Tämän päivän uutisiin on kuulunut kertoa, miten paljon yhteiskunta säästää siksi, että Suomessa hoidetaan läheisiä kotona enemmän kuin muissa EU-maissa.
Tällä hetkella tukea saavia omaishoitajia on Suomessa 40000, kun sen oikea määrä olisi lähempänä 60000.
Kun itse jäin kotiin hoitamaan omaa erityislastani, oli palkkio ruhtinaalliset 300 euroa kuussa, josta meni vero ja jolla olisi pitänyt elää lapsen kanssa kuukausittain.
Toisaalta jos olisin väsynyt ja lapsi olisi huostaanotettu, olisi sijaisvanhempi saanut vastaavassa tilanteessa myös korvauksia ansionmenetyksestään. Eikä siinä vaiheessa yhteiskunta olisi kitsastellut hänelle tukien maksamisessa.
Sijaisvanhemmat saavat muutenkin helsinkiläisistä erityislapsista (ovat kuntakohtaisia) ihan mukavat peruskorvaukset ja lisäksi muut tuet korotettuina.
En minä heidän saamiaan korvauksia kadehdi, mutta ihmetellä täytyy tätä asennetta, että lapsen hoidosta saa olla kuluja vasta huostaanoton jälkeen, biologisten perheiden auttamisessa kyllä kitsastellaan ja pakotetaan elämään inhimillisen toimeentulon alapuolella.
Yhteiskunta on työelämäpainotteista, siitä ei päästä mihinkään ja omaishoitajien työ on kuitenkin raskasta ja todella säästää jo nyt 3.3 miljardia yhteiskunnalta vuosittain, kuten tänään uutisissa on kerrottu.
Monet suomalaiskunnat ovat kieltäytyneet maksamasta omaishoitajille yhtään mitään lainvastaisesti, mutta sehän ei poliitikkoja hätkähdytä.
Yhtä järjetöntä "säästöä" kuin lastensuojelun avohuollon tuissa kitsastelu ja niistä kieltäytyminen. Yksinkertaisesti suoraan sanottuna kaikesta muusta "säästetään", mutta ei huostaanottokustannuksissa.
Kun joku hoitaa omaa vanhustaan, on mahtava jatkuva paperisota anoa kuljetus- ym. palveluita, vanhuksille niitä on jonkin verran saatavissa, mutta lapsille ei mitään.
Otsikon säästö on ilmeisesti laskettu sen mukaan, paljonko säästöä tulee kun vanhuksia ei sijoiteta laitoksiin, mutta jos laskettaisiin, paljonko säästyy siinä, että lasta ei huostaanoteta, niin summa olisi moninkertainen.
Pienen autisminkirjon lapsen hoito on pahimmillaan todella vaativaa ja ympärivuorokautista, koska nämä lapset kärsivät usein uni- ja nukahtamisvaikeuksista kaiken muun lisäksi. Ei jaksamista varmasti auta jatkuva huoli välttämättömästä toimeentulosta. Omaishoitajilla pitäisi olla myös lakisääteiset vapaapäivät, mutta ei niitäkään järjestetä kuin vasta huostaanoton jälkeen sijaishoitajille.
Me sinnittelimme siitä huolimatta sitkeästi kaikki ne vuodet, mitä lapsi jatkuvaa vierellä oloa tarvitsi ja palasin ansiotyöhön vasta kun lapsi alkoi seistä jo omillaan niin sanotusti. Mutta jos hänet olisi huostaanotettu ja sehän olisi tapahtunut ihan vain sillä, että olisi vahingossa valittanut jaksamistani, niin sijaisperheessä hänen ongelmatiikkansa olisi tulkittu aivan väärin ja julistettu taas, miten "huostaanottoja on tehtävä paljon enemmän ja paljon nykyistä aikaisemmin, koska he ovat jo niin mahdottoman vammautuneita huostaan tullessaan."
Mutta me jaksoimme, vaikka tiukkaa oli välillä, sen voin myöntää nyt jälkeen päin, että jaksamisensa äärirajoilla vanhemmat joutuvat tuossa tilanteessa usein työtään tekemään. Mutta lapseen investointi kannattaa aina, ei riitä, että vanhemmat sen tajuavat, se olisi hyvä yhteiskunnankin tajuta vihdoin viimein.
Säästöä se joka tapauksessa on yhteiskunnalle jos perheitä autetaan. Huostaanotto ei ole mikään todellinen ja oikea apua, ja tulee paljon kalliimmaksi kuin se, että perheiden elämää hieman inhimillistettäisiin sillä hetkellä kun he apua tarvitsevat.
Tällä hetkella tukea saavia omaishoitajia on Suomessa 40000, kun sen oikea määrä olisi lähempänä 60000.
Kun itse jäin kotiin hoitamaan omaa erityislastani, oli palkkio ruhtinaalliset 300 euroa kuussa, josta meni vero ja jolla olisi pitänyt elää lapsen kanssa kuukausittain.
