Anteeksi purkautumiseni, mutta ajattelin että ehkä joku teistä osaisi auttaa.
En ole tullut kaapista ulos. En edes tiedä mikä olen, mikä on seksuaalisuuteni. Joskus ajattelin olevani bi, mutta enää en tiedä. Ensimmäinen henkilö johon rakastuin, oli naispuolinen ja aikoinaan kun join alkoholia, tulin aina katselleeksi naisia ja yritin lähestyä naisia. Olen kuitenkin seurustellut miespuolisten kanssa.
En ole uskaltanut lähteä mihinkään lesbo henkiseen baariin ihan sen takia, koska pelkään sitä, miten muut lesbot reagoivat minuun. Olen kuullut ja lukenut siitä, miten nihkeästi lesbot suhtautuvat bi-henkisiin henkilöihin. Itse en edes tiedä, olenko lesbo vai bi (hetero en varmasti ole), joten en tiedä, miksi edes itseäni kutsuisin.
En halua valehdella kenellekkään. Jos sanoisin olevani lesbo, tuntisin itseni henkilöksi joka valehtelisi, mutta välillä mietin, olenko bi.
En ole koskaan seurustellut naisen kanssa, johtuen siitä, että pelkään lähestyä naisia. Ikääkin on jo melkein 30v, joten en ole nuorikaan tämän asian kanssa. Olen kuitenkin usein ahdistunut tämän asian kanssa ja tuntuu, etten kykene luomaan kenenkään kanssa romanttista suhdetta.
En ole tullut kaapista ulos. En edes tiedä mikä olen, mikä on seksuaalisuuteni. Joskus ajattelin olevani bi, mutta enää en tiedä. Ensimmäinen henkilö johon rakastuin, oli naispuolinen ja aikoinaan kun join alkoholia, tulin aina katselleeksi naisia ja yritin lähestyä naisia. Olen kuitenkin seurustellut miespuolisten kanssa.
En ole uskaltanut lähteä mihinkään lesbo henkiseen baariin ihan sen takia, koska pelkään sitä, miten muut lesbot reagoivat minuun. Olen kuullut ja lukenut siitä, miten nihkeästi lesbot suhtautuvat bi-henkisiin henkilöihin. Itse en edes tiedä, olenko lesbo vai bi (hetero en varmasti ole), joten en tiedä, miksi edes itseäni kutsuisin.
En halua valehdella kenellekkään. Jos sanoisin olevani lesbo, tuntisin itseni henkilöksi joka valehtelisi, mutta välillä mietin, olenko bi.
En ole koskaan seurustellut naisen kanssa, johtuen siitä, että pelkään lähestyä naisia. Ikääkin on jo melkein 30v, joten en ole nuorikaan tämän asian kanssa. Olen kuitenkin usein ahdistunut tämän asian kanssa ja tuntuu, etten kykene luomaan kenenkään kanssa romanttista suhdetta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lesbot on tavallisia immeisiä. Varmaan joka 5. sua vastaan tuleva nainen voi olla bi tai lesbo.
Ihan sama, jos meet jonnekkin hetskukantapaikkaan, niin kattoovat pitempään uutta naamaa.
Lesboissa on erilaisia ihmisiä. Muisteles koulun likkoja, persoonia niin hyvässä kuin pahassakin.
Olen kattellut tota kumman kaa...mua pelottas kyllä mennä hetskupaikkaan ;P
Minuakin on aina ahdistanut epätietoisuus itsestäni ja vasta kun tajusin myöhemmällä iällä olevani lesbo, niin siitä vasta ahdistus lisääntyi. En halunnut itsekään lokeroida itseäni mihinkään, ja olin aluksi bi, mutta kai minä sit loppujen lopuksi lesbo olen.
Minullakin oli aluksi ennakkoluuloja lesbojen suhtautumiseen ihmiseen, joka on seurustellut miehien kanssa. Ehkä siksi oli jotenkin helppoa seurustella naisen kanssa, jolla oli myös alla miessuhteita.
