Tauno polvistui alttarin eteen, pappi tarjosi hänelle palasen pahvilta maistuvaa näennäisleipää ja juotti hänelle lirauksen kitkerää viiniä. Kitkerä maku ei ollut Taunon mieleen, pappi hieman kummaksui hänen naamanvääntelyjään, mutta sanoi kuitenkin peruslorut ilman sen suurempia poikkeavuuksia. Pappi oli jo siirtymässä seuraavan ehtoolliselle tulleen luokse, kun huomasi Taunon kouristelevan enemmän. Taunolla nousi voimakas hiki pintaan ja hänen ruumiinsa käyttäytyi todella oudosti, silloin pappi näki sen: Taunolla oli vessaharja korvassansa.
Voimakkaalla otteella pappi riuhtaisi sen hänen korvastansa ja ihmetteli moista ilmiötä Herran huoneessa.
Tauno horjahti ja mulkoili pappia vihaisesti.
- Tämä on Herran lahja, artifakti, jonka taivaallinen isämme on meille lähettänyt, pappi sanoi ja kohotti vessaharjan päänsä päälle.
Tauno kaiveli korvaansa epäluuloisena ja huomasi samalla papin kaavun laskosten alta viinapullon hänen housujensa taskussa. Hän nappasi viinapullon nopeasti ja kulautti sisällön kurkkuunsa ennen kuin pappi ehti estää häntä.
- Ei ei ei! Pappi huusi. -Se oli vihkivettä sinä hölmö hän jatkoi ja sohaisi Taunoa vessaharjalla jolloin Tauno muuttui enkeliksi ja teleporttasi taivaaseen.
- Missäs helvetissä oikein olen, hän ihmetteli.
"Täällähän helvetissä sinä", piru laverelteli flyygelin takaa. Tauno hurskaana miehenä ei halunnut kuitenkaan antautua Saatanalle, vaan rukoili Jumalalta pelastusta. Jumala vastasi Taunolle taivaallisen tykin muodossa, se oli pieni taskukokoinen tykki 1600-luvulta, joka hohti kuin arkkienkeli Gabrielin samettisen läpikuultavat alushousut. Tauno ei kuitenkaan siviilipalvelusmiehenä tajunnut moisen vempeleen päälle mitään vaan huomasi ainoastaan pirun suuttuneen hänelle luottamuksen puutteen johdosta. Jumala näki lapsensa hädässä ja lähetti arkkienkelin suojaamaan Taunoa.
Gabriel ojensi kätensä Taunolle, mutta Tauno tarrasi häntä alushousuista kiireessä.
- Oih sinähän olet tuhmeliini, Gabriel hihkaisi ja läpsäisi Taunoa pyllylle. Samalla Tauno kuitenkin tarrasi enkeliä tämän kädestä ja heitti hänet niskalenkillä alas pilven reunalta.
Tauno jatkoi matkaansa ja kohta vastaan tuli toinen enkeli, siivetön tosin (ei siinä, että Gabrielkaan olisi näyttänyt osaavan lentää, mutta kuitenkin), joka sanaakaan sanomatta kaatoi kultaisesta maitokannusta lasillisen harmaata nestettä, jonka tarjosi Taunolle. Tauno, hieman hölmistyneenä, kulautti sisällön kurkkuunsa ajatellen, ettei se tästä voi enää hullummaksi mennä, mutta menettikin samantien tajuntansa.
Hän heräsi siihen kun joku läpsi häntä pyllylle.
Hän käänsi päätänsä ja huomasi, että se oli pappi. Tauno tajusi tai ainakin luuli tajunneensa nähneensä unta. Pappi yritti rauhoitella häntä ja sanoi "Voi sinua poikarukkaa, kun olet saanut Herran vihat niskoillesi - - tai oikeastaan korvaasi vessaharjan muodossa". Tauno tajusi yhä, että hänen korvastansa sojotti vessaharjan pää, hänen pieni päänsä ei pystynyt käsittämään, kuinka hengissäpysyminen voi olla mahdollista tässä tilanteessa. Pappi kertoi, että oli olemassa eräs poppamies, joka pystyy manaamaan vessaharjan pois hänen korvastansa Herran nimessä, tämä mies ratsastaa sinisellä lehmällä ja asuu Himalajan huipulla.
Tauno tilasi välittömästi matkan Nepaliin.
Virkailija kuitenkin kuuli väärin ja Tauno, pakkassäähän varustautuneena joutukin Australian keskiosiin.
- No mitä perkelettä, Tauno ihmetteli noustessaan koneesta 50 asteen kuumuuteen.
- Hola, hola, sanoi yksinäinen aboriginaali, joka oli kentällä kaulassaan kyltti, jossa luki isolla "TANU". - Kylän vanhin on odottanut sinua, hän sanoi ja heitti Taunoa posauspommilla.
