Ajattelin tehä tälläsen, kun joskus lukee palstoja, joissa tytöt kysyy, kuinka jutella pojalle ja mistä? Yms.
Spontaanisuus on minun mielestä plussaa ja pelastaa ainakin minun tilanteet. :)
Esimerkiksi, jos on katseita jo vaihdeltu useaan otteeseen ja kumpikaan ei ole vielä jutellut toiselle, päätän ottaa ohjat käsiin, vaikka "pojan tehtävän se kuuluu tehä aloite". Se on todella pelottava tilanne, mutta näillä konsteilla minä ainaskin selviän tilanteista:
*En pohdi, mistä minä puhun pojalle tai kuulostanko tyhmältä, jos sanon niin ja noin. Se voisi estää sinua edes tekemästä aloitetta!
*Tyhjennän ajatukset siksi aikaa, kunnes olen ihastukseni luona. Vasta sitten ajattelen spontaanisti ja aloitan tutustumisen ihan rennosti, kuten muidenkin uusien tuttavuuksien kanssa.
*Muista hymyillä! Älä kuitenkaan tee väennäisesti sitä, sillä sen huomaa, jos toinen esittää. Koita olla ihan rento ja jos näet toisen hermoilevan seurassasi, tokaise jtn. hauskaa tai ilmeile, vaikka kertoessasijonkun hauskan jutun.
*Voit ennen keskustelua keksiä vara kysymyksen, jos keskustelu tyssää. Älä kysele kuitenkaan liikaa! (liikaa huonojan muistoja niistä) vaan voit kehitellä hänen vastauksen jälkee puheen aiheen kyseisestä asiasta tai kertoa itsestä :)
*Ekalla kerralla, kun juttelette, sen ei tarvitse välttämättä olla mitenkään kovin pitkään puhumista. Voit vaikka vain sen "pitkähkön" viisi minuuttia tutustua ja sanoa lopuksi, että jutellan joskus toiste lisää, niin pääset/pääsette alku jännityksestä pois ja ensi kerralla voit jatkaa sitten enemmän :)
*Jos mokaat, naura mokallesi! Samalla luot rennon asenteen ja voit saada ihastuksesi hymyilemään, sekä ajatteleemaan, että olet mielenkiintoinen ja toista luokkaa, kuin muut tytöt(/pojat).
Muista! Yritä olla luonnollinen,omaitsesi äläkä takerru liikaa pojan jokaiseen sanomiseen...Joskus on hyvä relata ja "unohtaa" naistenlogiikka. Se auttaa ainakin mua ja itken vähemmän sitten jutuille, et "miks se ei vastannu mulle pidemmin? Miks sil kesti vastaa tohon mun viestiin 5 min? Jne.
Spontaanisuus on minun mielestä plussaa ja pelastaa ainakin minun tilanteet. :)
Esimerkiksi, jos on katseita jo vaihdeltu useaan otteeseen ja kumpikaan ei ole vielä jutellut toiselle, päätän ottaa ohjat käsiin, vaikka "pojan tehtävän se kuuluu tehä aloite". Se on todella pelottava tilanne, mutta näillä konsteilla minä ainaskin selviän tilanteista:
*En pohdi, mistä minä puhun pojalle tai kuulostanko tyhmältä, jos sanon niin ja noin. Se voisi estää sinua edes tekemästä aloitetta!
*Tyhjennän ajatukset siksi aikaa, kunnes olen ihastukseni luona. Vasta sitten ajattelen spontaanisti ja aloitan tutustumisen ihan rennosti, kuten muidenkin uusien tuttavuuksien kanssa.
*Muista hymyillä! Älä kuitenkaan tee väennäisesti sitä, sillä sen huomaa, jos toinen esittää. Koita olla ihan rento ja jos näet toisen hermoilevan seurassasi, tokaise jtn. hauskaa tai ilmeile, vaikka kertoessasijonkun hauskan jutun.
*Voit ennen keskustelua keksiä vara kysymyksen, jos keskustelu tyssää. Älä kysele kuitenkaan liikaa! (liikaa huonojan muistoja niistä) vaan voit kehitellä hänen vastauksen jälkee puheen aiheen kyseisestä asiasta tai kertoa itsestä :)
*Ekalla kerralla, kun juttelette, sen ei tarvitse välttämättä olla mitenkään kovin pitkään puhumista. Voit vaikka vain sen "pitkähkön" viisi minuuttia tutustua ja sanoa lopuksi, että jutellan joskus toiste lisää, niin pääset/pääsette alku jännityksestä pois ja ensi kerralla voit jatkaa sitten enemmän :)
*Jos mokaat, naura mokallesi! Samalla luot rennon asenteen ja voit saada ihastuksesi hymyilemään, sekä ajatteleemaan, että olet mielenkiintoinen ja toista luokkaa, kuin muut tytöt(/pojat).
Muista! Yritä olla luonnollinen,omaitsesi äläkä takerru liikaa pojan jokaiseen sanomiseen...Joskus on hyvä relata ja "unohtaa" naistenlogiikka. Se auttaa ainakin mua ja itken vähemmän sitten jutuille, et "miks se ei vastannu mulle pidemmin? Miks sil kesti vastaa tohon mun viestiin 5 min? Jne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.