Tämä ensimmäinen naissuhteeni oli kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, ja elämäni parasta aikaa. Ei sitä lesbobaarissa tarvitse heti julistaa, että on lesbo/bi. Mekin jätimme sen määrittelemättä vaikka se yleensä just tarkoittaa, että olisi bi.
eihän sua kukaan pakota mihinkään, jos et uskalla niin et mene. Jatkat suhteessasi, puhut miehesi kanssa ja ehkä sekin auttaa sua jotenkin selvittämään tunteitasi.
Minusta on kyllä pikkuisen suurudenhulluutta ajatella että kun joku kävelee sisään baariin, se saisi kaikki naiset reagoimaan jotenkin häneen. Mä veikkaan että kun sä kävelet homobaariin niin mitään ei tapahdu, ja sä lähdet pettyneenä pois ettei naiset repineetkään sua palasiksi himoissaan tai vihassaan. Luultavasti kukaan ei edes puhu sulle jos itse et osaa olla aloitteellinen.
Kolmekybäisenä luulisi että olet nähnyt elämää, mutta selkeästi näin ei ole käynyt. Joku teini voisi sanoakkin ettei kehtaa mennä blondina kouluun kun KAIKKI ajattelee sitten että hän on tyhmä bimbo yms.
Kun elää vähän tynnyrissä siinä käy niin kuin sulle on käynyt. Rohkeutta ei kukaan voi sulle opettaa, joko sä löydät sen itsestäsi, halun elää elämääsi sellaisena että tunnet onnea ja tyytyväisyyttä tai sitten et. Kuvittelut ja mutu ei ole elämää, joten turhaan sä mietit itsesi nurkkaan valittamaan. Tee tai opi olemaan tyytyväinen noin.
Ilman rohkeuttakin varmasti voi elää, sitten pitää vain sanoa itselleen että on tällainen, opettelee olemaan tyytyväinen siihen mitä on ja elää sen mukaan. Onnellisuus on päätös, ei kukaan ole onnellinen jos on tietyt asiat elämässä, aina voi haluta lisää jotain tai vähemmän jotain yms. Jos ei opi olemaan onnellinen tässä ja nyt, ei ole onnellinen ikinä. Mietit mihin susta on, jos pelottaa ajaa takaa unelmia, luovu niistä ja etsi onnesi lähempää.
Kiitos vastauksista! Mukavaa että joku muukin on ollut samassa tilanteessa ja ehkä on tälläkin hetkellä.
f*ck:ille.
Tiedän kyllä ettei kukaan minua mihinkään ole pakottamassa, tässä nyt ei ole kyse siitä. Enkä myöskään ole suhteessa kenenkään kanssa tällä hetkellä, joten mitään miestä ei ole kenen kanssa puhua. Kuten kirjoitin postissani, minulla on vaikea luoda romanttisia suhteita, myös miehiin, koska jatkuvasti mielessäni käy "entä jos olen lesbo, entä jos kadun 10 vuoden päästä että päädyin suhteeseen miehen kanssa, vaikka oikeasti olisin onnellisempi naisen kanssa."
Pakko myöntää, sait minut hymyilemään tuolla "suurudenhulluutta ajatella että kun joku kävelee sisään baariin, se saa kaikki naiset reagoimaan". Tämä ei ollut lainkaan mitä yiritn kertoa. Mitä pelkään ei ole se, että mitä minusta ajatellaan kun baariin menen, vaan, kun jos tapaan jonkun kiinnostavan naisen ja jos hän kysyy olenko lesbo vai bi.. pelkään sitä reagtiota minkä olen kuullut ja lukenut tulevan, jos kertoo olevansa bi, sitä, että heidän kiinnostuksensa loppuu tai he katsovat minua jotenkin alaspäin.
Kiitos "Samanlaista" kommentillesi! Tuo sai minut jotenkin vähän pirystymään ja ehkä miettimään jos lähtisinkin katsomaan, jos löytäisin itselleni naisen joka olisi sitten bi tai ehkä seurustellut joskus miesten kanssa.
