Käsikirjoituksen liitteeksi tulee laitaa saatekirje. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei saatteella ole mitään merkitystä.
Saate on kuitenkin tehtävä, joten siihen kannattanee vähän panostaakin. Kaikkialta netistä löytyy ohjeita, mitä kannattaa laitaa. Mutta mielenkiintoista ehkä olisikin, mitä kannattaa välttää.
Eli, minkälaisia ovat saatekirjeen sudenkuopat?
Saate on kuitenkin tehtävä, joten siihen kannattanee vähän panostaakin. Kaikkialta netistä löytyy ohjeita, mitä kannattaa laitaa. Mutta mielenkiintoista ehkä olisikin, mitä kannattaa välttää.
Eli, minkälaisia ovat saatekirjeen sudenkuopat?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoisin, että liika pituus ja kirjoitusvirheet.
Max yksi sivu. Pitää kuvata innostavasti/elävästi kässäri sekä sen kirjoittaja. Ajattele sitä työnhakukirjeenä.
Saatekirjeessä kannattaa:
-olla asiallinen
-olla kehuskelematta itseään, mutta ei toisaalta vähätellä
-pysy asiassa (esim. perheestä kertominen harvemmin on olennaista)
-markkinointiajatuksien esittäminen on aina plussaa
-jos olet saanut jonkin lausunnon esim. NVL:sta, liitä se mukaan KOKONAAN – ei vain kehuja
Ei kannata:
-älä hauku muita kirjoittajia tai kustantamoja
-älä esitä kustannustoimittajatoivetta esim. sukupuolen mukaan
-älä vähättele lukijaa "tätä eivät naiset / nuoret / ei-akateemiset (tms.) ymmärrä"
Miten käsikirjoitus kannattaa esitella?
Yrittääkkö kertoa koko juoni muutamalla lauseella tyyliin
"Jorma on sellainen, Jorma meni sinne, Jorma meni tänne jne."
vai kuvata käsikirjotuksen teemoja
"Jorman elämää varjostaa vakava sairaus, joka pakottaa hänet kohtaamaan menneisyyden haamut jne."
Ensimmäinen vaihtoehto kertoo mitä kirjassa tapahtuu, mutta on äärimmäisen tylsää. Toinen vaihtoehto on takakansityylimäinen. Mielenkiintoinen, mutta ei kerro koko juonta.
Kannattaako saatekirje muokata kustantajan mukaan. Esim. isolle on turha kertoa miten markkinoida, he kyllä tietävät. Pienelle kustantamolle tämä sama asia voi olla kynnyskysymys. Mitä mieltä?