Kohta tänne palstalle siirtyvänä olen kiinnostunut, kuinka pitkät työurat teillä on, vai teettekö vielä duunia ja kuinka kauan meinaatte jaksaa ja mikä motivoi työntekoon fyrkan lisäksi.
Itse ajattelin ja sanoin vielä vähän aikaa sitten, etten jää koskaan eläkkeelle, mutta nyt tuntuu työnteko puulta. Vaihdoin vähän aikaa sitten duuniakin, mutta ei vaan siitäkään mitään kiksejä saa. Muutama vuosi sitten sattunut työtapaturma kiukuttelee, eikä ruumis enää meinaa kestää rankkaa fyysistä duunia, eikä pää jatkuvaa työelämän muutosta.
Tämä ammatinvalinta ei lopu ikinä!
Itse ajattelin ja sanoin vielä vähän aikaa sitten, etten jää koskaan eläkkeelle, mutta nyt tuntuu työnteko puulta. Vaihdoin vähän aikaa sitten duuniakin, mutta ei vaan siitäkään mitään kiksejä saa. Muutama vuosi sitten sattunut työtapaturma kiukuttelee, eikä ruumis enää meinaa kestää rankkaa fyysistä duunia, eikä pää jatkuvaa työelämän muutosta.
Tämä ammatinvalinta ei lopu ikinä!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minulla on yksityinen eläkevakuutus, jonka turvin jään parin kuukauden kuluttua eläkkeelle 62-vuotiaana. Olen tehnyt yhtä mittaa kokopäivätyötä vuoden 1975 alusta alkaen eli kohta 39 vuotta. Minulla ei ole ollut yhtään normaalia vuosilomaa pitempää vapaata, ei opintovapaita, pitkiä sairaslomia, äitiyslomia, hoitovapaita eikä vuorotteluvapaata. Katson, että lähes 40 vuotta yhden ihmisen osalta riittää - sitä paitsi olen tämän varhennuksen rahoittanut ihan itse, joten siihen ei ole kenelläkään nokan koputtamista, mihin minä säästöni käytän.
Kyse ei ole niinkään työelämän "työnnöstä" kuin vapaa-ajan "vedosta". Työ on mielenkiintoista kyllä, mutta olen sitä tehnyt tarpeeksi. Nyt haluan päättää itse ajankäytöstäni niin kauan kuin olen terve tekemään, mitä haluan.
Lähiympäristössäni on ihan riittävästi tapauksia, että vastikään 60 täyttänyt kansalainen, joka ei ole ajatellutkaan eläkkeelle jäämistä, tai juuri jäämässä eläkkeelle tai ehtinyt pari viikkoa eläkkeestään nauttia, on kuolla kupsahtanut. Minä en halua tehdä toisten (= työnantajan) puolesta töitä loppuun asti, vaan haluan ehtiä nauttia omasta ajasta vapaana aikatauluista.
Minkälaista työtä joku jaksaa tehdä 40 vuotta?? Täytyy olla ongelmatonta ja joko ruumiillisesti tai henkisesti kevyttä tai sekä että. Kun katsoo kuolinilmoituksia niin paljon on ihmisiä kuollut työikäisinä.
Tosi surullista painaa työtä niska limassa, ja kaatua sitten ennen maaliviivaa eli eläkkeelle pääsyä.
En tiedä miten nykyajan opettajat jaksavat, mutta entisajan kansakoulunopettajat ovat olleet melko pikäikäisiä kuolinilmoitusten perusteela. Moni elänyt yli 90-vuotiaaksi. Eläkkeelle pääsi ainakin ennen 60-vuotiaana, niin siinähän ehtii olla eläkkeellä vielä yli 30 vuotta.
Rintasyöpä vie nykyään paljon työikäisiä naisia. Onkohan syynä hormonihoidot ja muodissa oleva viinin lipittely?
http://www.cancer.fi/syovanehkaisy/alkoholi/
Tein työtä yli neljäkymmentävuotta. Nivoin koulutukseni yhden ammatin ympärille.
