Eli kaipaisin apuja teiltä muilta ihmisiltä ja pikku palleroisilta. Kysymys kuuluu, että olenko ikuisesti pojille 'vain kaveri'?(olen siis tyttö). Viihdyn paremmin poikien kanssa, koska vähemmän draamaa (oikeasti.).
Jospa kuvailisin itseäni vähän:
Luonteeltani olen hyvin huolehtivainen, mutta myös spontaani ja hetkessä elävä. Tykkään harvinaisen paljon ns. 'jätkien jutuista'. Kuuntelen -80 ja -90 -lukujen musiikkia enimmäkseen, mutta en nyt siihen kuole jos jossain soi Lady GaGa tai vastaava. Huumorintajua löytyy. Vastapainoksi olen jääräpäinen, vähän äkkipikainen ja jotkut sanoneet myös oudoksi. Olen tosi romanttinen ja haaveileva luonne. Tupakointi ehdoton ei, alkoholia joskus. Kivenkova ateisti.
Ulkonäöltäni taas olen aika tavallinen. Hiukseni ovat pituudeltaan ihan alaselkään asti, ne ovat tummat ja luonnonkiharat. Silmät on todella sekaväriset, ja pituutta löytyy noin 160cm. Pukeutumisessa olen yhtäaikaa naisellinen ja vähän poikamainen.
Olenko vain luonnevikainen, vai miksi en saa koskaan vastakaikua tunteilleni? Olen pian 16 ja tiedän, että aikaa on, mutta ainoa asia mitä toivon on oma kulta.
Olen kuullut kuinka kaverini ovat saaneet ensisuudelmiaan kesäyönä puistossa, sateessa rannalla, pullonpyörityksessä tai missä ikinä jo vuosia sitten. Itse odotan sitä vieläkin. Säälittävää?
Jospa kuvailisin itseäni vähän:
Luonteeltani olen hyvin huolehtivainen, mutta myös spontaani ja hetkessä elävä. Tykkään harvinaisen paljon ns. 'jätkien jutuista'. Kuuntelen -80 ja -90 -lukujen musiikkia enimmäkseen, mutta en nyt siihen kuole jos jossain soi Lady GaGa tai vastaava. Huumorintajua löytyy. Vastapainoksi olen jääräpäinen, vähän äkkipikainen ja jotkut sanoneet myös oudoksi. Olen tosi romanttinen ja haaveileva luonne. Tupakointi ehdoton ei, alkoholia joskus. Kivenkova ateisti.
Ulkonäöltäni taas olen aika tavallinen. Hiukseni ovat pituudeltaan ihan alaselkään asti, ne ovat tummat ja luonnonkiharat. Silmät on todella sekaväriset, ja pituutta löytyy noin 160cm. Pukeutumisessa olen yhtäaikaa naisellinen ja vähän poikamainen.
Olenko vain luonnevikainen, vai miksi en saa koskaan vastakaikua tunteilleni? Olen pian 16 ja tiedän, että aikaa on, mutta ainoa asia mitä toivon on oma kulta.
Olen kuullut kuinka kaverini ovat saaneet ensisuudelmiaan kesäyönä puistossa, sateessa rannalla, pullonpyörityksessä tai missä ikinä jo vuosia sitten. Itse odotan sitä vieläkin. Säälittävää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole vain löytänyt "sitä oikeaa". Etkä ole ainoa joka toivoo omaa kultaa.
Ymmärrän miltä tuntuu kuunnella kun kaverit puhuvat ensisuudelmista jne.