Toisaalta jos olisin väsynyt ja lapsi olisi huostaanotettu, olisi sijaisvanhempi saanut vastaavassa tilanteessa myös korvauksia ansionmenetyksestään. Eikä siinä vaiheessa yhteiskunta olisi kitsastellut hänelle tukien maksamisessa.
Sijaisvanhemmat saavat muutenkin helsinkiläisistä erityislapsista (ovat kuntakohtaisia) ihan mukavat peruskorvaukset ja lisäksi muut tuet korotettuina.
En minä heidän saamiaan korvauksia kadehdi, mutta ihmetellä täytyy tätä asennetta, että lapsen hoidosta saa olla kuluja vasta huostaanoton jälkeen, biologisten perheiden auttamisessa kyllä kitsastellaan ja pakotetaan elämään inhimillisen toimeentulon alapuolella.
Yhteiskunta on työelämäpainotteista, siitä ei päästä mihinkään ja omaishoitajien työ on kuitenkin raskasta ja todella säästää jo nyt 3.3 miljardia yhteiskunnalta vuosittain, kuten tänään uutisissa on kerrottu.
Monet suomalaiskunnat ovat kieltäytyneet maksamasta omaishoitajille yhtään mitään lainvastaisesti, mutta sehän ei poliitikkoja hätkähdytä.
Yhtä järjetöntä "säästöä" kuin lastensuojelun avohuollon tuissa kitsastelu ja niistä kieltäytyminen. Yksinkertaisesti suoraan sanottuna kaikesta muusta "säästetään", mutta ei huostaanottokustannuksissa.
Kun joku hoitaa omaa vanhustaan, on mahtava jatkuva paperisota anoa kuljetus- ym. palveluita, vanhuksille niitä on jonkin verran saatavissa, mutta lapsille ei mitään.
Otsikon säästö on ilmeisesti laskettu sen mukaan, paljonko säästöä tulee kun vanhuksia ei sijoiteta laitoksiin, mutta jos laskettaisiin, paljonko säästyy siinä, että lasta ei huostaanoteta, niin summa olisi moninkertainen.
Pienen autisminkirjon lapsen hoito on pahimmillaan todella vaativaa ja ympärivuorokautista, koska nämä lapset kärsivät usein uni- ja nukahtamisvaikeuksista kaiken muun lisäksi. Ei jaksamista varmasti auta jatkuva huoli välttämättömästä toimeentulosta. Omaishoitajilla pitäisi olla myös lakisääteiset vapaapäivät, mutta ei niitäkään järjestetä kuin vasta huostaanoton jälkeen sijaishoitajille.
Me sinnittelimme siitä huolimatta sitkeästi kaikki ne vuodet, mitä lapsi jatkuvaa vierellä oloa tarvitsi ja palasin ansiotyöhön vasta kun lapsi alkoi seistä jo omillaan niin sanotusti. Mutta jos hänet olisi huostaanotettu ja sehän olisi tapahtunut ihan vain sillä, että olisi vahingossa valittanut jaksamistani, niin sijaisperheessä hänen ongelmatiikkansa olisi tulkittu aivan väärin ja julistettu taas, miten "huostaanottoja on tehtävä paljon enemmän ja paljon nykyistä aikaisemmin, koska he ovat jo niin mahdottoman vammautuneita huostaan tullessaan."
Mutta me jaksoimme, vaikka tiukkaa oli välillä, sen voin myöntää nyt jälkeen päin, että jaksamisensa äärirajoilla vanhemmat joutuvat tuossa tilanteessa usein työtään tekemään. Mutta lapseen investointi kannattaa aina, ei riitä, että vanhemmat sen tajuavat, se olisi hyvä yhteiskunnankin tajuta vihdoin viimein.
Säästöä se joka tapauksessa on yhteiskunnalle jos perheitä autetaan. Huostaanotto ei ole mikään todellinen ja oikea apua, ja tulee paljon kalliimmaksi kuin se, että perheiden elämää hieman inhimillistettäisiin sillä hetkellä kun he apua tarvitsevat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kokoomuksen yksityistämis- ja yhteiskunnan eriarvoistamis haihattelut on tehty pitkälle lasten kustannuksella. Plus tietysti vanhusten, sekä psykiatrista tai neurologista hoitoa tarvitsevien kustannuksella.
Hallituksen ratkaisut ja puheet ovat osin hyvin ristiriitaisia. Kehotetaan yrittämiseen, koska pienyritysten nousussa olisi nyt lamasta nousun alku, mutta toisaalta pienyrittäjät valittavat, miten helposti heitäkin käsketään, komennetaan ja kuitenkin yrittämisestä rangaistaan.
Kuntaliitosten ja vuosiksi venyneen sote-uudistuksen sotkut ja EU-politiikka ovat kostautuneet osalle kansalaisille jo karvaasti, eikä vähiten monille lapsille.
Pidetään mielessä se vanha totuus, että kukin ketju on vain niin vahva kuin on sen heikoin linkki.
Tämä on ainakin kokoomukselta täysin unohtunut.
Kumpi on tärkeämpää, syytää rahaa miljardeja kreikkalaisille vaiko auttaa niitä oman maan heikoimpia linkkejä ja turvata lasten tulevaisuutta ja varmistaa, että tulevinakin vuosina on Suomessa veronmaksajia?
