Olen yksi niistä tällä palstalla selvästi vähän halveksituista lesboista, jotka haluavat olla seksissä ainoastaan vastaanottavana osapuolena. Olen myös sosiaalisissa suhteissa erittäin passiivinen, koska odotan aina toisen osapuolen lähestyvän minua oli sitten kyse ystävyydestä tai seurustelusta. Haluaisin, että minua jahdattaisiin. Ajatuskin siitä, että yrittäisin itse lähestyä jotakuta on todella kiusallinen. Tuntisin itseni vain vastenmieliseksi tyrkyksi, joka yrittää kömpelösti ja epäluontevasti tuppautua seuraan, johon minua ei kaivata.
Jotenkin tuntuu siltä, että lesboissa on hyvin vähän sellaisia naisia, jotka haluavat olla ainoastaan antavana osapuolena eivätkä pidä siitä, että heitä kosketaan. Oletan, että suurin osa haluaa sängyssä jonkinlaista vastavuoroisuutta eikä vaan jotain kylmää lahnaa, jolta ei saa mitään. Siksi olen vähän arka aloittamaan mitään kenenkään kanssa, koska en halua tuottaa pettymystä.
En haluaisi olla tällainen, mutta minkäs sitä itselleen voi...
Jotenkin tuntuu siltä, että lesboissa on hyvin vähän sellaisia naisia, jotka haluavat olla ainoastaan antavana osapuolena eivätkä pidä siitä, että heitä kosketaan. Oletan, että suurin osa haluaa sängyssä jonkinlaista vastavuoroisuutta eikä vaan jotain kylmää lahnaa, jolta ei saa mitään. Siksi olen vähän arka aloittamaan mitään kenenkään kanssa, koska en halua tuottaa pettymystä.
En haluaisi olla tällainen, mutta minkäs sitä itselleen voi...
Vastaukset 12
Vanhimmat
muistaakseni siihen ketjuun missä asiasta oli puhetta tuli montakin sun kaltaista. Ei kukaan ole lumihiutale, täysin ainutlaatuinen omituisuuksineen.
Luulen että se mikä merkkaa tuossakin asiassa on se miksi olet tuollainen, jos se on sinua ja olet todennut että se ei johdu mistään syystä vaan että olet passiivinen luonne, silloin sunkin on helpompi löytää ihminen joka on samalla sivulla sun kanssa. Koska ihmiset joilla on jokin ongelma syynä, ovat niitä mutkikkaampia.
Tuo ettei itselleen mitään voi on kyllä paskapuhetta, joko hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, tai sitten muuttaa itseään siihen suuntaan millainen haluaa olla.
Minulle sopisi juuri sellainen nainen, joka ei koskisi tiettyihin paikkoihin minussa ja saisin itse antaa nautintoa toiselle. Saan siitä yhtä lailla takaisin.
Kompastuskivenä on etten nuole toisen alapäätä.
Saanko tyynyprinsessa kysyä sellaisen kysymyksen, että oletko kenties myös sellainen ihminen että mielummin et osoita toiselle myöskään niin paljon hellyyttä ja läheisyyttä, vaan vastaanotat sitä mielummin itse?
Koska minä katkaisim välit juuri tyttöön josta pidän ihan liikaa mutta suhde ei toiminut ja minun oli paha olla siinä koska tuntui ettei hän osoittanut juuri lainkaan hellyyttä minua kohtaan. Ei kosketellut, halannut tai pussannuy oma-aloitteisesti, ei ikinä tullut viereeni sängyssä jne. Hän halusi että teen tämän kaiken itse, hermostui jos en osoittanut hänelle huomiotani ja läheisyyttäni.
Hän myön nautti siitä kun minä panen häntä mutta hän ei koskaan oikeen panostanut minun koskemiseeni.. Ei saanut mulle ikinä orgasmia eikä edes yrittänyt, ei nuollut ja muutenkin mulle tuli aina sellanen olo että hän vaan vasten tahtoaan väkisin yrittää vääntää. Joten mietin että hän on sitten varmaan sellainen tyynyprinsessa.
Minulla oli vaan niin paha olo siinä että halusin tuon ihmisen pois elämästäni ja minun on pakko unohtaa hänet jotta pystyn olla ilman. Olisin selvinnyt ilman seksiäkin mutta kroppa vaan huusi hänen kosketusta, että tuo ois otanu edes kädestä kiinni tai jotain.
Eli onko mahdollisesti joillain teillä tyynyprinsessoilla myös se ominaista, että ette halua antaa sitä hellyyttä ja huomiotanne sille toiselle vaan odotatte sitä itsellenne? Se selittäisi tuon tytön käytöksen josta olen niin surullinen.
