Naiset: miksi näin? mihin hävis "onnellisuus"?

Noniin, elikkäs parisuhde on kriisissä, ollaan nyt "tauolla" eli asumuserossa.

Ollaan nyt rakkaan avovaimoni kanssa oltu 3 vuotta yhdessä. Edettiin aika nopeasti aluksi, pienten yhteensattumien takia, molemmilta oli kämppä menossa just samoihin aikoihin alta ja päätettiin sitten hakea yhdessä vuokrakämppää(helsingistä) netistä ja siihen sit muutettin 4kk seurustelun jälkeen. Kaikki meni hyvin ja elämä oli kivaa, ei juuri riidelty, seksi oli loistavaa ja sitä riitti, yhteiset intressit oli heti alusta alkaen samanlaiset, haluttiin samoja asioita ja ajateltiin asioista samalla tavalla. Minä olin jo useamman vuoden ollut vakituisessa työssä ja tienaan ihan hyvin, ei ihan jokaista euroa tarvinnut laskea, sen sijaan avovaimoni oli opiskelija joka nyt valmistuu kohtapuoliin hyvään ammattiin. Niinhän siinä sit kävi että asumistuet ei riittäny kuin just vuokranpuolikkaan maksamiseen ja minulle jäi ruuat ja muut, sillä halusin tukea opiskelijaa ja tiesin että joku päivä toivottavasti on sit asiat niin ettei mun tartte olla se joka korttia höylää. Aikaa kului ja riitoja sekä erimielisyyksiä ei tullut. Siinä yhdessä rakennettiin sitä kotipesää ja osteltiin uutta pöytää, tuoleja, makee sohva, hyvä sänky jne.. Aikaa kun opiskelijalla oli kotona olla, niin sinne piti saada koira, ipad ja pleikkari, ettei aika käy tylsäksi, sillä minä lähden töihin aamulla ennen kuutta ja tulen 16-18 välillä kotiin.

Asuttiin siis pari vuotta vuokrakämpässä ja viime keväänä rupes vuokrat nousee siihen tahtiin että päätettiin ostaa oma kämppä. Sopiva kämppä löyty pitkän ja huolellisen haun perusteella ja se oli aivan täydellinen, hivenen kaukana keskusta (nurmijärvi). Haettiin pankista lainaa ja se saatiin. Muutettiin kesälomilla ja kesä meni rattosasti, oltiin mökillä ja kotona ja osteltiin kotiin kaikenlaista mitä sinne vielä tarvittiin, olihan se isompi kuin edellinen. Avovaimoni meni vakituiseen töihin jo keväällä ja vaihtoi opinnot iltaluennoiksi, jotta saisi sitä lainaa maksettua.
Tuli syksy ja alkutalvi, jotain tapahtui, ei enää kotona ollutkaan sitä iloista ja pirteää avovaimoa vastassa, vaan se joka istui sohvalla ja katseli telkkarista sarjoja. Ei siinä mitään, ajattelin että työstressiä ja kaikki muu mikä painaa, opintoja tietokoneen välityksellä ja kirjojen lukemista, pankkitilin saldossa kuusi numero ja miinusmerkki edessä. Sitten lokakuun lopussa ilmoitti ettei välttämättä tiedä haluaako olla enää minun kanssa, minä tietysti monttu auki että mitäs nyt tapahtuu ja että miksi? Juteltiin paljon ja todettin ettei tätä kaikkea hyvää voi hukkaan heittää, kyseltiin vähän että mitä kannattaisi tehdä, päädyttiin ammattilaisen juttusille joka sitten auttoi käymään asioita läpi ja oli todella todella hyvä juttu.
Loppuvuosi ja joulu meni taas todella hyvin, elämä oli hauskaa ja molemmat hoitivat kodin hyvin ja tasapuolisesti. Sitten tuli tammikuun loppupuoli ja yhtäkkiä sama synkkyys oli tullut takaisin, yritin käyttää samoja vinkkejä mitä sain, eli korjasin niitä asioita mistä tuli sanomista, pyykkien hoitaminen, koiran ulkoilutus ja siivous, kaikki tein ilman eri huomauttamista, muistin häntä pienillä eleillä,välillä kukkia ja aamulla ennen töihin lähtöä pieni pusu poskelle.
Helmikuussa olikin sitten niin että sohvalla yks pelasi ipadilla ja mikään ei innostanut, ei kiinnostanut lähteä ulos syömään eikä paijaaminenkaan ollut enää kivaa. Nyt viikko sitten tuli ilmoitus että hän haluaisi erota ja eron syyksi ettei ole enää onnellinen ja vika ei olisi minussa. Pakkasi vaatteitaan ja lähti vanhempiensa luokse josta sitten käy töissä, ja mitään ei ole sen jälkeen kuulunut.

Olen nyt sitten tässä istunut itekseni sohvalla joka ilta yötä myöten usemman tunnin, selannut tätä palstaa ja miettinyt, että mitä tapahtui? Miksi? Tuliko arki liian kovaa vasten naamaa? Pitkä työmatka ja työt kasista neljään, kotiin, ruokaa, hetki telkkaria ja nukkumaan huomista varten? ei enää koulussa/kotona rötväilyä ja kaupungilla kavereiden kanssa kahvittelua iltapäivällä? Stressi lainasta, valmistumisesta ja tästä kaikesta? Ei ollutkaan enää sitä että on uusia ja kivoja asioita ja paljon muutoksia. Nyt on kaikki "hankittu", koti sisustettu ja niinpäinpois -> tuli tylsää?

Itse voin puhtaalla omallatunnolla sanoa, että kaiken olen tehnyt, mitä olen osannut ja kyennyt, mutta miksi näin? Ajattelin etten tee mitään aloitetta, sillä hän lähti ja hän saa luvan olla se joka soittaa.