Olen kirjoitellut itseni iloksi vuosikausia, pääosin novelleja ja runoja. Olen käynyt työväenopiston kirjoittajakursseja ja saanut arvostelupalveluista palautetta ja kehitysehdotuksia. Koenkin, että novelli alkaa olla minulla aika hyvin hallussa ja niiden kirjoittaminen on minulle helppoa. Ideoita riittää ja olen kokeillut novelleissa myös erilaisia tyylilajeja. Olen jo jonkin aikaa halunnut aloittaa kirjoittaa romaania, mutta tuntuu, etten pääse puusta pitkään.
Siinä missä novelleissa voi kirjoittaa pienistäkin sattumuksista ja oivalluksista, en keksi romaania varten mitään tarpeeksi "isoa" ideaa tai juonta. Henkilöhahmojen kehittely on minulle helpompaa, mutta tuntuu vain, etten keksi tarpeeksi tapahtumia ja käänteitä, jotka riittäisivät romaaniin. En ylipäätään tiedä, mistä aloittaisin. Novellin kirjoittaminen on minulle tuttua käännekohtineen ja ytimekkäine alkuine ja loppuineen, mutta romaanin rakenne tuntuu vieraalta (siis tekijänä, luen kyllä paljon). Tiedän, että on kirjoittajia, jotka kirjoittavat vain novelleita, mutta jokin palo vetää minua kohti romaania.haluaisin myös kirjoittaa pudempään yhtä tarinaa, novelleissa joudun kerta kerran jälkeen keksimään kaiken uudestaan.
Olen tällä hetkellä pienen vauvan kanssa kotona, joten pidempiin koulutuksiin ei ole mahdollisuutta lähteä. Toivoisinkin teiltä kanssakirjoittajilta vinkkejä tästä umpikujasta etenemiseen. Onko joku ollut samassa tilanteessa ja mikä on auttanut eteenpäin?
Siinä missä novelleissa voi kirjoittaa pienistäkin sattumuksista ja oivalluksista, en keksi romaania varten mitään tarpeeksi "isoa" ideaa tai juonta. Henkilöhahmojen kehittely on minulle helpompaa, mutta tuntuu vain, etten keksi tarpeeksi tapahtumia ja käänteitä, jotka riittäisivät romaaniin. En ylipäätään tiedä, mistä aloittaisin. Novellin kirjoittaminen on minulle tuttua käännekohtineen ja ytimekkäine alkuine ja loppuineen, mutta romaanin rakenne tuntuu vieraalta (siis tekijänä, luen kyllä paljon). Tiedän, että on kirjoittajia, jotka kirjoittavat vain novelleita, mutta jokin palo vetää minua kohti romaania.haluaisin myös kirjoittaa pudempään yhtä tarinaa, novelleissa joudun kerta kerran jälkeen keksimään kaiken uudestaan.
Olen tällä hetkellä pienen vauvan kanssa kotona, joten pidempiin koulutuksiin ei ole mahdollisuutta lähteä. Toivoisinkin teiltä kanssakirjoittajilta vinkkejä tästä umpikujasta etenemiseen. Onko joku ollut samassa tilanteessa ja mikä on auttanut eteenpäin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
googleta snowflake method. itselläni ei ole tuommoisenaan toiminut, mutta ehkä saat sittä jotain pientä sykäystä edes.
Tunnistan aloittajan tilanteen. Olen itsekin kirjoittanut tähän asti novelleja ja niitä on julkaistukin eri pienlehdissä. Olen kokeilumielessä kerran osallistunut nanowrimoon ja sainkin punnerrettua kuukauden aikana sen tarvittavan mittaisen romaanin. Lopputulos nyt oli tietysti kauhea, se varmaan on sanomattakin selvä. Tästä kokemuksesta voin sanoa, että tuollaisella suoltamisharjoituksella ei ainakaan romaania synny.
Kyllä romaani väkisinkin muotona tuntuu aika lannistavalta novellikirjoittajasta. Jotain tuollaista snowflake-metodin kaltaista itsekin yrittäisin. Eli keräisin ideanpätkiä ja yrittäisin sommitella niitä yhteen ja siten jatkojalostaa sitä kohti yhtenäistä kokonaisuutta. Tässä metodissa tosin on se ongelma, että se sopii kaltaiselleni etukäteen suunnittelevalle kirjoittajalle, mutta ei varmaankaan niille, jotka kirjoittavat hurmioituneina ilman suunnittelun kahleita. Eli kannattaa ehkä yrittää tunnistaa oma kirjoittajatyyppi sekä työtapa (varmasti sen tunnetkin jo) ja lähteä sen päältä sitten liikkeelle sen edellisen kirjoittajan mainitseman sykäyksen avulla.
