kuinka hyvästellä ystävä

Henk. koht. olen sitä mieltä että koiraa ei pitäisi pumputa lääkettä täyteen ja näin pitkittää elinikää, itse antaisin sen viimeisen piikin. Sehän on sitä ystävyyttä, päästä toinen kun aika on, eikö niin?

Mutta sitten toisaalta taas.. Jos koet että koirasi pärjää kipulääkkeiden kanssa ja saa kutakuinkin hyvän loppuelämän niiden kanssa, niin mikäpäs siinä sitten.
Sinunhan se päätös on ennnemmin tai myöhemmin tehtävä:)

Kaikkea hyvää ja paljon voimia!

Oikea ratkaisu on päästää toinen lepoon. Niin rakas ja uskollinen kuin onkaan ollut, se on ainoa mitä voit vastapalvelukseksi tehdä. Kipulääkkeet ei poista kipua, vaan lievittää sitä. Kuinka kauan itse haluaisit olla ns sairasvuoteella ?

Minulla aikoinaan koirani kanssa sama tilanne,eläinlääkärini sanoi mielestäni aika osuvasti että on parempi olla armelias ja päästää koira pois hiukan etuajassa kuin pitkittää tulevaa kenties kipuja tai muita vaivoja.

Tässä mielestäni tuntematon kirjoittaja antaa koiran puolesta vastauksen kysymykseen:

"Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun asti.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa.
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koita
hetken tässä olla,
niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea
sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
annat minun nukkua pois.”

On aivan käsittämättömän vaikeaa luopua ystävästä ja tehdä vielä itse se päätös... Se on minulla nyt kans edessä varmaan tässä kohta puoliin, rupee oma nalleni olemaan jo sen verran vanha, että ei sitä viitsi täällä kauan enää pitää, vaikka tunne on etten ikinä voi luopua siitä. Välillä toivon, että se nukkuisi joskus rauhallisesti ja luonnollisesti pois. En halua olla se päätöksen tekijä. En halua myöskään, että se ehtii kärsimään.
Tiedän, että se tulee tapahtumaan kesän loppuun mennessä ja kuristaa kurkkua jo nyt. Haluan totutella ajatukseen, kun ei sillä tavalla ole kiire, mutta kuitenkin se täytyy tehdä, koska se on niin vanha ja on jo vanhuuden vaivoja sen verran, että en halua nähdä niiden tulevan pahemmaksi.
Inhottavaa myös on se, että koiruli on kuitenkin vielä niin leikkisä ja sillein yhä oma ittensä, vaikka meinaa aistit jo olla vähän heikentyneet ja meinaa puhti loppua vähän äkimmin leikissä. Se on niin rakas. Uskon, että eläinlääkäri on samaa mieltä päätöksestä, vaikka tyytyväinen koira noin päältä päin ainakin on.
Täytyy vielä miettiä kutsunko eläinlääkärin kotiin, toivottavasti pystyy. En haluaisi viedä sitä eläinlääkäriin, koska se inhoaa sitä paikkaa. Viimeksikin näin sen silmistä jo sen kun se katsoi mua, että vie mut pois täältä.

Ja täällä ruettiin itkemään pelkästä ajatuksesta, oma ensimmäinen collieni on vasta vajaa 2v enkä voi ajatellakkaa sitä hetkeä kun pitäs irti päästää.. Tuo kirjotus oli todella kaunis ja koskettava! Tottahan sitä toivoo että olis se järki päässä eikä pitkittäis toverin elämää vain sen takia kun se o itselle raskasta.. Mutta, täytyy vain ajatella että se on oikein, oot antanu karvakaverille hyvän ja pitkän elämän ja se vain kiittää sua kun päästät sen koirien taivaaseen temmeltämään ennenkuin kaikki elämänilo on mennyttä..

ajattelee, niin silloin yleensä on jo aika tilata aika viimeiselle matkalle ja päästää koira pois kärsimästä. Vaikea päätös, mutta se on tehtävä.