Mulla on sellasia outoja kausia ja menee melkein kun kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Välillä olen ihan tyytyväinen olla mies, mutta sitten tuleekin tyttökausi päälle ja rupee ahistamaan. Samoiten sisäinen bi on herännyt välillä tytöt kiinnosta, välillä taas pojat tai oikeastaan penikset ja seksi kiinnostaa ja välillä ei taas kummatkaan.
Tein sage testin ja se luokitteli mut androgyyniksi jolla on vakavia ongelmia sukupuolen kanssa ja olen johonkin tilastolliseen vähemmistöön kuuluva anallophilic? ristiinpukeutuja. "Motivaatio pukeutumiseen voi ajaa suuntaamattomassa luonteesta oman seksuaalisuuteen, keinona tarkemmin tutkia naissukupuolin roolia." Toisaalta en pidä itseäni ristiinpukeutujanakaan, vaikka joskus ihalenkin naisten vaatteita ja teininä pukeduin salaa äidin sukkahousuihin, toppeihin jne. mitä nyt sattu vaatekaapista löytymään.
Mietin monesti mistä tämä kaikki johtuu? Yksi teoria on siinä kun yleensä väitetään, että lapsuuden traumat seuraa läpi elämän. No minä olen ainut lapsi meidän perheessä ja saanut kuulla pienestäpitäen, että vanhempani halusvat tyttöä aikoinaan jolla oli jo nimikin valmiina. Isälle olin syntymän jälkeen pitkään pettymys tai näin ainakin äidiltä kuulin. Sain myös kuulla useasti, että tytöt ovat helpompi hoitoisempia ja paljon rauhallisempia. Sain myös lapsena 4-6v pitää tyttöjen yöpaitaa tai oikeastaan mekkoa josta muut sukulaiset kiusasivat. Olin jotain 3-4v vanha kun rupes tuntumaan, että olen väärää sukupuolta. Joten koitanko täyttää alitajunnassa tuota vanhempien toivetta edelleenkin?
Onko muilla vastaavia ongelmia? Miten tästä pääsee eroon?
Tein sage testin ja se luokitteli mut androgyyniksi jolla on vakavia ongelmia sukupuolen kanssa ja olen johonkin tilastolliseen vähemmistöön kuuluva anallophilic? ristiinpukeutuja. "Motivaatio pukeutumiseen voi ajaa suuntaamattomassa luonteesta oman seksuaalisuuteen, keinona tarkemmin tutkia naissukupuolin roolia." Toisaalta en pidä itseäni ristiinpukeutujanakaan, vaikka joskus ihalenkin naisten vaatteita ja teininä pukeduin salaa äidin sukkahousuihin, toppeihin jne. mitä nyt sattu vaatekaapista löytymään.
Mietin monesti mistä tämä kaikki johtuu? Yksi teoria on siinä kun yleensä väitetään, että lapsuuden traumat seuraa läpi elämän. No minä olen ainut lapsi meidän perheessä ja saanut kuulla pienestäpitäen, että vanhempani halusvat tyttöä aikoinaan jolla oli jo nimikin valmiina. Isälle olin syntymän jälkeen pitkään pettymys tai näin ainakin äidiltä kuulin. Sain myös kuulla useasti, että tytöt ovat helpompi hoitoisempia ja paljon rauhallisempia. Sain myös lapsena 4-6v pitää tyttöjen yöpaitaa tai oikeastaan mekkoa josta muut sukulaiset kiusasivat. Olin jotain 3-4v vanha kun rupes tuntumaan, että olen väärää sukupuolta. Joten koitanko täyttää alitajunnassa tuota vanhempien toivetta edelleenkin?
Onko muilla vastaavia ongelmia? Miten tästä pääsee eroon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan normaalia että transsukupuolinen kokee loukkaavana ja ahdistavana kaikki toisen sukupuolen ylistykset kuten tuo "tytöt on rauhallisempia".
Ei pysty näillä tiedoilla mitään sen syvällisempää sanomaan.