Tauno heräsi pää särkien viisi päivää myöhemmin kaislamajasta sidottuna ja alastomana.
- Arvasinhan minä, senkin tuhmeliini, hihkaisi mustaksi värjätty Gabriel ja kumpipamputti Taunon pyllyä niin kauan, että Tauno menehtyi kumipamppusyndroomaan.
Voimakkaalla otteella pappi riuhtaisi sen hänen korvastansa ja ihmetteli moista ilmiötä Herran huoneessa.
Tauno horjahti ja mulkoili pappia vihaisesti.
- Tämä on Herran lahja, artifakti, jonka taivaallinen isämme on meille lähettänyt, pappi sanoi ja kohotti vessaharjan päänsä päälle.
Tauno kaiveli korvaansa epäluuloisena ja huomasi samalla papin kaavun laskosten alta viinapullon hänen housujensa taskussa. Hän nappasi viinapullon nopeasti ja kulautti sisällön kurkkuunsa ennen kuin pappi ehti estää häntä.
- Ei ei ei! Pappi huusi. -Se oli vihkivettä sinä hölmö hän jatkoi ja sohaisi Taunoa vessaharjalla jolloin Tauno muuttui enkeliksi ja teleporttasi taivaaseen.
- Missäs helvetissä oikein olen, hän ihmetteli.
"Täällähän helvetissä sinä", piru laverelteli flyygelin takaa. Tauno hurskaana miehenä ei halunnut kuitenkaan antautua Saatanalle, vaan rukoili Jumalalta pelastusta. Jumala vastasi Taunolle taivaallisen tykin muodossa, se oli pieni taskukokoinen tykki 1600-luvulta, joka hohti kuin arkkienkeli Gabrielin samettisen läpikuultavat alushousut. Tauno ei kuitenkaan siviilipalvelusmiehenä tajunnut moisen vempeleen päälle mitään vaan huomasi ainoastaan pirun suuttuneen hänelle luottamuksen puutteen johdosta. Jumala näki lapsensa hädässä ja lähetti arkkienkelin suojaamaan Taunoa.
Gabriel ojensi kätensä Taunolle, mutta Tauno tarrasi häntä alushousuista kiireessä.
- Oih sinähän olet tuhmeliini, Gabriel hihkaisi ja läpsäisi Taunoa pyllylle. Samalla Tauno kuitenkin tarrasi enkeliä tämän kädestä ja heitti hänet niskalenkillä alas pilven reunalta.
Tauno jatkoi matkaansa ja kohta vastaan tuli toinen enkeli, siivetön tosin (ei siinä, että Gabrielkaan olisi näyttänyt osaavan lentää, mutta kuitenkin), joka sanaakaan sanomatta kaatoi kultaisesta maitokannusta lasillisen harmaata nestettä, jonka tarjosi Taunolle. Tauno, hieman hölmistyneenä, kulautti sisällön kurkkuunsa ajatellen, ettei se tästä voi enää hullummaksi mennä, mutta menettikin samantien tajuntansa.
Hän heräsi siihen kun joku läpsi häntä pyllylle.
Hän käänsi päätänsä ja huomasi, että se oli pappi. Tauno tajusi tai ainakin luuli tajunneensa nähneensä unta. Pappi yritti rauhoitella häntä ja sanoi "Voi sinua poikarukkaa, kun olet saanut Herran vihat niskoillesi - - tai oikeastaan korvaasi vessaharjan muodossa". Tauno tajusi yhä, että hänen korvastansa sojotti vessaharjan pää, hänen pieni päänsä ei pystynyt käsittämään, kuinka hengissäpysyminen voi olla mahdollista tässä tilanteessa. Pappi kertoi, että oli olemassa eräs poppamies, joka pystyy manaamaan vessaharjan pois hänen korvastansa Herran nimessä, tämä mies ratsastaa sinisellä lehmällä ja asuu Himalajan huipulla.
Tauno tilasi välittömästi matkan Nepaliin.
Virkailija kuitenkin kuuli väärin ja Tauno, pakkassäähän varustautuneena joutukin Australian keskiosiin.
- No mitä perkelettä, Tauno ihmetteli noustessaan koneesta 50 asteen kuumuuteen.
- Hola, hola, sanoi yksinäinen aboriginaali, joka oli kentällä kaulassaan kyltti, jossa luki isolla "TANU". - Kylän vanhin on odottanut sinua, hän sanoi ja heitti Taunoa posauspommilla.
Tauno heräsi pää särkien viisi päivää myöhemmin kaislamajasta sidottuna ja alastomana.
- Arvasinhan minä, senkin tuhmeliini, hihkaisi mustaksi värjätty Gabriel ja kumpipamputti Taunon pyllyä niin kauan, että Tauno menehtyi kumipamppusyndroomaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.