Ovet kiinni ja avaimet hukassa

Minulla ei ole ihan vertaiskokemusta piirun tarkasti, mutta jotain omista kokemuksistani voin ammentaa ajattelun aiheeksi ja ehkä elämän rakennusaiheiksikin.

"...mutta päättyi siihen että tämä heteroksi tai ehkä biseksuaaliksi määrittelemäni kaveri lähetti minulle kuvan itsestään sanoisinko naisellisesti pukeutuneena ja alkoi vältellä minua."

Kysyisin pari kysymystä tähän liittyen:

1) Mikä oli hänelle ilmaisemasi ensireaktiosi tuohon kuvaan?

2) Miksi et itse kerro vastavuoroisesti omista tuntemuksistasi, kuten ainakin kertomuksesi ymmärsin?

Voisin helposti kuvitella, että hän pelkäsi kuvan aiheuttavan torjuntareaktion ja toisaalta toivoi sen innostavan sinua. Itse olin aivan pakokauhussa vaimolleni kertoessani. Jos reaktiosi on ollut laimea, hän on voinut tulkita sen torjunnaksi. Hän on varmaan ollut melko peloissaan kuvaa lähettäessään ja reaktiosi ylitulkinta on tuolloin ollut hyvinkin mahdollista.

Toisaalta se, että hän on asiassa avautunut, pitäisi tehdä myös Sinulle tilaa kertoa omasta ominaisuudestasi. Hän on todennäköisesti siitä innoissaan, koska se antaa myös hänelle tilaa olla kokonainen persoonansa suhteessanne. Jos nämä persoonallisuuden piirteenne eivät aiheuta kummassakaan varsinaista turn off-efektiä, ne voivat rikastuttaa elämäänne suuresti.

Tässä asiassa hyvä puoli on myös se, että julkinen asema tms. ei ole este vaan ainoastaan pieni haaste: Laittautuminen toisen sukupuolen moodiin tekee ihmisestä melko tunnistamattoman ja toisaalta sitä voi harrastaa paikoissa, joissa tuttuja ei varmuudella tule vastaan. Olen itse edelleen kaapissa, mutta se ei ole estänyt kulkemista vaimoni kanssa ympäri Eurooppaa ja myös Suomessa niissä kaupungeissä, joissa tähän asiaan vihkiytymättömiä tuttaviamme ei ole odotettavissa vastaantulijoina.

Hyvä kommentti anukatariinalta. Jos et tiedä, mitä kertoisit, kerro totuus. Kerro ihastuksesi kohteelle, ettei tuo kuvaviesti sinua säikäyttänyt. kerro, että itselläsikin on ollut oman sukupuolen kokemiseen liittyviä paradokseja. Kerro että ymmärrät ja hyväksyt hänen viehtymyksensä ja oman naisellisen puolensa esilletulon. Nämä ulottuvuudet varmasti vain rikastuttavat yhteistä elämäänne, jolloin yksi plus yksi on kohdallanne paljon, paljon enemmän, kuin kaksi.

Kiitos näistä vastauksista, meni näin kauan aikaa että uskaltauduin lukemaan niitä, niin paljon näillä palstoilla näkee erilaista "skeidaa" vastauksena tällaisiin aika tavalla vakaviin avauksiin.

Olen tehnyt nyt sellaisen päätöksen, että lähestyn tätä ihmistä nyt varovasti uudelleen, ja toivon että saamme vielä mahdollisuuden keskustella asiasta ja saisin tuon pelon ja epäilyksen pois väliltämme. Tämä ihminen on se minun elämäni iso rakkaus. Klisee johon ei usko kuin vasta sitten kun se yhtääkkiä on omalla kohdalla totta.

Tämä vastaus tulee nyt kuukausien päästä tulevaisuudesta enkä tiedä huomaako sitä kukaan. Hienoa ap että sinä olet löytänyt elämääsi suuren rakkauden. Olen myös hieman kateellinen sinulle, kun tuo suuri rakkautesi on mitä todennäköisimmin kertomasi perusteella tiitti (transvestiitti) :) Minä nimittäin olisin enemmän juuri sellaisen miehen kanssa kuin ihan perusmiehen. Olenko outo, kun sanoin näin? Minä en kuitenkaan olisi minä, jos ajattelisin toisin. Tunnen, että juuri tällaisen miehen kanssa (tiitti) voisin enemmän olla oma itseni ja kokonaisempi ihmisenä. Ihan perusmiehen kanssa minusta tuntuisi, että minusta puuttuisi jotain ja että minun täytyisi vain valehdella itselleni ja muille.

Kyllä te olette sairasta sakkia, voi hyvät ihmiset!

Naiset ryhtyvät homomiehiksi, miehet lesbonaisiksi, osa seurustelee uusiovastakkaisen ja osa vastakkaisen uusiosukupuolensa kanssa, toiset ja kolmannet ja neljännet jne. homoilevat entisen sukupuolensa kanssa ja lesboilevat tulevan sukupuolensa, ja mitä vielä.

Miksi ihmeessä te tuhovimmaiset yksilöt olette tehneet sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tällaisen friikkisirkuksen?

Ei tuota pirstaleista sotkua voi enää kukaan muu kuin Jumala korjata.

No mutta, tuohan vaikuttaa hyvältä asetelmalta, jotain yhdistävää :) Avoimesti vain, eiköhän se sutviudu, onnea!