En todellakaan tarkoita, että kaikki lesbot olisivat negatiivisia bi henkilöitä kohtaan tai niitä, jotka eivät osaa määritellä itseään, mutta sellaisen käsityksen vain olen saanut nettiä lueskellassani ja sen jälkeen kun muutaman lesbon kanssa on jutellut
Oikeastaan jos täällä olet lukenut, niin nou hätä..ne on netti-ihmisiä, jokka tänne kirjottelee mutulla. Osa o koskaan edes seukannu ja osa on sitä 16v. Ja harvemmin ne ulos lähtee...
Naisia tienhaarassa.....
Osa 1
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=6984
Osa 2
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=8456
Mukavaa lukuhetkeä
mietit asian siten ettei sulla ole menetettävää, menet ja katsot ekalla kerralla mille se meno näyttää ilman mitään paineita siitä miten itsesi esittelet. Aika harvoin esittelyssä tai jutustelussa kysytään ekaksi että oletko bi vai lesbo. Jos kysyy niin sanot miten asia on, sillälaillahan sä karsit ne pois jotka on ennakkoluuloisia ja sulle ei sopivia.
Elämää eleteään elämällä, aina voi selitellä itsensä istumaan käsiensä päällä mutta se ei vie sua mihinkään. Ota mielummin vaikka niitä pakkeja naisilta kuin että mietit saatko sellaisia.
Jokainen ihminen on epävarma jollaintavoin, sä et ole yksin etkä yksinäinen kun vain annat itsesi olla rohkeasti mitä olet. Sun ei tarvi olla mikään kultatähti tai super varma mitä olet, ole oma itsesi ja löydä se ihminen joka rakastaa sua sellaisena kuin olet.
Mutta sua ei löydä kukaan jos piiloudut elämältä. Tuhatkin sydänsurua on parempi kuin ettei olisi yhtäkään. Rohkeasti liikkeelle, nyt katsot milloin pääset bilettämään ja teet sopimuksen itsesi kanssa että menet katsomaan mitä siellä tapahtuu.
Ainiin, yksi merkittävä kirjottelijaryhmä jäi mainitsematta.
Tänne kirjottelee myös miehet, naisina.
Tarkotuksenaan mollata lesboutta ym tarkotusperiä.
"Tuhatkin sydänsurua on parempi kuin ettei olisi yhtäkään". Tuo on niin totta! Kiva jos minun teksti piristi sinua (ahsitavanainen), nimim. jep, jep, sydänsuruja poden naisen tähden, mutta kokemuksen arvoinen oli aika hänen kanssaan. Rohkeutta tämä kaikki vaatii, siinä f*ck on oikeassa. Tsemppiä.
Laita profiili Qruiseriin, kyllä siellä joku varmaan kirjoittaa sulle ja pääset juttelemaan naisten kanssa. Ja vielä parempi jos itse otat siellä yhteyttä johonkin. Itselleni se oli ainakin hyvä tapa tutustua naisista pitäviin naisiin. Kaikki tuntemani ei-heteronaiset ovat aiemmin seurustelleet miesten kanssa, kuten minäkin. Toiset pitää itseään nykyään lesbona, toiset binä, loput ei tiedä, kuten minäkin. Me kai ymmärretään toisiamme ja on helppo kommunikoida. Mielelläni tosin tuntisin kultatähtilesbojakin, ei siinä mitään.
Aivan sairaasti jännitti mennä ekaa kertaa homobaareihin, vielä yksin. Mutta pakotin vaan itseni, eihän siitä uudesta elämästä muuten mitään tule. Ja tosiaan, ei siellä kauheasti edes noteerata, ei ainakaan pahalla silmällä ketään katsota. Ja itse täytyy olla aloitteellinen jos juttelemaan haluaa.
Ei siellä qruiserissa kukaan tule oma-aloitteisesti juttelemaan.
"Kaikki tuntemani ei-heteronaiset ovat aiemmin seurustelleet miesten kanssa"
Aijaa, minä en tunne yhtäkään lesboa joka olisi seurustellut miehen kanssa. Kyseessä on silloin nimittäin biseksuaali.
Öh, biseksuaalit ei oo heteroita?
