Minulla diagnosoitiin pari tuntia sitten Aspergerin oireyhtymä. Jee!
nyt se diagnosoitiin
Neloth
17110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miekin saan varmaan kohta diagnoosin, jei! Voitko sie muuten kertoa, että käytettiinkö teilläkin sitä ICD-mikälie -haastattelua ja kyselylomaketta, siis sitä jännää violettia kirjaa? Tuliko diagnoosi yllätyksenä, vai tiesitkö sie olevasi assi?
Joo just semmoset paperit mun piti täyttää ja multa kyseltiin jotain. Jossain vaiheessa luin Aspergerista ja tajusin että mulla on lähes täysin samat oireet
Oikeesti? No hienoa :) Mäkin toivoisin että mut tutkittaisiin...
Onnittelut!!!
Voiko niin sanoa tähän?
KYLLÄ MINÄ VOIN!!!
Onnea onnea sinulle vaan.
Monemmoista persoonaa mahtuu tähänki maailmaan, se haittaa yhtään. Ellet oo narsisti, masokisti, pedofiili tai muu sen sortin häiriintynyt.
Onnea! :) tai siis jos se oli hyvä yllätys, ainakin lukemani perusteella. Eihän se nyt niin paha ole?
No ei se minun mielestäni kovin paha juttu ole. Pikemminkin helpotus, kun saa tietää ongelmiensa syyn. Sitten on helpompi saada apua, eikä jumitu niin helposti ajattelemaan olevansa muita huonompi tai jotenkin tyhmä tms.
Hienoa! :) Meitä on moneksi. Miten päädyit testeihin?
Minä kaipasin epätoivoisesti esiteininä jotain diagnoosia itselleni kun tunsin itseni niin erilaiseksi kuin muut ja diagnosoin itselleni sitten 11-12- vuotiaana :D
- ADD:n
- Skitsofrenian (...)
- Aspergerin syndrooman
- Imusolmukesyövän ("sairastan" tätä edelleen ja en toisaalta kaivannut...)
- Aivokasvaimen (en kaivannut)
- Masennuksen
Taidan kuitenkin olla ihan "normaali", tai no, keskiverto, kuka meistä on sanomaan mitä on normaalia ja mikä ei.
No hyvä näin, ettei nyt ainakaan mitään masennusta ja syöpiä ole.
- fnfn
"No ei se minun mielestäni kovin paha juttu ole. Pikemminkin helpotus, kun saa tietää ongelmiensa syyn. Sitten on helpompi saada apua, eikä jumitu niin helposti ajattelemaan olevansa muita huonompi tai jotenkin tyhmä tms. "
Joo, olet oikeassa.
Onneksi olkoon... :D
Montako aspia täällä jo on?
Niin monta että Pulinat voitaisiin uudelleennimetä Aspergerpalstaksi.
Hyvä idea! Mie olen jostain syystä viivytellyt Aspalstalle rekisteröitymistä. Minulla on ilmeisesti jonkinlainen kammo sellaisia keskustelupalstoja kohtaan, joille täytyy rekisteröityä. Mie pelkään rikkovani sääntöjä vahingossa tms, mikä kuulostaa hassulta, mutta ihan oikeasti häiritsee minua.
Suomi24:n aspergerpalsta taas on aika kuollut...
mistä näitä kotkalaisia ja aspergereja tänne tulee
Oletko kotkalainen asperger, Korppi?
Epäreilua, sanon minä. Aloittaja, miten pääsit niin helpolla? Mäki haluuuuun!
Kyllä minäkin uskallan onnitella ja alla perustelut julkeudelleni.
Hyvä ystäväni on asperger. Onhan hän vähän erikoinen, mutta eloisa eikä tylsää tule koskaan. Sitä lapsenomaista iloa on aina kiva katsoa. Hän tulee onnelliseksi niin pienistä jutuista (kuten että ruokana on kanaa tai pulla on alennuksessa), että olen kyllä haljeta kateudesta. En usko hänen juurikaan kärsivän tilanteestaan. Joskus toki tarvitsee tukea opiskeluun, mutta koulun tarjoama lukikurssi oli ilmeisesti suuresti avuksi (sai opiskelutekniikat haltuun). Lisäaikaa ylppäreihin myöskin myönnettiin.
Itsekin sanoisin, että epämiellyttäväkin diagnoosi on helpotus. Itse painin vuosia selittämättömien kipujen kanssa ja lopulta löysin asiaan erikoistuneen lääkärin, jolta diagnoosi napsahti heti. Onhan se kurjaa, että sairaus vaikeuttaa loppuelämääni, mutta ainakin tiedän nyt mistä on kyse ja suunnitella elämäni siten, ettei tule sairauden tiimoilta ikäviä yllätyksiä (tiedän esimerkiksi mitkä ammatit eivät sovi, joten en tuhlaa aikaani niihin pyrkimällä).