Hampuri matkakertomus

Kävimme Hampurissa tammikuussa (pe-su).

Mö-kauppakatu alkaa päärautatieasemalta, naiset jaksaa, miehet ei. Metrolippu hankittava, ei ole kävelykaupunki eli että kaikki paikat olisi lähellä toisiaan. 9-tunnin ryhmämetrolippu (väh. 2 hlö) noin 12e/pvä.

Reeperbahn-katu oli häiriötön, vaikka tyttöbaareja sisäänheittäjineen vieri vieressä. Löysimme kadulta myös erään suomalaisen hampurilaisbaarin: pystybaari, ei penkkejä (meitä ei haitannut).

Satamassa sunnuntaiaamuisin Fishmarketilla kauppatorimyyntiä (9.30 saakka) ja brunssi kauppahallissa orkesterin kera (brunssi 20e/30 e/hlö, kello 12 saakka), täynnä paikallisia. Elämys, joka tuli vastaamme, yllätyimme positiivisesti sataman eloisuudesta.

Kunsthalle-taidehallissa vierähti helposti 3-4 tuntia, kun museon alikulkutunnelia pitkin pystyi siirtymään toiseen musoon, jossa oli pääasiassa vanhoja 1700-1800-luvun tauluja. Pää meni pyörälle ja aikakin loppui kesken.

Kiertoajelubussit lähtevät päärautatieaseman luota, maksu käteisellä (25e/hlö).

Hotellimme oli rautatieaseman kupeessa metroliikkumisen takia. Asemalla ruokakauppa ja Rossman-kosmetiikkakauppa, jotka auki kello 22 saakka. Ei paljoa kuljeskeltu hotellin ympäristössä, suoraan vain metrolla muualle.

Kiertoajelubussin opaskin totesi, että Hampuri on arkkitehtuuriltaan Saksan brittiläisin city. Hampurin satama laivoineen on mielestäni yhtä mielenkiintoinen talvella kuin kesälläkin, on suuri ja kasvaa edelleen.