Elikkä mistä ongelmasta aloittaisin... Ensiksi... "Perheessäni" on todella paljon ongelmia. Äitini ei välitä kuin hänen ja isäpuoleni lapsista ... Ennen äidilläni ei ollut muka yhtään aikaa minulle ja sitten kun niiden lapsilla on jotain harrastuksia ja kisoja niin sitten yhtäkkiä löytyykin aikaa niille. Isäpuoleni on täysi kusipää alkoholisti, pahoinpitelee ja haukkuu. Äitini puolustelee isäpuolta ja on kyllä kaksi kertaa luvannut erota hänestä mutta eipä sitä eroa näy. En uskalla kotona olla missään muualla kuin omassa huoneessani. Ja jos meillä on vaikka ruoka niin kaikki syödään eikä minulle jätetä mitään... Koulussa menee päin persettä vitosia satelee ja wilma pursuaa häirintö merkintöjä. Kaiken lisäksi minua on käytetty pienenä hyväksi. Tuntuu että mikään ei auta, käyn psykologilla ja yritän elää normaalisti. Mutta "kotona" on vaan niin sairas tunnelma. Itken joka ilta itseni uneen ja nään unia missä kaikki on hyvin. Alan yleensä oksentamaan kun näen isäpuoleni. Lisäksi päihteet kiinnostavat päivä pävältä enemmän vaikka olen luvannut itselleni pysyä erossa niistä. Silti varastelen tupakkaa siskoltani ja anelen kavereiltani yhet pössyt. Tuntuu että tupakka on se hyvänmielen tekijä. Olen käynyt myös sossuille puhumassa mutta eivät ne mitään aikaan saa... Isäpuoleni takia myös veljeni joutui laitokseen. Haluan pois kotoa. Mitä minun pitää tehdä että pääsen tästä helvetistä ? Haluan samanlaisen elämän kuin kaikilla kavereillani. Haluan normaalin perheen ja äidin joka on kiinnostunut asioistani ja viettää kanssani aikaa. Haluan syödä yhdessä perheeni kanssa ja jakaa kuulumiset ja haluan että joku kyselee minulle kokeisiin ja soittaa että missä menet. Olen vielä niin nuori enkä halua että nuoruuteni menee pilalle. Haluan olla iloinen ja haluan tulla kotiin ilman pelkäämistä. Haluan pois täältä helvetistä. Kertokaa miten pääsen pois kotoa?
Liikaa ongelmia 15-vuotiaalla
Avunhuuto
1122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei. Tuli todella surullinen olo kun luin viestisi. Muistan kun omassa nuoruudessani elämäntilanteeni oli hyvin samanlainen, poltin, join, koulussa sain joka kokeesta vitosia.. Mutta pahinta oli, äitini oli eronnut, hän joi salaa, poltti, huusi minulle ja löi..Ja no.. En viitsi kertoa ihan kaikkea. Puhuin asiasta koulukuraattorille, sossuille sun muille. Mikään ei auttanut. Olin koulussa kiusattu, joten ihan pienetkin asiat alkoivat itkettämään. Mutta se kaikki loppui, kun keskustelin kiusaamisestani opettajalle, ja puhuin luotettavalle aikuiselle.
Sinulle antaisin neuvoksi:
-Puhu jollekin luotettavalle ihmiselle. Tai sitten sanot äidillesi/isäpuolellesi ihan suoraan että sinä haluaisit lähteä pois kotoa koska elämäni on niin kamalaa.
Ja sinuna lopettaisin päihteiden käytön, se voi pilata elämäsi. Varsinkin koska olet alaikäinen.
Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä.
Muista katsoa elämässä aina eteenpäin ja mieti itsessäsi hyviä puolia. Tsemppiä sulle!