Koko työhistoriani ajan oli helppo vaihtaa suuntaa, pitäytyen peruskoulutuksen antamissa tehtävissä eri työnantajien palveluksessa ja yrittäjänä. Teen työtä vieläkin ja fyrkan takia kuten työtä ylipäätään tehdään. Hain tammikuussa 16 tunnin vakituista viikkotyötä, mutta se kompastui siihen, että minult odotettiin vapaaehtoistyötä 16 tunnin lisäksi ja esim. kilometrikorvaukset ja päivärahat oli määritelty pienemmät kuin laki sallisi. Nää on näitä ns. erilaisten yhteisöjen toiminnanjohtajan tehtäviä.
Korppi
Täällä olijat tietää sun työ historian, riittää kun sanot olleesi töissä.he he varmaan kerran viikossa tuo sen esille.
Aloitusta tarkemmin miettiessäni, totesin että aloitus on hyvinkin palstalle sopiva.
Siinä on sopivasti hakuisuutta päämäärään, jossa iästä voi keskustella huumorilla.
Siirtyen sitten sairauksiin ja henkisiin vammoihin.
Esiintyneiden, nopeiden poistojen johdosta tein myös päätelmäni ryhmästä joka tuota keskustelua kaipaa.
H.
Minä olen nyt vuorotteluvapaalla. Palaan piakkoin takaisin töihin ja olis vielä n. 2 1/2 vuotta siihen eläkkeelle pääsyyn 63 v.
Pikkasen on veetuttanut se kun olen s. -53 ja eläkeikää on aina just hollilla nostettu ja tehty poistoja.
No tää vuorotteluvapaa jeesas, että jaksan tsemppaa, luulen.
Tulkaahan kertomaan sitten tuoreeltaan miltä ne eläkepäivät tuntuu. Kiitos!
Päästyäni 15 vuotisena kansalaiskoulusta olen ollut työelämässä 52v ikäiseksi saakka.
Ennen koulun päätymistä olin 12v alkaen kesät töissä.
Työurani keskelle osuivat 7 kotivuottani lasten kanssa.
Niiden jälkeen jatkoin kaupassa kassalla 22 tuntia viiikossa tuohon mainitsemaani eläköitymiseeni saakka.
En jäänyt kaipaamaan työtä mutta asiakkaita oli alkuun ikävä mutta vieläkin juttelemme tavatessamme.
Fyrkkaa olen saanut aina niin vähän, ettei se ole päässyt muodostumaan tärkeäksi.
Koko liittomme ajan, 44v, meillä on ollut mieheni kanssa yksi, yhteinen käyttelytili ja rinnakkaiset luottokortit.
Kiva huomata, että on viriiliä porukkaa ja kommentit heti huulella! Samalla huomata, että kyllä olemme duuniakin tehneet!
Itsekin aloitin "työurani" 15v. kesäduunissa. Muutamat vuodet opiskelua, sitten pikkulapsivaihetta ja duuniin. Uusien ammattien opiskelua opintovapaalla ja työn ohessa. Kasvattilapsia hoitaneena ja omaishoitajana työn ohessa ym. puuhat, että näin ollen on jotain tullut tehtyä.
Nyt oikeastaan vois jo luovuttaa, mutta muutama vuosi vielä asunnon maksua pitää duunissa kiinni. Ei voi mitään! Kun vaan keksis sen duunin, mitä suht mielellään tekis!
Sano pikemminkin "kun vaan keksis sen duunin, mihin tämänikäinen vielä huolittaisiin", koska siitä on myös kysymys. Vaikka kuinka koulutat itseäsi, työnantajat eivät kuusikymppisiä palkkaa, hädin tuskin viisikymppisiäkään.
Jatka siinä sitten työuraa, kun jo alle 50-vuotiaana olet työnantajille yli-ikäinen!
Niin toi on osaltaan se dilemma! Itse olen alalla, johon palkattiin uusi työntekijä, 68v. aloittaessaan ja nykyisin jo seitsenkymppinen. Duuni ei lopu, mutta kunto itsellä ei yli kolmen vuosikymmenen jälkeen meinaa kestää!
40-vuotta työelämässä, lapset tein nuorena, olin melko nuori kun he olivat koulutettu ammattiin ja oma elämä alkoi.
