osassa näissä uusissa suhteissa. Ei voi muuta kun toivoa vaan, ettei omat lapset eikä tuttavien lapst joudu koskaan mukaan moiseen pyöritykseen, eikä kenenkään vieraan naisen pelinappulaksi ja haukuttavaksi. On niin julmaa että lapsiin kohdistetaan se viha ja kauna, mitä itse on joskus kokenut, niihin toisen ihmien lapsiin, omat jätetään tarkoituksella sivuun.
Eipä ole ihme, että niin paljon on lapsia joilla ei vanhempien eron jälkeen enää mene hyvin, eikä onnellisesta lapsuudesta ole jälkeäkään, kaikki on murentunut ja lapsuus loppunut, on tullut se aika, kun lapsen on selviydyttävä yksin ja pidettävä pää koossa, yksin.
Ja kaikki vain sen tähden, että aikuiset pärjää, ja hän on vaan olemassa, valitettavasti.
Eipä ole ihme, että niin paljon on lapsia joilla ei vanhempien eron jälkeen enää mene hyvin, eikä onnellisesta lapsuudesta ole jälkeäkään, kaikki on murentunut ja lapsuus loppunut, on tullut se aika, kun lapsen on selviydyttävä yksin ja pidettävä pää koossa, yksin.
Ja kaikki vain sen tähden, että aikuiset pärjää, ja hän on vaan olemassa, valitettavasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta taas on aika hassua toimintaa sellainen, että sinä tuhlaat kaiken aikasi ja energiasi tekemällä olemattomista ongelmia. Ja tänään aloitit taas heti aamusta. En ymmärrä, miten ihminen, jonka kokemus uusperheydestä on nolla, voi vihata noin paljon yhtä perhemuotoa. Totuushan on kuitenkin se, että ihmisiä eikä perheitä voi lokeroida, jokainen on omanlaisensa. On toimivia ja toimimattomia ydin- ja uusperheitä, on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisilla sosiaalisilla statuksilla. Lokeroiminen ja yleistäminen on hölmöä.
Mutta hyvää päivänjatkoa sinulle kaikesta huolimatta. Toivon, että löydät rauhan tässä asiassa, alat nauttia elämästäsi ilman vihaa tuntemattomia ja olemattomia kohtaan.
Näinhän se valitettavasti menee. Siitä monet ovat surullisa kyllä, että lapset ovat ne joita ei tarvi enää ajatella.
"Siitä monet ovat surullisa kyllä, että lapset ovat ne joita ei tarvi enää ajatella."
Kummallinen lause... Mitä tarkoitat tällä?
Siis...Monet ovat surullisia siitä että lapset ovat ne joita ei tarvi enää ajatella. Siis surullisia siitä ettei lapsia tarvitse enää ajatella? Miten sellaisesta voi olla surullinen; voihan niitä lapsia sen sijaan ajatella, niin ei tarvitse olla surullinen sen vuoksi, ettei lapsia tarvitse enää ajatella? Eikö se menisi ennemmin niin, että joku voisi olla vaikka iloinen siitä, ettei tarvitse enää ajatella muita kuin itseään? Vai miksi olla surullinen sellaisesta asiasta, joka on helposti muutettavissa = alkaisi ajatella lapsia ja olisi iloinen surun sijaan?
Toisinaan nämä sinun mietteesi ovat varsin hämmentäviä. En ole koskaan törmännyt aikuiseen ihmiseen, jonka ajatusmaailma olisi kuten sinulla.
Enkä minä ole törmännyt semmoisiin aikuisiin,j otka tahallaan rikkoo toisten perheet, ja hankaloittaa isän ja lsten tapamisia sekä haukkuu miehen omaiset ja perheen täysin kiillottaakseen omaa egoaan!
No eihän semmoiset ihmiset sitä kehtaa myöntääkään, vaan elelee siivellä ja edesauttaa huonolla käytöksellään imiehen ja lasten erottamista.
