Että olette bi-seksuaaleja? Kiinnostaisi varsinkin perheellisten tilanteet? Itse olen aika lailla kaapissa, vain yksi ystäväni ja mieheni tietävät, ehkä yksi toinenkin kaveri saattaa tietää (jos vielä muistaa mitä kerran vuosia sitten puhuin). Olen siis naimisissa ja lapsiakin on.
Tietääkö teidän lähipiirinne
NainenpaOlen
421101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tietävät, koska tuli aiheelliseksi kertoa seurustellesani miehen kanssa. En asiaa rupea kailottamalla kailottamaan, kerron jos asia puheeksi tulee tai muutoin ilmi, Myös ex-vaimoni tiesi, koska halusin alusta alkaen olla rehellinen hänelle. Ja ei, en koskaan pettänyt tai haaveillut miehen perään.
Naimisissa minäkin, perheellinen nainen. Mieheni tietää, sekä ihan lähimmistä ystävistä jokunen. Tosi varovainen olen asiaa julki tuomaan, ja toisaalta, sehän on mun oma asia, ei tee mieli huudella.
Mieheni tietää ja yksi lähin ystävä. Mies ei hyväksy eikä halua uskoa todeksi. Pitää minua sairaana tai kieroutuneena. Tosi kurja tilanne :(
Täällä kans yksi perheellinen bi, läheisimmät ystävät tietää ja toki mieheni myös. Esim. töissä en ole asiaa kailotellu muutakun lähimmille työkamuille, ehkä muutkin arvaa, mutta ompahan huvia kun saavat miettiä että olenko vai enkö :D hih.
Nainen olen, perheellinen, naimisissa miehen kanssa. Olen valikoivasti kaapissa, mutta alkanut sekin ahdistaa - tekisi mieleni olla reilusti mitään salailematta. Tilanne on siis se, että melko moni tietää - mies (tietenkin), sisarukseni, ystäväni, työkaverit - mutta ne, jotka eivät tiedä, olisi jollain tapaa tärkeää pitää pimennossa - miehen perhe ja suku (mies ehdottomasti haluaa pitää näiltä salassa), osa yhteistyökumppaneista töissä (hankaloittaisi yhteistyötä). En oikein vastoin miehen tahtoa halua hänen sukulaisiaan hämmentää, mutta omien lasten myötä koen tilanteen nyt ihan oudoksi. Lapset siis ovat kohta 2 ja 4 -vuotiaita. Olisi jotenkin ihan järjetöntä, jos omat lapseni luulisivat minua heteroksi. Ja inhottavaa, kun lapsilleen antaa sellaisen kuvan, että bi-seksuaalisuus on jotain salattavaa.
Ehkä 2 ja 4 vuotiaiden ei kuulukaan vielä tietää, että äiti tykkää myös naisista. Kaikki ajallaan lasten ikää kunnioittaen. Itse olen nainen ja eronnut ns.myöhäisherännäinen. Omat nuoret aikuiset lapset tietää, pari ystävää ja äiti. En asiaa salaa, mutta jos kysytään vastaan kyllä suoraan.
Komppaan kaikki ajallaan nimimerkkiä, että tuskin 2- ja 4-vuotiaiden tartteekaan tietää. Ei sillä, että pitäis salata, mut jos puoliso kuitenkin mies... Voihan sitä kommentoida kauniita naisia jne :)
Jotenkin kuulosti hassulta, "järjetöntä, jos lapset luulee heteroksi"... ja kun on kyse vasta 2 ja 4 vuotiaista.
Itse en osaa ajatella ahdistavaksi tilanteessani sitä, että pidän myös naisista, eikä sitä koko maailma (suku) tiedä. Olen naimissa onnellisesti mieheni kanssa, joka tietää minut, ja hyväksyy... se on mulle kaikista tärkein. Joku lähin ystävä tietää, mutta minkä takia esim. työpaikalla työkavereiden tälläsesta asiasta pitäisi tietää, että pidän molemmista sukupuolista??? Toki, en salailekkaan sitä, jos nyt joku kysyy, ja katson henkilön luottamuksen arvoiseksi, voin kyllä kertoa...mutta mitä se muuttaa....
