Pelkään että saan turpiini jos se kuulee asiasta. Sillä on aika kiivas luonne mutta se ei ole tähän mennessä lyönyt muuta kuin tavaroita. Ja heitellyt niitä. Minulla on poikaystävä jota rakastan ja jotkut tuttumme tietävät meistä. Pelkään vain että tieto menee isällekkin jotain kautta. Jos isäni saa selville asian, onko vinkkejä miten olette itse rauhoittaneet tilanteen? Niin että isä kestää sen että olen homo vaikka ei ikinä sitä hyväksy. Asun vielä noin viisi vuotta kotona eli lukion loppuun.
Miten rauhoittaa isä jos jään kiinni?
Tarvin vinkkejä
5312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tunnet isäsi parhaiten, mutta minä varoisin ärsyttämästä ruutitynnyriä yhtään enempää (en ainakaan inttäisi vastaan), hakisin jatkoaikaa ja toivoisin, että naisväki puhuisi puolestani. Raivopuuskat liittyvät stressiin. Ehkei kannata nostaa streessitasoa tapeettoman korkealle, jos se sinusta riippuu. Jos puhut, puhu lepyttävällä äänellä ja, jos voit, odota jossain muualla, että myrsky menee ohi. Äkkipika laantuu kyllä. Sopiva myötäily voi olla viisasta.
Olet vielä nuori. Voit vedota, että tuo on etsikkoaikaasi.
Ei elämä ole toivotonta. Homonakin saavutat monta asiaa, josta hän on ylpeä. Suosittelen urheilua. Jos urheilet, menet isäsi ohi aika pian. Se muuttaa asetelmanne.
Sellainen hyvä keino voisi olla, että lähdette risteilylle. Jäät sitten pokaamaan seuraa baareihin / käytäville kun isäsi kömpii hyttiin nukkumaan. Sitten yksinkertaisesti otat yöseuraa hyttiin ja kun aamulla hän näkee siinä jonkun vanhemman kundin vieressäsi tai herää, kun harrastatte seksiä, niin ei hän sitä voi pahalla katsoa. Näytät vain kortsupakettia ja isket silmää.
Ei jessus mikä ohje. =)
Alkuperäiseen juttuun, kyllä se isälle on kova paikka tehdä tuttavuutta sällin kanssa joka on 'sillai' oman pojan kanssa.
Itte miettisin miten pahasti se isän reaktio voisi muhun vaikuttaa. Turpiin saanti kun ei sitä homoutta poista vaan ennemminkin hajottaa pääkoppaa, tulee itsesyytökset ym.
Tunnen erään joka raunioittui niin pahasti isänsä läksytyksestä (vaikkei siinä ollut edes mitään fyysistä) ettei sitä sen koommin enää näkynyt missään homoihin liittyvässä, eli meni visusti kaappiin. Elelee edelleen sinkkuna, välillä yrittää tyttöjen kanssa jotain mutta kun ei toimi niin ei toimi.
Toisaalta tunnen erään toisen joka ei kertonut isälleen, vaan sinnitteli sen lukion loppuun ja sitten muutti 'kämppiksen' kanssa yhteen... siis pitkäaikaisen poikaystävänsä. Äidilleen oli kertonut ajat sitten yläasteikäisenä jo, ja tätä nykyä kaikki muut tietää paitsi isä.
Ja sitten miten ittelle kävi... noh, kerroin isälle heti kun olin muuttanut kotoa opiskelemaan ja lopputuloksena jouduin lähtemään ovet paukkuen ulos.
Viideksi vuodeksi kaikki välit isään poikki. Eli se ei vastannut edes puhelimeen kun aluksi kokeilin soittaa... en saanut viedä äidille näytille poikaystävää vaan piti sopia sillai että äidin kanssa mentiin esim. kahville ja siellä sitten esittelyt. En saanut myöskään esim. mennä tyhjälle kesämökille jos poikkis oli mukana.
Nykyään isä sentään puhuu ja kylässäkin saa käydä, mutta ei vieläkään pysty mun poikaystävää silmiin katsomaan. Ne tilanteet on muutenkin niin hyytäviä ettei poikkiskaan halua isää nähdä joten harvoin tulee tavattua onneksi.
Ainakaan ei kannata yrittää keskustella silloin kun se on vihainen. Kannattaa yrittää sitten kun se on sellaisessa mielentilassa että sen kanssa voi keskustella. Muutenkin kannattaa olla hiljaa ja antaa raivonpuuskan mennä ohi. Vastaa vaan jos kysytään ja älä itse kiihdy eli pidä pää kylmänä vaikka kuinka ottaisi aivoon. Ole ystävällisen peräänantamaton.
Mikä vitun pakko on ns. Broadcastaa sun suhdetta kaikille, oisit pitäny salassa.