Pääministeri puhuu yhteen hiileen puhaltamisesta ja työn tekemisestä, mutta ilmeisesti omaishoitajuus ei ole kokoomuksen silmissä työtä, ainoastaan sijaishoitajien työ on heille arvokasta. Eikä matalapalkkaistenkaan työ ole heidän silmissään mitään, koska kaikkein pienipalkkaisimmat yksinhuoltajat on pakotettu kokopäivätyön lisäksi nöyrtymään myös onnettoman toimeentulotuen hakemiseen.
Yksi törkeyden huipuista oli painaa neurologisten lasten terapiakin avohuollon tueksi, siis huostaanottoa ehkäiseväksi avuksi!
Ei se ole mikään avohuollon tuki, jota ls:n velvollisuus olisi järjestää, vaan perustuslain lapsillekin lupaama oikeus tässä yhteiskunnassa, jos he sitä tarvitsevat.
"Ei kukaan varmaan tee huostaanottoja huvikseen", on täällä jatkuva hokeama. Tuskin tekeekään, mutta miksi osa lasten perustuslaillisista palveluista on sitten järjestetty vain huostaanotetuille, jos heillekään. Ainakin huostaanotettujen hoitajille järjestetään moninkertainen määrä biologisiin vanhempiin verrattuna.
Kyllä, vastuu on omilla vanhemmilla, mutta jos joutuu hoitamaan omaa erityislastaan kokopäiväisesti, ja on siten osaltaan järjestää miljardisäästöjä yhteiskunnalle, niin eikö sellainen työ ole sen verran arvokasta, että perheen ei tarvitsisi elää köyhyysrajan alapuolella. Varmasti oikea-aikainen tuki auttaisi vanhemman jaksamistakin.
Vanhemman väsyminen ei ole osoitus huonosta vanhemmuudesta, vaan ainoastaan osoitus liiasta työtaakasta, paineista ja tuen puutteesta. Viimeksi tänään eräs lääkäri totesi tv:ssä, miten jo pelkkä työttömäksi jääminen voi lamauttaa ihmisen niin, että häneltä häipyy kaikki aloitteellisuus pitkäksikin aikaa. Lastensuojelun yhteydessä kaikki liiasta paineesta johtuva vanhemman väsymys, masennus yms. katsotaan vain huonoksi vanhemmuudeksi.
Syöpäjärjestöt ovat olleet hiljaa viime aikoina, vieläköhän syöpään sairastuneidenkin vanhempien lapsille jatketaan huostaanottoja entiseen malliin.
Suomessa oikeus on virkamiehillä ja heidän määrittelemillä yhteistyökumppaneilla. Muilla on vaan velvollisuuksia.
300 kuussa jokunen menoerä ei ole lähelläkään 60000€, Vaan tasan tarkaan se 3600€ vuodessa!
Tai kerro miten moiseen tienestiin pääsee?
omko näihin laitoksiin luottamista? Koska aloitetaan verotarkistukset perhekodeissa ja vastaavissa. Elävät kuin öykkärit. Muiden veronmaksajien rahoilla.
Uutisissa väitettiin, että 60000 olisi lähempänä todellista tarvetta, kuinka paljon omaishoitajia tarvittaisiin, ei tuo luku kenenkään ansioita tarkoittanut.
Omaishoitajillehan maksetan naurettavan vähän verrattuna siihen, paljonko yhteiskunta sillä säästää laitoshoidon kustannuksissa.
Mutta toisaalta siinä laitokset menettävät ja sehän on hirveän paha asia kokoomuksen mielestä, jos rahaa ei tehdä ihmisten kustannuksella, niin lasten kuin vanhustenkin.
Siinä ratkaisu huostaanottolukujen vähentämiseen. Huolen herätessä vanhemmille aletaan maksetaan lapsikohtaista omaishoitajatukea ja kaksi vapaapäivää/kk. KUN lapsella on SOSSUJEN MIELESTÄ huostaanoton ja etenkin laitosasumisen tarvetta. Siinähän tulee valtavat säästöt yhteiskunnalle, kun sossun vainoamat lapset aletaan hoitaa kotona. Toinen vanhemmista voi jäädä omaishoitaja tittelillä kotiin hoivaamaan jälkeläisiä. Tilastot kaunistuu hetkessä. Ja ennenkaikkea yleinen hyvinvointi lisääntyy.
Kyllä se on niinkin, että meillä on velvollisuus hoitaa läheisemme. Jos jostain syystä emme pysty, niin sitten yhteiskunnan kontolle... Missä vaiheessa tää ajatusmaailma on vääristynyt tälläiseksi? Vanhemmilla ei vastuuta lapsista? Lapsilla vanhemmista? 50 vuoden avioliiton jälkeen pitää saada rahaa, että jeesaa puolisoaan?
Painu hoitamaan niitä vanhuksiasi, koska olet mt-eläkkeellä ja aikaa näyttää riittävän.
Tyypillinen satuavaus. Kovasti raskasta on elämä ja sen päälle sitten avaudutaan täällä. Hohhoijaa...