Olen 43v nainen ja ihastunut 56v mieheen.Tapamme ajatella asioista ja elämästä on samanlainen.Olemme molemmat eronneita.Hän jo kahden vauvan ukkikin ja oma poikani on pian 20v ja omilleen lähdössä.Fiksuja mielipiteitä toivoisin.En ole kiinnostunut pankkitilin saldosta enkä lomamatkoista vaan aidosta ja rehellisestä suhteesta.Omilla vanhemmillanikin oli ikäeroa 11 vuotta nyt menisi mulla paremmaksi eli 12 vuotta.
Ikäero
Elämäni suunta
15488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ikäeron vaikutuksesta suhteeseen päätätte ainoastaan te kaksi. Itse en miettisi moista asiaa pätkääkään, vaan antaisin palaa.
Elämäntilanteenne ovat samantapaiset eikä kummallakaan ole enää huollettavia, joten en näe mitään ongelmaa.
Onnea, kun olet löytänyt sopivan kumppanin.
Ikäerolla ei niin suuria vaikutuksia suhteeseen ole. Olin naimisissa 20 vuotta ja ikäeroa oli 9 vuotta. Liitto ei kaatunut ikäeroon, muut oli syyt.
Yhteiselon aikana eroa ei edes huomannut.
Yhteinen arvomaailma ja katsomus, ovat paljon tärkeimpiä asioita.
Ei muuta kuin tutustelkaa rauhassa ja avoimin mielin. Onnea.
Ei se ehkä vielä tunnu mutta 10v kuluttua jo..
No riippuu siitä onko toinen yhtään nuorekas tai vanha sielu. Meillä on ikäeroa 15v. mutta tullaan hyvin juttuun. Olen aina tuntenut oloni vanhaksi, kaipaan vakituista suhdetta ja rauhallista elämää. Nuorten riekkuminen baarissa ja vauvabuumit ei kiinnosta yhtään.
Jos tällainen asia on epäselvä silti, vaikka on jopa lähiesimerkki, niin mitä muuta on elämän aikana jäänyt epäselväksi? Sorry.
"Ei h-i!"Nykyaikana on esim puumabuumia ja isinkorvike/testamentin kyttääjiä paljon.Silti vain parin luulisi itse tietävän ne perimmäiset syyt yhdessäoloon.Voiko rakkauden arvioida iän perusteella?Mielestäni ei.Itse en ole ennen ajatellut sukuni miesten suurempaa ikäeroa kuin vasta nyt.Kohdalleni osui aikoinaan upea itseäni vanhempi mies.Olimme täysin eri maailmoista,koulutuksen ja varallisuuden osalta.Elämäntilanteemme olivat silloin erilaiset ja jouduin ottamaan etäisyyttä.Todellinen herrasmies oli kaikin puolin mutta hänen aikansa oli poistua tästä maailmasta.
Olen kaiketi ikävystyttävä tapaus ikäisilleni miehille monestakin syystä ja kenties pelottavakin.Olen itsenäinen,raitis,ihan naisellisen nättikin,tyytyväinen ikääni ja arvostan parisuhdetta.Ruuhkavuodet ja railakkaat illanvietot ovat hyviä kokemuksia elämässäni.Itsekseni olen ollut jo vuosia vapaasta tahdostani.Ruttunaamakaan en ole eli katkeruus ei asusta sisälläni.Eli"E h-ti!"siis mikä lähiesimerkki?Ps:Usea ikäiseni mies elää sitä sinkkuaikaa minkä muka joutuivat uhraamaan lastensa ja entisen vaimonsa kanssa.Paljon katkeria tapauksia löytyy.Onko sulle asiat itsestäänselvyyksiä alusta loppuun saakka?Ajattelutapasi on mielestäni hyvin musta-valkoista,anteeksi vain.
"Omilla vanhemmillanikin oli ikäeroa 11 vuotta nyt menisi mulla paremmaksi eli 12 vuotta."
Vastaan eli kommentoin aloittajalle, jonka tekstistä em. virke löytyy. Hänellä on noin lähellä esimerkki isosta ikäerosta, mutta hänen täytyy kysellä asiaa vierailta, tuntemattomilta, ulkopuolisilta, jollaisilta en ainakaan itse neuvoja elämääni kysyisi.
Tosin itse 'ottaisin' suunnilleen saman verran nuoremman jos ...
Itse erosin just itseäni 12 vuotta vanhemmasta miehestä. Iän lisäntyessä mustasukkaisuus lisääntyi. Lisäksi miehen aikuiset lapset eivät hyväksyneet koko suhdetta eli eivät halunneet olla isänsä kanssa missään tekemisissä.
Minä löysin 18vee tyttönä 39vee ukon. Nyt 20 ja 41. Hyvin menee 21v ikäerosta huolimatta.
Palataan kuulumisiin kymmenen vuoden kuluttua. Yritähän jaksaa, kohta se alkaa yöjuoksu. Nimittäin vessassa.
Mulla isän kanssa ikäero 21v. ja hautasin hänet juuri. Sairauteen menehtyi.
Parhaat vuotesi menevät omaishoitajana. Vanha mies tulee äkäiseksi ja tarvitsee lepoa enemmän kuin 20v nuoremmat.
Kyllä näitä ikinuoreksi itseään kuvittelevia löytyy kunnes sairaus hiljentää vauhtia.
Sairaus se voi tulla nuorellekin ja on paljon myös niitä, jotka vielä "ikämiespäivillään" ovat erittäin hyväkuntoisia, vireitä ja hyvinvoivia. Et voi tietä, mitä elämä tuo eteen, mutta ikä on rakkaudessa ja parisuhteessa vain numeroita, kun vaan on hyvä olla yhdessä.
Anna mennä vaan! Eihän toi ole vielä mitään :) itse olen vähän sua vanhempi nainen ja aloittanut suhteen itseäni 11 vuotta nuoremman miehen kanssa. Pikkasen mietitytti ensin mutta olen aina ollut sitä mieltä että numerohan se ikä vaan on! Ja nyt on tullut todistettua se! Olen kai ikäistäni nuorekkaampi mutta ajatus-ja arvomaailma kohtaa melko täysin, musiikki- ym. makukin natsaa. Ja meidän elämäähän tää on, ei muuta kuin nauttimaan hyvästä suhteesta :)
Nuo ikäluvut ovat vain numeroita. Moni 40v voi olla mieleltään ja olemukseltaan kuin 60v ja taas päinvastoin. Omilla vanhemmillani oli ikäeroa 13v ja yhdessä olivat kuolemaan asti. Varmasti saivat omalla tavalla elää hyvän ja kauniin elämän vaikka isäni menikin vasta "vanhana" naimisiin. Siitä huolimatta ehti monta lasta saada ja hän oli kyllä jollain tapaa ikäistään ehkä vanhemman oloinen, mutta ehkä niin oli äitikin omalla tavallaan "vanhoillinen", joten nyt jälkikäteen ajatellen ihan yhteen sopiva pari. Rauha heidän sieluilleen.