Hopeiset kahviastiasto masuuniin vai myyntiin

Ei ainakaan sulatettavaksi. Antiikkiliikkeet ovat varmasti kiinnostuneita.

Vaikka romuhopean hinta on puolittunut siitä, mitä se oli korkeimmillaan pari vuotta takaperin, niin juurikin Rasmussenin kaltaisilta ostajilta voi hyvinkin saada nykyään 400-450€/kg. Epäilen, että antiikkiliikkeet maksavat tällaisia hintoja sisään ostaessaan.

Huutokaupoissa tuollaisen kahvikannu, kermakko ja sokerikko -yhdistelmän hinnat tuppaavat jäämään johonkin 350-450€:on.

Huonoin vaihtoehto kuitenkin on myydä näille kullan ja muun jalometallin ostajille, meidän paikkakunnalla tällainen yritys tarjosi noin kilon paikoisesta hopeaesineestä 150€!

Mitä tarkoittaa "Epäilen, että antiikkiliikkeet maksavat tällaisia hintoja sisään ostaessaan." Tarkoitatko, etteivät maksa vai että maksavat?

Parhaan hinnan voi saada myymällä nämä romumetalliksi kello- ja kultasepänliikkeeseen. Ne maksavat yleensä parhaiten. Kovasti mainostavat jalometallifirmat ovta huijareita, eivät maksa paljon mitään.

Nimenomaan, antiikkiliikkeen ei oikeastaan kannata maksaa tuota Rasmussenin hintaa, kun esim. jäämistöjen oston yhteydessä hopeaa saa halvemmalla. Ja jos paikkakuntasi kello- ja kultasepänliike maksaa vähintään tuon Rasmussenin hinnan, niin sinnehän se kannattaa tietysti myydä. Mutta epäilen vahvasti asiaa, tai ainakin tarkista Rasmussenin hinta saatuasi tarjouksen kello- ja kultasepänliikkeestäsi. Meillä päin näiden liikkeiden tarjoukset noin 30% Rasmussenin tarjouksista.

Painoa noilla oli yhteensä 1,6 kiloa. Panttilainaamo tarjosi yhteensä 500€ ja saman verran saisi Rasmussenilta. Noi netin kultatrokareiden tarjoukset on tasoa 300 - 400€, joten käyn tiputtamassa naapurin panttilainaamoon jos en keksi parempaa ratkaisua. Voisin vielä laittaa huutokauppakamarille kysymyksen, että onko mieltä laittaa sinne tarjolle

Saako noista leimoista selville hopeiden iän? Eikö se merkitse mitään, jos tekee antiikkiliikkeen kanssa kauppaa?

Onko se raha niin tarpeellinen, kun voisi säilyttää isovanhempien muistoksi kauniit hopeat, jotka voi sitä paitsi ottaa käyttöön erityistilaisuuksissa.
Mihin käytät kauppahinnan?

Jos hopea 1900-luvulta, niin kuin kuvien perusteella on todennäköistä, niin leimoilla ei oikeastaan ole väliä. Jos ne olisivat jonkun tunnetun designerin, esim. Wirkkalan tai Gardbergin, niin näyttäisivätkin ihan muulta ja silloin antiikkiliikkeetkin jos ostaisivat sitä sisään parempaan hintaan verrattuna pelkän materiaalin kilohintaan.

Jos esineet olisivat esim. venäläisiä 1800-luvun esineitä, vaikka tsaarin hovihankkijan leimalla varustettuna tai 1700/1800 -luvun vaihteen ruotsalaista tai suomalaista hopeaa, niin silloinkin tilanne olisi toinen.

Mutta jos niitä ei jostain syystä halua myydä esim. netin kauppapaikoissa (huuto.net, tori.fi tai joku facebookin kaupparyhmä), niin edelleen väitän, että nopein ja parastuottoisin tapa on myydä ne Rasmussenille tai vastaavalle luettavalle jalometalliostajalle.

Meillä antiikkikauppiaillakin raja esineiden vähittäismyynnin ja raaka-aineeksi myynnin välillä menee noin 800-900€/kg-hinnassa. Tällä hetkellä yritetään myydä esineinä, mutta muutama vuosi sitten myytiin kilokaupalla esim. kaikki painavat 20-30-lukujen ruokalusikat sulatukseen.

Parhaimmillaan 100%:sen hopean kilohinta oli yli 1000€. Se yhdistettynä 2008 alkaneeseen kysyntälamaan aiheutti silloin sen, että muutkin kauppiaat tyhjensivät hopeavitriineitään juuri tästä 1900-luvun "tusinahopeasta".

Toinen asia, jota kannattaa tietysti pohtia, on se kannattaako näitä ylipäätään myydä. Siihen ulkopuoliset eivät oikein osaa neuvoa. Tunne- ja talousasioiden arvottaminen on loppupeleissä jokaisen jokaisen oma asia.

Vielä lisäkommenttina että Hagelstam arvioi nuijimishinnaksi yhteensä 700-800€ ja kulujen jälkeen alle 600 eli suurin piirtein saman summan kuin sain pantista, mutta kevyemmällä työmäärällä.

Sanotaanko, että tunnearvo noissa ei ole, koska vanhempani halusivat itse eroon niistä. Ja ikä on vahvistettu 1990 taitteeseen. Muutenkin vanhemmistani säilytän mieluummin muita muistoja kuin hopeaesineet, joista he tai minä emme pidä tai käytä koskaan (25v käyttämättä).

Kauneus on katsojan silmissä ja tässä tapauksessa luovutan tuotteet muiden käyttöön meidän perheeltä henkilöille, joille ne tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Raha ei tässä tapauksessa ole kuin sivuseikka ja ennemminkin tavoitteena en putsata hyllyjä tavaroista, jotka eivät miellytä silmää ja vievät tilaa vaativat putsausta yms. Tässä tapauksessa niistä saa myös rahaa, jolla voi ilahdutta itseä ja muita.

Mutta kiitos kaikille avusta ja kommeneista. Auttoi vakuuttumaan, että päätös toimenpiteistä oli oikea.

Kuten arvelit on vuosilta 1989 ja 1990. Ei pitäisi laittaa sulatettavaksi koskaan tällaisia.

Huutokauppaan vaan myyntiin, kyllä niille aina ostaja löytyy, kuten tuossa mainittu niin hinta asettuu tuonne 300-500e/kalusto.