyysinen kipu.

No tiedä häntä, mutta tossa tilanteessa itelläni ei ainakaan eka ajatus ollu, että miten saan (mahdolliset) arpeni peitettyä vaan että miten saan sen jatkuvan pahan olon jotenkin loppumaan edes hetkellisesti, jos itsemurhakin ois kovin paha teko sitten. Mut sitä en käsitä tippaakaan, kun jotkut ikään kuin "on olevinaan niin masiksii nyt, koska ne viiltelee" ja kummasti näitä jälkiä vilautellaan aina sopivissa paikoissa mahdollisten säälipisteiden toivossa. Jos tarvii mielenterveysongelmilla pelleillä, niin tuskin on koskaan ite sellasia kokenu.

Pahaan oloon teemme. Ja ainakin minusta jäljet ovat kauniita. En kyllä piittaa ulkonäöstä... mutta silti ne ovat kauniita

sekava viesti

Kuolkaa pois saatana.

Voihan sitä kysyä. Yhtä hyvin voi kysyä, että miksi ihmeessä katselet tuollaisia videoita ja linkität vielä muillekin?

Kyllä ihmiset tietävät mitä viiltely tarkoittaa.