Et maininnut millaisia novelleja kirjoitat, mutta ainakin eri genrejen kirjoittamiseen löytyy englanninkielisestä maailmasta (siis käytännössä amazon.com) läjäpäin eri kirjoja, tosin niiden tasotkin heittelehtivät aika lailla, joten tarkkaavaisuutta vaaditaan.
Hmm. Taidan olla kanssasi eri mieltä tuon Snowflaken ideasta. Siinähän nimenomaan EI kerätä ideanpätkiä, joista koostetaan yhtenäinen kokonaisuus, vaan lähdetään yhdestä ainoasta ideasta, yhdestä virkkeestä, lihottamaan romaani. Mutta ei ole onnistunut minulla se. Eikä kunnon romaanin kirjoittaminenkaan vielä. Yhden olen pakertanut ja kävi kuten sulle, vaikken tehnytkään sitä Nanossa; ihan suoltamista oli se, vaikka kuinka koitinkin rakennetta järkeillä. Nyt on vuorossa uusi yritys.
Kiitos kommenteistanne, lohduttavaa kuulla, että muillakin on käynnistymisongelmia romaanin suhteen. Kävin katsomassa snowflake-menetelmää ja varmaan siitä voisikin olla hyötyä, jos olisi selkeä idea romaanille päässä ja tuon avulla sitten lähtisi jäsentelemään palasia. En myöskään suunnittele kovin tarkkaan, mitä kirjoitan, vaan tarina kehittyy samalla kun kirjoitan, toki tuotakin voisi kokeilla.
Mutta jotenkin tuntuu, että olen vielä askelen kauempana. Eli ei ole niitä ideoita romaanin mittaiselle tekstille enkä oikein hahmota, miten "iso" idean tulisi olla, jotta se kantaisi monta sataa sivua ja että itsekin jaksaisi siitä innostua. Novelleissa on helppo kirjoittaa mistä vaan, kun muutaman liuska ei ole niin isoa sitoutumista vaativa juttu ja toisaalta hahmotan jo aika hyvin, minkätyyppiset jutut novelleissa toimii. Jotenkin romaani tuntuu liian isolta kakulta pureskeltavaksi, mutta silti se houkuttaa niin paljon.
Novellini ovat kai ns. perinteistä kaunokirjallisuutta. Suosikkikirjailijoitani ovat mm. Siri Hustvedt, Alice Munro, Ian McEwan, Philip Roth, Zadie Smith, Susanna Alakoski, Paul Auster, Jonathan Franzen, Hermann Hesse... Ja jotain tämän tyyppistä haluaisin kirjoittaa (joo tiedostan että nämä ovat huippukirjailijoita, eikä tasoni tietenkään olisi sama, mutta tarkoitan nyt tyylilajia).
Oletko lukenut Doubtfiren opuksen. Pelkistetty, lyhyt, mutta oivia neuvoja. Kirjastosta löytyy.
http://librarian-or-cybrarian.blogspot.fi/2011/09/doubtfire-aiotko-kirjoittaa-romaanin.html
Ahaa, nyt valkeni, vaikka sanoit sen kyllä jo alussa. Sinulta puuttuu siis riittävän iso idea. Hmm. Mutta toisaalta romaanin idea voi olla pieni. Pitkä tarina syntyy sitten sen pienen ajatuksen ympärille liittyvistä tapahtumista. Esimerkiksi Tulitikkuja lainaamassa -kirjan idea on, että isäntä lähtee kirjaimellisesti lainaamaan naapurista tulitikkuloovaa, ja mitä siitä sitten seuraakaan. Suomalaisen kirjallisuuden klassikkoja.
Ähh, totta. Sotkin lumihiutaleen noihin käsitekarttoihin ja mind mappeihin. Pahoitteluni siitä. Kaikkihan noi tarvitsevat jonkun idean mistä lähteä liikkeelle, mutta tuskin kannattaa jäädä odottamaan sitä suurta ideaa - sitä tuskin koskaan tulee. Joku tieteiskirjoittaja muistaakseni joskus sanoikin, että ideat ovat halpoja. Se on totta, usein kun aloittelevat kirjoittajat tuntuvat kohottavan sen idean merkityksen lähes myyttisiin sfääreihin, vaikka tuo Tulitikkuja lainaamassakin toimii hyvänä vastaesimerkkinä. Uskoisin nimittäin, että ne seuraavat askeleet sitä ideaa jalostaessa eteenpäin ovat ne keskeiset: siitä se joko lähtee rakentumaan tai sitten ei.
