Ikäero

Ikäeron vaikutuksesta suhteeseen päätätte ainoastaan te kaksi. Itse en miettisi moista asiaa pätkääkään, vaan antaisin palaa.

Elämäntilanteenne ovat samantapaiset eikä kummallakaan ole enää huollettavia, joten en näe mitään ongelmaa.

Onnea, kun olet löytänyt sopivan kumppanin.

Ikäerolla ei niin suuria vaikutuksia suhteeseen ole. Olin naimisissa 20 vuotta ja ikäeroa oli 9 vuotta. Liitto ei kaatunut ikäeroon, muut oli syyt.
Yhteiselon aikana eroa ei edes huomannut.
Yhteinen arvomaailma ja katsomus, ovat paljon tärkeimpiä asioita.
Ei muuta kuin tutustelkaa rauhassa ja avoimin mielin. Onnea.

Ei se ehkä vielä tunnu mutta 10v kuluttua jo..

Jos tällainen asia on epäselvä silti, vaikka on jopa lähiesimerkki, niin mitä muuta on elämän aikana jäänyt epäselväksi? Sorry.

"Ei h-i!"Nykyaikana on esim puumabuumia ja isinkorvike/testamentin kyttääjiä paljon.Silti vain parin luulisi itse tietävän ne perimmäiset syyt yhdessäoloon.Voiko rakkauden arvioida iän perusteella?Mielestäni ei.Itse en ole ennen ajatellut sukuni miesten suurempaa ikäeroa kuin vasta nyt.Kohdalleni osui aikoinaan upea itseäni vanhempi mies.Olimme täysin eri maailmoista,koulutuksen ja varallisuuden osalta.Elämäntilanteemme olivat silloin erilaiset ja jouduin ottamaan etäisyyttä.Todellinen herrasmies oli kaikin puolin mutta hänen aikansa oli poistua tästä maailmasta.
Olen kaiketi ikävystyttävä tapaus ikäisilleni miehille monestakin syystä ja kenties pelottavakin.Olen itsenäinen,raitis,ihan naisellisen nättikin,tyytyväinen ikääni ja arvostan parisuhdetta.Ruuhkavuodet ja railakkaat illanvietot ovat hyviä kokemuksia elämässäni.Itsekseni olen ollut jo vuosia vapaasta tahdostani.Ruttunaamakaan en ole eli katkeruus ei asusta sisälläni.Eli"E h-ti!"siis mikä lähiesimerkki?Ps:Usea ikäiseni mies elää sitä sinkkuaikaa minkä muka joutuivat uhraamaan lastensa ja entisen vaimonsa kanssa.Paljon katkeria tapauksia löytyy.Onko sulle asiat itsestäänselvyyksiä alusta loppuun saakka?Ajattelutapasi on mielestäni hyvin musta-valkoista,anteeksi vain.

Itse erosin just itseäni 12 vuotta vanhemmasta miehestä. Iän lisäntyessä mustasukkaisuus lisääntyi. Lisäksi miehen aikuiset lapset eivät hyväksyneet koko suhdetta eli eivät halunneet olla isänsä kanssa missään tekemisissä.

Minä löysin 18vee tyttönä 39vee ukon. Nyt 20 ja 41. Hyvin menee 21v ikäerosta huolimatta.

Anna mennä vaan! Eihän toi ole vielä mitään :) itse olen vähän sua vanhempi nainen ja aloittanut suhteen itseäni 11 vuotta nuoremman miehen kanssa. Pikkasen mietitytti ensin mutta olen aina ollut sitä mieltä että numerohan se ikä vaan on! Ja nyt on tullut todistettua se! Olen kai ikäistäni nuorekkaampi mutta ajatus-ja arvomaailma kohtaa melko täysin, musiikki- ym. makukin natsaa. Ja meidän elämäähän tää on, ei muuta kuin nauttimaan hyvästä suhteesta :)

Nuo ikäluvut ovat vain numeroita. Moni 40v voi olla mieleltään ja olemukseltaan kuin 60v ja taas päinvastoin. Omilla vanhemmillani oli ikäeroa 13v ja yhdessä olivat kuolemaan asti. Varmasti saivat omalla tavalla elää hyvän ja kauniin elämän vaikka isäni menikin vasta "vanhana" naimisiin. Siitä huolimatta ehti monta lasta saada ja hän oli kyllä jollain tapaa ikäistään ehkä vanhemman oloinen, mutta ehkä niin oli äitikin omalla tavallaan "vanhoillinen", joten nyt jälkikäteen ajatellen ihan yhteen sopiva pari. Rauha heidän sieluilleen.