En voi syyllistää enkä mitään, eiköhän se oo ihmisen luonteesta kiinni tai jotain, en vain sitä itse voi ymmärtää. Etenkään nyt kun joudun luopumaan mulle niin rakkasta ihmisestä koska meidän tarpeet ei kohtaa ja mulla oli paska olo hänen kanssaan.
Olen itse kuitenkin sellainen, että tykkään kiehnätä ja halailla ja yritän aktiivisesti saada toiselta huomiota, mutta kynnys siihen on minulla melko korkea. Yleensä pelkään läheisyyttä, vaikka kaipaankin sitä (mikä on varmaan selitettävissä lapsuuden traumoilla tms.). Ja tietenkin on aina riski torjutuksi tulemiseen, jos lähestyy toista itse.
Ymmärrän miltä sinusta tuntui tuon ex-tyttöystäväsi kanssa. Juuri noin en halua tapahtuvan omissa tulevissa suhteissani, koska en halua toisen osapuolen kärsivän takiani.
se että sun läheisyysongelmat johtuu traumoista ei mun mielestä ole syy sanoa että sellainen olet. Koska et ole sellainen, susta on vain tullut sellainen. Kyllä sun kandee keskittyä noihin sun traumoihin ja saada elämääsi uutta suuntaa.
Mikä on riski? Se että lähestyt jotain kivaa naista ja se sanookin että ei kiitos, vai kun seurustelet ja et uskalla ottaa askelia toisenlaiseen olemiseen? Miten sä ajattelet että sun käy jos kokeilet jotain muuta mikä ei ole toiminut sun elämässä ja tehnyt sua onnelliseksi? Mikä on se pahin asia mitä sulle voi tapahtua jos koitat olla rohkeampi ja päästä yli asioista jotka jumittaa sua.
Moni turtuu ja tottuu piiloutumaan traumojensa taakse, alistettuina siihen elämään minkä jokin muu määritteli heille. Jos minä olisin sinä, antaisin itselleni edes yhden mahdollisuuden koittaa tehdä toisin, tehdä sitä miten haluan elää.
Sä et nuorene tuosta, etkä saa päivääkään takaisin. Jos et yritä nyt muuttua niin koska sitten? Hae apua tai traumojesi syvyydestä riippuen, mitä sitten tarvitkaan että pääset eteenpäin. Älä anna muiden määritellä mitä olet ja pyydä toisia hyväksymään sut sellaisena jona et itsekkään haluaisi olla.
Tappele elämäsi puolesta, tee vaikka pelottaa, anna itsesi kokea sen miten käy vaikka teet jotain mitä et ole uskaltanut vaikka haluaisit. Sinnikkyys, tahto ja halu ottaa elämäsi haltuusi on sulta löydyttävä. Kukaan ei tee sua onnelliseksi sun puolesta.
Sä pelkäät satuttavasi tavoillasi toista, silti etsit ihmistä joka ottaa sen riskin. Odotat muilta sitä mitä itse et uskalla ottaa. Joten mitä jos aloittaisit alusta. Olet aikuinen ihminen, osaat enemmän, pystyt parempaan. Kyse on tahdosta, haluatko onnea, rakkautta. Jos haluat niin tee töitä sen eteen, nuo on asioita jotka vaatii pyytäjältään paljon.
Pelko on vain tunne, pelko ei lyö sua, ei tukehduta sua, ei katkaise jalkojasi, ei iske huultasi rikki. Se on vain tunne jolla vangitset itsesi menneisyyteen. Ihminen pystyy uskomattomiin asioihin, jos haluaa, jos tahtoo. Se mitä luulet että pystyt, ei ole lähellekkään sitä mihin sinusta on. Joten mieti asiat uudelleen, elämäsi alkaa tästä päivästä, tai jatkuu sellaisena millaisena et ikinä sitä halunnut.
Minkälaisista ihmisistä olet yleensä kiinnostunut?
Tietysti me jokainen olemme hiukan erilaisia tarpeinemme ja haluinemme. Ja jokainen seurustelusuhde on sitten tottakai myös oma juttunsa, juuri näiden kahden ihmisen välinen juttu. En voisi sanoa, ettenkö nauttisi toisen huomiosta ja toisen minulle tuottamasta nautinnosta, MUTTA kyllä toiselle tuottamani nautinto on ihan omaa luokkaansa. Kun mukana on aidot tunteet toista kohtaan, niin mikään ei tunnu paremmalta kuin hänen mielihyvä ja nautinto. Tulee perhosia vatsaan jo pelkästä ajatuksesta :D
Olen ihastunut naiseen, joka varmaan ainakin osittain miettii näitä samoja asioita....voi kun hän antaisi mahdollisuuden minulle, mahdollisuuden nautintoon, mahdollisuuden meille...
