Eläkeläisten arki ulkosuomalaisina ?

Hieman ihmettelen tätä aloitusta. Samaa voisit kysyä Suomessa eläkepäiviään viettävältä, työelämästä eläkkeelle siirtyneeltä. Jokainen tekee sitä mitä voi ja haluaa. Ulkomaissa, kuten Suomessakin, on aktiivisia suomalaisia eläkeläisiä, jotka harrastavat ja ovat monessa mukana. Sitten on kotihiiriä, mökkeilijöitä, oman puutarhan hoitajia... ihan sama ihminen ja eläkeläinen se on ulkomaillakin asuessa. Eläkkeelle jäädessä pitää löytää motivaatio muualta kuin työstä, asui sitten missä vain.
Toki täytyy olla enemmän rohkeutta ja innostusta muuttaa pois tutusta ja turvallisesta. Se voi olla myös syy muuttaa, 'etten vaan jämähdä näille sijoilleni'. Ja taas, jotkut ovat vain maanmiestensä seurassa, eivät välitä tutustua paikallisiin ihmisiin, eivät juuri tapoihinkaan. Toiset hankkivat uutta kielitaitoa ja ystäviä vieraasta kulttuurista. Jokainen taaplaa tyylillään.
Jos yksin muuttaa (kuten minä), on suurempi todennäköisyys avartaa elämäänsä ja maailmaansa - ellei halua istuksia yksikseen kotona sukkaa kutomassa. Mikä sekin sallitaan. :)

yksilöitä oomme:lle

Et ilmeisesti lue kunnolla sitä mihin vastaat, kuten aloituksen ensimmäistä ja viimeistä lausettakaan, etkä oiken siltä väliltäkään ;-)

Olen toki tietoinen mainitsemistasi eläkeläisten erilaisista arkikuvioista, mutta nyt katsantokulmana oli _työuran_ jälkeen_ ulkomaille asettuminen ja olin kiinnostunut kuulemaan henkilökohtaisia kokemuksia.

Tokihan se arki on arkea kaikkialla ja joka paikassa on plussansa ja miinuksensa.

On kuitenkin eri asia tehdä merkittävä osa työurastaan ulkomailla ja sen jälkeen jäädä asuinmaahansa jo juurtunena, kuin lähteä Suomesta _työuransa _ jälkeen _ ja aloittaa toisessa maassa tyhjältä pöydältä ilman ihmissuhdeverkostoa ja läheisiään.

Ehkäpä sen vuoksi mainitussa tilantessa moni (?) suomalainen suunnistaa paikkoihin joissa jo on paljon suomalaisia ja asettuu "suomikommuuniin" hakeuten toisten suomaisten seuraan ollematta edes kiinnostunut tututmaan paikallisiin ja osa edes opiskelemata asuinmaansa kieltä.

Samalla aihe on laajemminkin kiinnostava ajatelen sitä mistä eläkeläiset saavat virtaa ja motiivia arkeensa amulla ylös noustessaan, sillä pelkät arkiset ja toistuvat pikkurutiinit kalustavat melko vajaasti elämää. Mutta kuten sanottu, niin jokainen tavallaan ja terveytensäkin puitteissa.

olen 'elakeneuvos' ..ollut jo 6v... 58vuotiaana heitin rukkaset nurkkaan,,ja paatin antaa tilani nuoremmille.. mutta olen tehny sarkani kanadassa,,25 ikavuodesta lahtien..eli en ole ns.pakolais elakelaisia..vain silloin talloin vierailen suomessa,,enka kadu,etta lahdin -76
harrastuksia on matkustelu--honoluluun usein ja metsastys-aseharrastukset--uiminen srk-toiminta ,,ei aika tule pitkaksi..omakotitalossa riittaa kapistelua myos.. ja sitten vaimovaen kanssa kinastellaan myos..--ystavalliseen savyyn..

Olen eläkeläinen, nainen ja seurustelen toiskielisten kanssa, koska asun alueella missä ei ole suomalaisia. Käymme naapurien kanssa lounaalla eli lunssilla joskus. Kaupoissa.
Pyörin netissä, TV, kaksi välillä yhtä aikaa, että ei mistaa vaan jääkiekkoa, iltapäivän elokuvaa, puhelinta kaihdan ja joskus menee neljäkin päivää, että en puhu paitsi postin tai lehtipojan kanssa.

Joka aamu ponkaisen pystyyn ilolla, että pääsee itse vielä, ja sitten, etenkin perjantai ilta on yksinäinen, ajattelen mitä perhanaa mä tänne jäin tai yleensä muutettiin.

Miehet ovat menneet, ja uutta en enää halua hoidokiksi, ne suomalaiset miehet kun eivät usko lääkäriin ja jos saa ne sinne, niin lääkkeet pysyvät pullossa. Henki lähtee ja kaikki naiset jäämme leskiksi viidenkympin jälkeen.