Menin vielä itsekin opiskelemaan. Eläkkeelle jäätyäni jonkin ajan kuluttua mieheni sairastui, minusta tuli hänen omaishoitajansa. Voin sanoa, koskaan työelämäni akana en ole ollut yhtä kovilla kuin nyt omaishoitajana.
Paikka on vetämässä laitokseen, terveyteni ei salli omaishoidon jatkamista.
Yli 40 vuotta olin virallisesti työelämässä. Maaseudulla lapset tekivät myös työtä heti kuin kävelemään oppi tai vähän myöhemmin.
58 vuotiaana jäin putkeen ja nyt olen ollut kohta vuoden eläkkeellä. Tein myös kahta työtä yli 20 vuotta osan vuotta.
Teen toki työtä vieläkin, metsätyötä ja vihanneksia viljelen omaksi ja lasteni tarpeeksi.
Vuonna -69 aloitin työn ja vielä olisi vajaa pari vuotta jäljellä. Nyt kuitenkin olen ajatellut siirtyä osa-aikaieläkkeelle ehkä syksystä. En ole asiaa vielä päättänyt. Jotenkin tunnen, että olisi jo aika helpottaa. Muutama vuosi sitten uhosin tekeväni 68 vuotiaaksi asti, kummasti mieli on muuttunut.
Suoraan opintojen parista virkaan.
Sitä hoidin, niin kauan kuin oli jäätävä eläkkeelle.
Onni, jos voi valita.
Tämä ikäpolvi on varmaan tehnyt työtä siitä asti kun kynnelle kyennyt. Niin minäkin aluksi apuna maatalouden parissa, kesäisin kauppa-apulaisena. Vakinaiseen työsuhteeseen 1970 ja työsuhde jatkuu edelleen. Nyt sairauslomalla ja näyttää että paluuta työhön ei ole vaikka työhaluja olisi. Jos palaan niin eläkeikä olisi ensi vuoden alussa.
Työ oli juuri sitä mistä haaveilin , aluksi vaatimattomimpia hommia. Työn ohella hankin lisäkoulutusta ja sain ihan mukavasti edetä työurallani.
"Mutterimanta"
Eihän?
Tuntuuko sinusta että nyt voit kirjoittaa kuten muutkin, vuosia sinua ennen?
Eikö muuta tunnu?
H.
Olen painanut duunia kuudella vuosikymmenellä ja nyt tuli ruuperä ottaan.
Kesän alussa aion jäärä istuskelemaan terassin reunalle ja kuuntelen mustarastaan huilua.
En mä vanha ja väsynyt oo mut mua sylettää ja ehkä keksin viel jotain pientä.
Olen ollut pienen maalaistalon lapsityövoimaa, ja se on jälkensä jättänyt. Nykyisessä, fyysisesti liiankin kevyessä ammatissani olen ollut 38 vuotta. Henkisesti hommani ei ole helpoimpia, ja aion jäädä pois työelämästä syksyllä kun täytän 60.
Työpaikallani ovat tosi pitkät työurat tyypillisiä, ja moni jatkaa vielä 63n jälkeenkin. Minun hommassani se ei onnistu. Työnantajani yrittää eri tavoin saada minut jatkamaan, mutta katsotaan tilanne syksyllä.
Sanoivat jotkut viisaat, että kannattaa aina tehdä työtä vuoden loppuun asti ja vasta seuraavan vuoden alussa jäädä eläkkeelle. Vaikuttaa kuulemma eläkkeeseen. Miksi näin - en tiedä.
Neljä vuotta yrittäjänä, 39 vuotta töissä, vielä kolme vuotta niin pääsen eläkkeelle
Minulla oli epätyypillinen työura. Tein pätkä- ja keikkatyötä jo silloin, kun se ei vielä ollut maantapa. Palkkatyön lopetin 66-vuotiaana.
Jos työelämä olisi jotenkin tolkullista, saattaisin tehdä keikkatyötä vieläkin, vaikka lasten tai vammaisten parissa. Tehokkuusvaatimukset ovat vain kasvaneet niilläkin työmailla niin kohtuuttomiksi, ettei vanha niihin enää suostu, jos taipuisikaan.
Vapaaehtoistyötä teen vielä, mutta vahvasti en ole sitoutunut siihenkenkään.