Tunnistan kirjoituksesta itseäni. Tosin minulla ei ole kauheasti kokemusta, että voisin sanoa olevani aina tällainen (enkä olekaan ollut ihan joka kerta tällainen). Uskon myös että eri ihmiset voivat tuoda esiin erilaisia piirteitä riippuen siitä miten kemiat reagoivat yhdessä.
Kumppanini oli minuakin epävarmempi ja ehkä siksi sovimmekin yhteen. Hänen kanssaan uskalsin olla enemmän oma itseni kuin kenenkään muun ikinä ja olin aina aloitteellinen osapuoli, jolla tavallaan oli koko ajan ohjat omissa käsissä (sanotaanko sitä dominoinniksi?) ja silti olin samaan aikaan se ns. tyynyprinsessa, koska kumppanini ei halunnut tulla tietyllä tavalla kosketetuksi. Mutta esim. eka kerta meillä tapahtui täysin minun aloitteesta ja hän oli vastaanottava osapuoli. Olin siis aina sekä aloitteellinen että tyynyprinsessa. Se sopi molemmille. Ja meistä kumpikaan ei pidä suuseksistä antavana eikä ottavana. Mutta toisaalta suhde oli todella fyysinen. Mitä on rakkaus?
Joskus sitä miettii sitten, että olenko minä edes homoseksuaali, koska en halua nuolla naisen alapäätä. Mutta kai minä olen kun en halua olla miesten kanssa missään seksuaalisissa tekemisissä. Epävarmuuksissani myös pelkään etten osaa tyydyttää toista. On tavallaan sellainen impotenssi-pelko. Mutta kai se on ihan inhimillistä olla epävarma kun ajattelee uusia ihmisiä.
Kun muistelen milloin en olisi ollut tyynyprinsessa, niin muistan sellaisen kerran kun olin niin mustasukkainen, etten vain välittänyt mitä minusta ajatellaan, elin täysin hetkessä ja silloin olin pelkästään antavana osapuolena.
Minulle on myös hellyys ollut vaikeaa. Vaikka muuten olen kiltti ihminen ja hoivaviettiä löytyy kyllä niin jotenkin sellainen käsikädessä kävely ei jotenkin ole sopinut minulle. Myös seurustelun alkuvaiheissa en osannut osoittaa kiintymystäni hellästi vaan tein sen aina jotenkin kiusoittelevaan ja vähän aggressiiviseenkin sävyyn, josta en ensin ollut itse ollenkaan tietoinen ennen kuin toinen otti sen puheeksi. Jotenkin siihen voi vaikuttaa sekin ettei lapsuudenkodissani puhuttu tunteista ellei jatkuvaa vanhempien riitelyä ja toistensa solvaamista lasketa siihen.
Ehkä minulla ei ollut mallia sille miten olla toiselle hellä. Jotenkin tämä kaikki liittyy oman äänen esiin tuomiseen ja itseilmaisuun. Että uskaltaa olla mitä on ja oppia rakastamaan itseään silloinkin kun kukaan muu ei rakasta. Kannattaa kiinnittää huomiota sisäiseen ajatuksenjuoksuun niin että ruokkii vain positiivisia ajatuksia eikä usko niitä negatiivisia ajatuksia. Ensin pitää rakastaa itseään ennen kuin osaa rakastaa toista.
Se avain, mistä lähtisin tätä purkamaan on mielestäni rakkaus ja kyky rakastaa. Oletko tuntenut syvästi rakkautta? Arvostatko itseäsi? Mietitkö liikaa mitä muut sinusta ajattelee ja vertaat itseäsi muihin? Näitä voi miettiä hiljaa mielessään ja niihin on olemassa kaikenlaisia itseapu-kirjoja, jos haluaa alkaa selvittämään ratkaisua.
Mulle taas kelpaisi juuri passelisti nainen jota saisi panna,mutta hänen ei tarviisi panna mua in return. Häneltä riittäisi arkiset halit,suukot ja läheisyys =)
Ota mut :))
Minä taas olen suunnilleen päinvastainen, mut kun ei kelpaa, niin ei kelpaa.
Tuommonen nainen ois kyllä unelmien täyttymys. Itse en kiihotu ajatuksesta mitä toinen vois tehdä miulle.Vaan siitä mitä mielihyvää pystyisin tekemään toiselle. Ihelleni riittää mainiosti läheisyys, halailu ja pussailu.