Tämä kirjan idean syntyminen on muuten kiinnostava kysymys ja kaipaa selvästi lisäpohdintaa omaltakin osaltani jäsentääkseni luovan työn prosessia paremmin itselleni. Omat kirjalliset esikuvani eivät ole noin hienoja kuten aloittajalla, vaan enemmän populaarijännäreiden suuntaan, mutta uskoisin saavani silti paljon irti tässä ketjussa esitetyistä ajatuksista ja kysymyksistä.
Mä teen yleensä 30 kohdan lukuluettelon. Se on hyvin alustava ja muotoutuu sitä mukaa kuin kirjoitan. Elikkäs jokaiseen lukuun joku "tapahtuma" noudattaen mieluusti draamankaarta. Se ei toki ole pakollista. Kun 5 liuskaa kirjoitat jokaiseen lukuun, on romaanin 1. versio valmis :)
Just noin. Tuohon viittaa Doubtfirekin :)
Hei! Ryhtyisitkö opettamaan minua? Minulla on tekstejä täynnä tapahtumaa, mutta ne tarttis kaikki kirjoittaa dialogimuotoon. Ainesta on niin paljon, että en hallitse sitä itse ja siitä tulisi luultavasti ainakin pari romaania, jos ei enemmänkin. Minäkin olen vapaa enkä halua mennä minnekään kursseille tätä hommaa tekemään. Missäpäin asut?
Mielenkiintoista, miten eri tavoin eri ihmiset kokevat romaanin kirjoittamisen. Itse en tunnista aloittajan kuvaamaa ongelmaa lainkaan.
Eihän romaania kirjoitettaessa ole olennaista se, että se on tietyn pituinen, siis se, että pitää keksiä tarpeeksi juonenkäänteitä ja tapahtumia, jotta saisi kasaan riittävän määrän tekstimassaa. Tuo on minusta omituisen tekninen ja ulkokohtainen lähestymistapa.
Itse näen sen niin, että romaanissa edetään tarinan ehdoilla. Sen sijaan, että kehiteltäisiin juonenkäänteitä, syvennetään esim. henkilöhahmoja, taustoitetaan heidän persoonaansa, jolloin lukija ymmärtää paremmin heidän ratkaisujaan (tai joutuu ihmettelemään niitä enemmän). Myös yhden tai kahden keskeisen tapahtuman seurauksia voi kuvata yksityiskohtaisemmin.
Itse jopa suosin tiiviimpiä romaaneja. Romaani voi olla älyllisesti ja katsomuksellisesti haastava ja ajatusmaailmaa avartava, vaikka se olisi lyhyt. Mielestäni tiiviys suorastaan vaatii enemmän taitoa ja kekseliäisyyttä.
Romaanin rakentamisen tekniikka on sidoksissa aika paljon genreenkin. Juonen kehittelyn taito dekkarissa on aivan erilainen painoarvoltaan kuin jossakin toisessa genressä, jossa voi ottaa mukaan hieman harhailevampaakin (=juonen kannalta) aineistoa.
Eikös juoni ja tarina ole eri asioita? Näin olen ymmärtänyt, mutta joka tapauksessa dekkari vesittyy helposti, jos lähdetään tarinan ehdoilla sitä rakentamaan. Olen itse parhaillaan poistanut tekstistä sellaista, mikä mielestäni on hyvää tekstiä ja taustatietoa, mutta joka ei vie juonta oikealla tavalla eteenpäin. Tiiviyteen pyrin siis minäkin.
Sanot että olet hyvä luomaan henkilöhahmoja. Novellissahan hahmokaarti on pidettävä ymmärrettävistä syistä pienenä, mutta romaanissa on tilaa useammalle hahmolle. Mitä jos miettisit romaania useamman hahmon kautta?
Tapahtumat ja käänteet eivät tule tyhjästä, vaan liittyvät olennaisesti hahmoihin ja heidän valintoihinsa. Kehittele jokin alkutilanne ja lähde sitten ajamaan henkilöiden asioita huonompaan suuntaan. Katso että hahmoilla on jokin vaikutus toistensa elämään.
Ei romaaninkaan tarvitse olla valmiiksi mietitty kokonaisuus, vaan voit lähteä maistelemaan jotain tilannetta ja hahmoja ja löytää romaanin todellisen rakenteen ja juonen vasta editoidessa. Onnea!
Hei Allegra! Näitkö kirjoitukseni? Et ole tainnut vierailla palstalla. T. Kirjoitusfrendit