Ei-hetero tarkoittaa mun mielestä kaikkia muita paitsi heteroita. Vai olenko mä aivan väärässä tällä logiikallani? Siis ei-heteroihin kuuluvat bit, lesbot ja mitä kaikkia voi vielä olla, sellaisia siis jotka ovat jotain muuta kuin naisia, jotka ovat kiinnostuneita vain miehistä. Ei-hetero ei varmaankaan ole mikään virallinen termi, mutta kuvaa koko sitä porukkaa, jotka ei ole heteroita. Mun mielestä.
Suurin ongelmasi ei ole se, miten lesbot suhtautuvat binaisiin tai "itseään määrittelemättömiin" naisiin.Ongelmasi on se, ettet ole itse hyväksynyt itseäsi. Siitä päivästä lähtien, kun aidosti kelpaat itsellesi, alkaa muiden ihmisten näkemysten ja mielipiteiden vaikutus suhun heiketä. Todennäköisesti käy myös niin, että huomaat, etteivät ne pahimmat pelkosi olleetkaan totta, vaan ne saivat sut vain suhtautumaan ennakkoluuloisesti muihin ihmisiin. Siinä vaiheessa, kun olet tarpeeksi varma itsestäsi (huom. ei sama asia kuin varma seksuaali-identiteetti), osaat myös olla tyytyväinen siitä, jos joku ihminen paljastaa ikävät puolensa jo tuttavuuden alkuvaiheessa niin, että mahdollisimman vähän aikaasi on haaskautunut väärään ihmiseen.
Miksi et voi vaan antaa itsesi olla sellainen kuin olet ja ottaa tulevia tunteita avoimesti vastaan? Ei sun tarvitse nimittää itseäsi lesboksi tai biksi, ellet ole siihen valmis. Jos itsearvostuksesi on kohdillaan, osaat kyllä halutessasi kuvailla itseäsi rehellisesti ilman turhaa anteeksipyytelyä. Voithan esimerkiksi sanoa, että pidät enemmän naisista tai tapailet pääasiassa tyttöjä tms., mikä ikinä sulle oikealta tuntuu. Älä jää jumittamaan noihin käsitteisiin.
Miksi ihmeessä ajattelet, ettet kykene luomaan romanttista suhdetta kenenkään kanssa? Eihän se, ettet osaa nimittää itseäsi lesboksi, voi mitenkään olla näin katastrofaalista seurauksiltaan! Oletko nyt hieman draamakuningatar vai ajatteletko todellä näin itsestäsi? Hyvä parisuhde ei todellakaan vaadi sitä, että voit kutsua itseäsi lesboksi. Sen sijaan se vaatii aika paljon muita taitoja, kuten kykyä kohdata itsensä rehellisesti, kykyä luottaa, myönteistä suhtautumista kumppania ja tulevaisuutta kohtaan ym ym. Nämä ovat vaikeita asioita vain silloin, kun matka itseen on vielä reippaasti kesken. Se matka alkaa siitä, että päätät ottaa itsesi hyväksyvästi vastaan.
Itsensä määrittely voi olla joskus hankalaa, mutta onneksi meillä on ihan tuhottomasti termejä käytettävänä. Onko romanttinen suuntautuminen tuttu käsite? Esimerkiksi homoromanttinen biseksuaali ei emotionaalisesti kiinnostu miehistä, mutta seksuaalisesti heidän kanssa asiointi on ok. Mielenkiinnosta joskus tarkistin löytyykö homoromanttisia heteroseksuaaleja (rakastuu samaan sukupuoleen, mutta seksi ei heidän kanssa kiinnosta) ja löytyyhän noita.
Jos mietityttää onko joko vai, niin ehkä kannattaa miettiä miltä ihastuminen tuntuu. Onko se jotenkin voimakkaampaa, kun kohde on nainen ja siksi pohdit noita asioita?
Meitä on kuitenkin moneen junaan ja yhdyn muihin kommentoijiin - tärkeintä on, että olet sinut itsesi kanssa. Jos biseksuaalisuus on jollekkin lepakolle suurikin este, niin kyllä se on sen ittensä ongelma eikä sinun. Haluatko edes kumppaniksi niin ahdasmielistä tapausta?
Sun tarvitsee vain muistaa, että oot hyvä just semmoisena kuin olet, sillä ei ole väliä, vaikket juuri nyt osaa antaa suuntautumisellesi nimeä. Tsemppiä!