Kuka lapsi sietää semmoista elämää? En ymmärrä, jos perheenrikkojan pitää näyttää katkeruutensa ja epätoivo, miksi se pitää näyttää halveksuen miehen lapsia ja rikkoa perhe häneltä, ja alkaa leikkimään fikusmpaa mitä onkaan...
"Enkä minä ole törmännyt semmoisiin aikuisiin,j otka tahallaan rikkoo toisten perheet, ja hankaloittaa isän ja lsten tapamisia sekä haukkuu miehen omaiset ja perheen täysin kiillottaakseen omaa egoaan!"
En onneksi minäkään!
Onneksi omissa tuttavapiireissäni ja sukulaisissani on vain ihan tavallisia, järkeviä aikuisia. Kukaan ei hauku riko mitään, hauku ketään, estä mitään eikä kiillottele egoja, vaan olemme ihan tavallisia, mieleltämme tasapainoisia ihmisiä, ja elämme aivan tuikitavallista elämää jokainen tahollamme.
"No eihän semmoiset ihmiset sitä kehtaa myöntääkään, vaan elelee siivellä ja edesauttaa huonolla käytöksellään imiehen ja lasten erottamista."
Siivellä eläviä huonokäytöksisiä ihmisiäkään en tunne, omissa piireissäni on -kuten edellä mainitsin- aivan tavallisia, normaaleja, normaalin aikuisen tavoin käyttäytyviä aikuisia.
Tuttavapiirissäni on sekä ydin-, yksinhuoltaja- että uusperheellisiä.
Miksi käytät nimimerkkejä "asiaa puhut" ja "ap on oikeassa", kun olet itse kyseinen aloittaja? Tuntuu jotenkin hassulta, ehkä hieman jakomielitautiseltakin, tuolla tavoin "kompata" itseään :D
Kyllä ap.on oikeassa. Olen naisvaltaisella ammattialueella töissä, ja miltei
puolet ovat eronneet. Useimmat uusperheelliset tuskailevat jo nyt kun tulevina
juhlapyhinä ( pääsiäinen ) ja kesälomalla miehen lapset edellisestä liitosta tulevat
lomille.
Yhden miehellä jo lapsenlapsia, jotka haluavat vaarin luo muutamaksi viikoksi,
eikä kollega iloitse tippaakaan. Turha ainakaan minulle on tyrkyttää jotain uus-
perheidylliä, siinä on monenlaisia tunne-elämän ongelmia , joita käsittelemässä
olen ollut.
Vaarin luo muutamaksi viikoksi? Ohhoh. Lykätään ne muksut mummolaan, että voidaan olla rauhassa. Ei siinä mitään, jos päiväksi tai vaikka viikonlopuksi, mutta MUUTAMAKSI VIIKOKSI? Ei mitään rajaa.
Olisi kauheaa olla äiti vieraille lapsille, joita ei ole voinut kasvttaa oikein, väistämättä toisten lapset käyttäytyvät erittäin huonosti ja sotkevat ja laiskistuvat. En voisi kuvitellakkaan että ottaisin mieheni lapset tänne täyshoitoon. Heillä on äiti joka on velvollinen heidät hoitamaan ja kasvattamaan.
Kyllä ohjeita annan ja laitan postia menemään, mutt enpä usko että miehen exä niitä upeita sääntöjäni ja toiveitani käyttää, niin ovat kakarat kurittomia kuin villisiat.
Otin miehen en hänen kersojaan, ja tänne ei tarvi tulla kuin hotelliin, enkä siedä että minulle sanotaan vastaan, totellaan ja tehdään kuin minä sanon. En ole ilkeä vaan vaativa ja jos ei sovi meillä on ovi. Meillä minä määrään ja ohjeistan kotiinkin ja opastan ja neuvon ja käskytän, meillä ja muualla.
Omani kun ovat erittäin ihania lapsia, että mallia voisi moni ottaa.
Olisi kauheeta olla isäpuoli sikailiaja kakaroille... ...jos ei mun lapsia niin ei avokinkaan lapsia