Takertuva?!

No meillä on takuuvarma riita 2v ja 4,5v lasten kanssa, jos äiti puhuu puhelimessa :D Tuo muiden kanssa höpöttely esim. kyläillessä tai ulkoillessa onnistuu jo ihan hyvin, kun järjestelmällisesti olen tehnyt niin, että ensin jos jokin asia on vastapuolen kanssa kesken, puhun sen loppuun ja sen jälkeen kysyn lapselta mitä asiaa.

Mitä jos helpottaisit päivittäisiä hommia ihan sillä, että kerrot lapselle "äiti laittaa nyt ruokaa ja sitten leikitään" ja keksit jotain kivaa tekemistä siksi aikaa. Meillä lapset usein piirtelee keittiössä, kun minä kokkaan. Tai auttavat taitojensa mukaan. Itse koen, että minun ei tarvitse olla sirkuspellenä kokoajan eikä lapsen käytettävissä viihdykkeenä. Mutta meillä noita on kaksi, onneksi viihdyttävät jo toisiaankin, mutta jos puhun vaikka puhelimessa tärkeää puhelua, sanon kitinämaakareille "äiti on nyt puhelimessa" ja jos vaatii niin olenpa lukittautunut vessaankin lyhyen puhelun ajaksi. Harvemmin tulee diipadaapa puheluita enää soitettua lasten hereillä ollessa, kun ei vain voi keskittyä sillä intensiteetillä, mitä vastapuoli varmasti odottaa.

Kuullostaa ihan omalta lapseltani :)
Uskon että kaikille lapsille tulee jossain vaiheessa tuollainen vaihe enemmissä tai vähemmissä määrin.
Meidän mukula oli aikaisemmin "itsenäisempi" eli leikki itsekseenkin joku 20 min helposti. Nyt on selvästi "äiti äiti" vaihe eikä yksin viihdytä ollenkaan.
Onhan se toki rasittavaa kun tuntuu ettei saa mitään tehdyksi tai jos tekee niin hirveän raivoaminen kanssa sitten.
Itse olenkin oppinut turruttamaan itseni tuohon huutoon. Eli jos teen ruokaa ja lapsi karjuu lahkeessa niin yritän ensin keksiä hänelle mieluisaa tekemistä siksi aikaa, jos ei kelpaa niin lauleskelen ja teen ruoan loppuun karjuva lapsi lahkeessa kiinni:)

Kai se joskus helpottaa!!!:)?!

Kuulostaa vähän siltä, että lapsi on oppinut hallitsemaan äitiä tuolla käytöksellä. Lapsi kokee että tilanne on hänen vallassaan ja äiti tekee mitä hän käskee eli antaa huomiota kesken puhelun tai juoksee leikkimässä ruuan laiton välissä. Komentaminen ja suuttuminenkin on huomion antoa. Mielestäni tuollaista huonoa käytöstä ei kannata ruokkia, koska lapsen kasvaessa ongelmat vain lisääntyvät ja joudut lapsesi pompoteltavaksi aina vain enemmän. Ihan jokaiseen tekohuutoon tai -itkuun ei kannata reagoida. Lapselle voi sanoa tiukasti, että äiti tekee nyt tämän homman loppuun ja sitten on leikin aika. Jos lapsi ei lopeta vaatimista, hänet voi istuttaa rauhallisesti pariksi minuutiksi jäähylle ilman huomiota miettimään käytöstään, sitten varmistaa lapselta syyn miksi hän joutui jäähylle tai tarvittaessa selittää itse (jos lapsen sanavarasto ei riitä) ja lopuksi pyytää lasta pyytämään anteeksi. Tällä keinolla selvitän itse tällaiset tilanteet ja lapseni antavat minun tehdä kaikki kotityöt ja puhelut rauhassa ja jaksan osallistua täysillä lastenkin touhuihin kun omat hommat ovat hallinassa.

Meillä puhelin on kynnyskysymys, tosin lapsi ei ole vielä edes 2v. Siivous, ruuanlaitto, tiskaus yms kotityöt teen lapsen kanssa. Meillä lapsi osannut viedä likapyykit ja hoitaa roskat yms jo 1vuotiaana (käveli alta 10kk ni siks nui nuorena)ja nyt on erittäin innokas tiskari.
Puistoissa lapsi leikkii aika paljon itsekseen mutta itse en ole niitä höpöttelijä luonteita joten seurailen vain laspen puuhailuja ja osallistun vain sivusta aikuisten juttuihin.

Meillä on välillä noita hetkiä jolloin lapsi haluaisi viedä minut pois askareista jotka täytyy tehdä mutta silloin sanon vain että teen sen ja tulen sitten. Lapsi ei jaksa huutaa normaalisti 2-5min kauempaa, varsinkaan jos annan hänelle jonkun "tärkeän" tehtävän jolla lapsi pääsee osallistumaan puuhailuun.