7v. ei kunnioita

Jos tyttö kaataa tahallaan pyykkitelineen, kuinka rankaiset häntä?

"Menee kielloista huolimatta isosiskonsa huoneeseen ärsyttämään siskoaan. Syyttää minun rakastavan enemmän isosiskoaan."

Tuntee saavansa vähemmän huomiota kuin siskonsa, jää nahistelussa toiseksi siskolleen ja purkaa pettymyksen sinuun.

"Joka toinen vkl tytöt ovat isällään......"

Siinä toinen ongelma, onko isosisko kuningatar ja pikkusisko tuhkimo, kun ovat isällä?

Jotenkin se liittyy luottamukseen, että ei luota aikuisiin joten ei usko niitä. Voi se olla väliaikaistakin mutta kai sille jotain pitäisi tehdä. Tietäisi vaan mitä.

Kasvatusneuvolan heiniä.

Vanhempien ero voi olla äärettömän raskas lapselle. Hän tuntee siitä murhetta.
Hän kärsii, kun kuvittelee, että kaikkien muiden mielestä asiat ovat hyvin, ja hän vain on tyhmä kun suree. Syy on siirrettävä aikuiseen, äitiin, joka on lähin.

Isosisko selviytyy paremmin. Hän ei ole enää niin riippuvainen vanhemmistaan, mutta 7-vuotiaalle jäi ikuinen ikävä entistä aikaa, jolloin perhe oli yhdessä.

Vaikea sanoa, millä solmu aukeaa.
On vain surullista tietää, että niin moni lapsi on tässä samassa kaipauksen tilassa ja käsittelee suruaan sitten omalla tavallaan.

Perheneuvolakin on käynyt mielessä ja olemme siellä olleetkin asiakkaina muutama vuosi sitten. Tuolloinkin tämän samaisen tytön aggressiivisen käytöksen johdosta. Välillä oli tyynempää mutta nyt taas. Isällä on uusi naisystävä ja isosisä kuoli vuoden alussa eli sellaisia muutoksia tässä toki on ollut.

Avioerostamme on jo 5 vuotta aikaa että kahteen kotiin ovat jo tottuneet. Mielessä on välähtänyt myös voisiko hänellä olla ns. narsistinen persoonallisuushäiriö?

Hei!

Kuulostaa oikeasti tosi uuvuttavalta.

Jotta voisi oikeasti miettiä hyviä keinoja muuttaa tuo agressiivinen käytös, pitäisi tietää miten sinä reagoit hänen toimiinsa ja miten häntä ojennat tai komennat. Jossain määrinhän on mahdollista, että tyttö peilaa sinun stressaantumisestasi ja turhaantumisestasi ja teillä on siinä oravanpyörä valmiina. Kunnioitus on kahteen suuntaan toimiva, se on syytä muistaa.


Kun nyt ei voi tätä tietää, ehdotan, että kävisitte kasvatuksen ammattilaisella juttelemassa ja hakemassa sieltä "kättä pidempää". Esim neuvolapsykologilta?

Eihän tuo tilanne voi olla loppupeleissä kummallekaan kovin kiva. Kyllä tyttäresikin haluaa olla onnellinen ja rakastettu. Hän ei vain osaa nyt siihen tarvittavia tapoja.

Johdonmukaisuus, rauhallisuus ja näkyvä rangaistus/palkitsemistaulukko olisivat ensimmäisiä neuvojani sinulle. Piirrä lapsellesi vaikka omenapuu ja siihen askartelet irrotettavia omenoita. Kun lapsi käyttäytyy huonosti, omena putoaa puusta pois. Jos omenoita putoaa, hän ei saa tehdä jotain kivaa, mistä tykkää. Esim mennä harrastukseensa. Tai ei lueta iltasatua. Tai katsota telkkaria. Kun omenat ovat puussa, menette vaikka leffaan. Kaksin, jos mahdollista. Isommalle lapselle totta kai samat säännöt!

Älä "jäkätä", kuulostaa pahalta, mutta riittää, kun olet kerran todennut, että nyt teit väärin, minulla on paha mieli. Lapsesi on jo niin iso, että osaa kyllä päätellä ja muistaa syy-seuraussuhteet.

Tsemppiä, toivoa paremmasta on aina!

Tarkkaile siskoa.
Moni isosisko inhoaa pikkusiskoaan ja tekee hänen elämänsä tosi vaikeaksi. Pikkulikat osaavat kyllä salata inhottavan puolensa aikuisilta.

Koulukiusaajista tytöt ovat pahimpia, koska he eivät käy käsiksi eivätkä huuda. Kiusaaminen on hienovaraista ja vihjailevaa.
Siihen on vaikea puuttua tai edes huomata.

Ensiavuksi kiristyneeseen tilanteeseen olemme päätyneet pitämään tytöt eri aikaan isänsä luona. Eivät toistaiseksi vietä viikonloppuja siellä yhtä aikaa. Näin molemmat saavat huomiota vuoron perään vain toiselta vanhemmalta. Silloin kun lapset erillään ei häiriökäytöstä ole.