Onko järkeä ostaa laskevilla hinnoilla? Minusta ei. Hinnat laskevat kautta maan, työttömyys pahenee vielä vuosia, kun suuren suomalaisen firman viimeisetkin rippeet ja alihankkijat kuivuvat kasaan.
On odottelijan markkinat.
Nyt on hyvä aika ostaa osakkeita, säästää korkeakorkoiselle tilille ja ostaa obligaatioita. Korkea inflaatio yhdistettynä moneksi vuodeksi nollaksi sidottuun palkkakehitykseen vie kansantaloudesta mehut ja meikäläinen ostaa sitten oman.
Talous on helppoa, kun on lukenut paljon ja tietää mistä puhuu. Kuten minä, muistakaa minun sanoneen 18.2.2014 että kohta romahtaa.
On odottelijan markkinat.
Nyt on hyvä aika ostaa osakkeita, säästää korkeakorkoiselle tilille ja ostaa obligaatioita. Korkea inflaatio yhdistettynä moneksi vuodeksi nollaksi sidottuun palkkakehitykseen vie kansantaloudesta mehut ja meikäläinen ostaa sitten oman.
Talous on helppoa, kun on lukenut paljon ja tietää mistä puhuu. Kuten minä, muistakaa minun sanoneen 18.2.2014 että kohta romahtaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pörssissä pelaillen hintojen laskiessa se on hankala päättää milloin katsoo jo laskupohjan lähestyvän, ja helposti siinä menee hintojen edelleen laskua odotellessa tilaisuus ohikin kun hinnat lähtevätkin taas nousuun eivätkä laske enää takaisin. Vastaavan lainen tilanne on kun hintojen noustessa on myymässä, sitä siinä helposti jää vaan odottamaan josko vielä vähän nousisi ennenkuin myy ja sitten lähteekin laskuun. Eli jossain vaiheessa nämä päätöksetkin toimeksiannoista on tehtävä ei siitä hommasta muuten tule mitään. Osakekaupoissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niitä voi pienemmissä, vaikka jotain 2-3 tonnin, erissä ostaa ja myydä, siis toisin kuin asuntoja missä yhden yksittäisen asunnon ostokin on jo iso juttu ja siihen liittyy kakenlaista järjestelyä ja sitoutumista ja asunnon katselemista. Jos pörssikurssi on mielestään riittävästi laskenut, niin ei muuta kuin klikkaa siihen yhden pienen erän, ja jos lasku jatkuu niin klikkaa siihen toisen erän ja ehkä edellistä isommankin vielä j.n.e. jos lasku edelleen jatkuu. Vastaava tilanne on pörssiosakkeita erissä myyden. Mutta kyllä sitä jo pörssiosakkeidenkin kanssakin helposti jää liiaksi miettimään ja arkuus voittaa eikä mitään tule tehtyä, silloin voisi olla parempi ottaa vaikka vähän pientä viinaryyppyä tai jotain mitä tahansa mikä vähän rentouttaa ja vähentää liiallista asioiden päässä kelailua.
Niin että mikä korkea inflaatio? Säästää voi velkainenkin.
Romahtaviin hintoihin ei tietenkään kannata ostaa. Mutta rommin on oltava enemmän kuin mitä yhtälön:
vuokra - (vastike - korko + verovähennys - pitkän välin remonttitarpeet) tulos on. Eli esimerkiksi:
Vuokra 750e - (200e - 100e + 30e - 200e) = 280e / kk. Eli vuodessa on sulettava 3360e arvosta. Esimerkkiasunnon arvo noin 150 000e. Eli jäät omillesi jos hinnat tippuvat rapiat 2% vuodessa. Jos enemmän, voitat, jos vähemmän, niin häviät.
Laskematta tosin vielä jäi, että joudut maksamaan veron säästöjesi tuotoista sekä vuokralaisuuden epävarmuus.
Kun hinnat ovat kuitenkin pitkällä välillä nousseet alueesta riippuen, Helsingissä jopa 6% vuodessa, niin mitä todennäköisimmin saat turpaasi.
Mitenkäs säästät, kun vuokraisäntä vie rahasi?
Sijoittaminen on oikein hyvä idea, mutta siihen ei oikein riitä rahaa niin kauan kuin pitää maksaa jonkun toisen lainaa. Ylijäämärahaa on tietenkin vähän myös silloin, kun maksaa omaa lainaansa, mutta se urakka sentään loppuu joskus ja sitten helpottaa.
Just tämän lajin käsitys yksittäisten ihmisten sijoittamisista on meillä hyvin yleinen. Oletetaan aina että yksittäiset ihmiset pelailevat sijoituksilla siksi kun heillä on niin paljon rahaa, että eivät enää keksi rahoilleen mitään sen kummampaakaan käyttöä. No jotkut piensijoittajat saattavat tähänkin malliin motivoituneita olla, mutta en usko sen ainakaan kovin yleistä olevan. Ja sitten politikot, erityisesti vielä vasemman laidan politikot, nimenomaan haluavatkin tulkita yksittäisten ihmisten sijoitusjuttuja näin ja siitä vetää se johtopäätös, että ne rahat pitäisikin saada yhteiskunnan käyttöön kun he politikkoina paremmin tietävät mihin rahaa törsätään. Tosin myös politiikan oikealta laidaltakin ja jopa pankeissa ja rahalaitoksissakin suhtaudutaan halveksivasti piensijoittajiin, ja joka tapauksessa aina ollaan surutta vääntämässä verotusta ja lainsäädäntöä suuntaan millä piensijoittajaa vedetään kuin vierasta sikaa.
Todellisuudessa meillä on kaikesta tästä piensijoittajia kaltoin kohtelevasta infrastamme huolimatta vieläkin piensijoittajia, joille sijoittaminen on kaikkea muuta kuin sitä että rahaa on niin paljon ettei enää parempaakaan käyttöä sille keksi. Tällainen piensijoittaja haluaa lähinnä vaan turvata tulevaisuuttaan, varsinkin siinä tapauksessa jos vielä ei ole mitään vakaata työuraakaan missä tietää saavansa löhötä hamaan eläkkeikäänsä asti ja siitä edelleen hyvällä eläkkeellä loppuunsa asti. Myös piensijoituksilla ja pörssissä pelaillen voidaan ihan vaan siksi yrittää rahaa tehdä kun ei työpaikkoja saa tai työpaikka on mennyt. Pörssiinkin, toisn kuin työpaikkoihin, on kaikilla sentään edes vapaa pääsy. Näitä pelailuja voidaan sitten myös velkarahallakin yrittää tehdä, jos pankin kanssa suhteet kuitenkin sen verran hyvät tai on omaisuutta kanittaa niin että sieltä velkarahaakin käyttöönsä saa.