Viiltely

Kiitos teille kommentoijille:). On hienoa, että jaksatte kamppailla ahistusta ja muuta vastaan. En ole onneksi sortunut nyt viiltelemään ja haavatkin ovat alkaneet umpeutumaan.
Kaduttaa vaan tosi paljon, että menin viiltelemään.

Jos tulee ahdiatus kohtauksia tai muuta masentavaa niin terä~aseet roskiin ja tänne puhumaan. Koska se helpottaa:).

Lopetan viiltelyn kirjoitti:

Kiitos teille kommentoijille:). On hienoa, että jaksatte kamppailla ahistusta ja muuta vastaan. En ole onneksi sortunut nyt viiltelemään ja haavatkin ovat alkaneet umpeutumaan.
Kaduttaa vaan tosi paljon, että menin viiltelemään.

Jos tulee ahdiatus kohtauksia tai muuta masentavaa niin terä~aseet roskiin ja tänne puhumaan. Koska se helpottaa:).

Lue lisää

Juuri meinasin sortua viiltelemään se olisi sitten ollut jo kolmas kerta. ~huoh~. Olen todella herkkä ihminen enkä kestä riitoja. Pelkään, että viiltelen vielä. En ole kertonut tästä vielä kenellekkään. Sillä en halua minnekkään psykologille:(. Nytkin tekee mieli viillellä. Tuntuu, että en pysty keskittymään näihin läksyihinkään.
Pelkään, että kun viiltelen yhä useammin niin en pysty lopettamaan ollenkaa.:((.

Mulla se alko viime vuonna kun alko perhees riidat ja sit kun tajusin et sama ihminen on kiusannu mua 4 1/2 vuotta.. eka ne oli sellasii pienii vaaleita mut nyt ne on punasii ja kirvelevii muutaman millin syvysii verisiä haavoja olkapäistä sormiin ja reisistä nilkkoihin... Mä tiedän mä oon typerä paska joka ei ansaitse elää.

Juu, itekkin viiltelin, koska oli paska olo ja tuntu ettei ittestä oo mihinkään... Lupasin ittelleni uudenvuodenlupauksena, etten alota taas, mutta ainahan siihen sortuu... En peittele niitä arpia sen takii että häpeisin niitä, vaan sen takii, että en haluu mitää seurauksii siitä, että joku näkis (vaikka on kyllä nähnykki)... Oikeestaan nyt näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että mikä hitto päässä on oikeen vinksahtanu, ku on ees alottanu viiltelyn, mutta just sillon se vaan tuntuu ainoolta vaihtoehdolta ja kaikkillehan sanotaan aina, että "lopeta!" mutta helppohan se on sanoo, ku ei pysty lopettamaan! Mutta voimia kaikille, ja muistakaa, että viiltely ei oo paras vaihtoehto pahan olon purkamiseen...

... kirjoitti:

Juu, itekkin viiltelin, koska oli paska olo ja tuntu ettei ittestä oo mihinkään... Lupasin ittelleni uudenvuodenlupauksena, etten alota taas, mutta ainahan siihen sortuu... En peittele niitä arpia sen takii että häpeisin niitä, vaan sen takii, että en haluu mitää seurauksii siitä, että joku näkis (vaikka on kyllä nähnykki)... Oikeestaan nyt näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että mikä hitto päässä on oikeen vinksahtanu, ku on ees alottanu viiltelyn, mutta just sillon se vaan tuntuu ainoolta vaihtoehdolta ja kaikkillehan sanotaan aina, että "lopeta!" mutta helppohan se on sanoo, ku ei pysty lopettamaan! Mutta voimia kaikille, ja muistakaa, että viiltely ei oo paras vaihtoehto pahan olon purkamiseen...

Lue lisää

Mää oon 15 vuotias tyttö ja alotin viiltelyn kesälomalla... alotin siksi koska muo yläasteella kiusattiin eli useimmiten se oli sillee "tönimistä" ja seläntakaa puhumista ja kaikkea semmoista paskaa.. oli ihan helvetin paha olla ja kun olin koko kesäloman yksin koska ei ollut kavereita ja kotona ei aina asiat ollut hyvin kun yksi perheenjäsen käyttäytyi väkivaltaisesti mua kohtaan... viiltelin itseäni käsiin ja reisiin yleensä.... koitin lopettaa ja otin aurikoo että ne arvet lähtis.... vielä ne haaleina näkyy joten minulla on AINA pitkähihainen päällä... asiasta en ole
sukulaisille kertonut, pari tyyppiä siitä tietää...
Oon nykyää ammattiopistossa ja sielkää ei mul oo oikee kamui ku mut jätetään
ulkopuolelle yleensä kaikes ja selän takanaki vielä musta puhutaan ja viel välillä se
sama perheenjäsen käyttäytyy väkivaltasesti muo kohtaan...Pidin n. Kaksi
kuukautta taukoo viiltelystä mutta nyt oon taas alottanu uuestaa ja mulla
käy yleensä päivittäin itsemurhan teko mielessä.... en kaikkee viittiny tänne kirjotta mutta siinä oli joitai juttui....