Lapsien kohdalla ajattelen niin, että heitä voi kasvattaa avarakatseisuuteen, siihen että voi myös tykästyä samaa sukupuolta olevaan ihmiseen, ja että se on ihan ok asia. Näin itse olen kohdallani tehnyt, ja mielestäni he suhtautuvat nyt aikuis iän kynnyksella ihan luonnollisesti.... Ei mulla ole ollut tarvetta ilmoittaa, että myös äiti tykkää naisista....koska, edelleenkin, se oma seksuaalisuus on mun oma. Toki kun,/jos tulevat kysymään niin ei ole mitään syytä valehdella. JOtenkin koen, että mun ei tarvii muilta hyväksyntää kerjätä, pääasia, että itse olen sinut tän asian kanssa, ja mieheni.., sen jälkeen muut on sit tavallaan toisarvoisia. Kuitenkaan kaikki ei hyväksy... ei riitä ymmärrys.....naimissa miehen kanssa ja sit viel tykkää naisista....
Nämähän jokaisen henk. koht., juttuja, mut tässä mun ajatukset asiasta.
Kun kerroin omille lapsille, molemmat oli jo yli 20v, niin kerroin asian näin. Kerroin sen kysymyksellä, mitä sitten jos mulla onkin joskus naispuolinen kumppani? Kerroin eri aikoina ja molemmat vastasi, että kuule äiti, se on pääasia, että sä oot onnellinen.
mikä tuo sinun suhdetilanne sitten on, kun sitä biseksuaalisuutta pitää noin vaalia myös ympäristölle vaikka naimisissa oletkin? Onko sinulla samanaikainen suhde tai suhteita naisten kanssa? en siis vinoillakseni kysy, vaan aidosta mielenkiinnosta. be-nainen itsekin.
aika avoimesti ollaan asioista puhuttu ja vähän vitsailtukin. Myöskään töissä en ole mitenkään salaillu asiaa ja luulen monen aavistavan asian. Näin se pitää mielestäni mennäkin.
Tässä taitaa kulkea jonkunasteinen raja bi-miesten ja naisten välillä? Perheellisenä bi-miehenä minun ainakin on ihan mahdotonta ymmärtää ja tajuta, miten mun omat henkilökohtaiset seksiasiat ja fantasiat kuuluisi kellekään muulle kuin asianosaisille? Siis lähinnä vaimolle ja mulle.
Miksi ihmeessä kenenkään muun pitäisi niistä tietää?? Jos joku kysyy jotain, niin eihän kellään ole vähäisintäkään velvollisuutta vastata intiimeistä asioistaan yhtään mitään. Mistä ihmeestä tähän aikaan on tullut joku kummallinen itsensäpaljastelun ihannointi ja sen valkopesu muka rehellisyytenä? Ennenaikaa sentään pidettiin jonkinlaisena hyveenä kykyä säilyttää salaisuuksia.
Kait se riippuu siitäkin, onko suhde omaan sukupuoleen ollut aina tuota seksifantasiatasoa vai laajempaa... jos vaikka on aiemmin asunut miehen kanssa ja nyt asuu naisen, ollut aktiivinen poliittisesti ajamaan ryhmänsä oikeuksia, niin se biseksuaalisuus on laajemmin omaa identiteettiä koskettava asia, eikä vaan seksijuttuihin liittyvä...
Kaapissa kaikille, paitsi parille lesbolle ja bisselle :) Ei kuulu muille.
Kuulehan,ei tiedä kuin yksi hyvä ystävä,että myös naiset alkanut kiinnostaa.Ja hänkin tietää ainoastaan siksi, että häneen ihastuin ja oli pakko kertoa hänelle, että tunnen muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Tämä on ollut hyvin vaikeaa minulle, koska avioliitossa olen ja lapsiakin on, mutta miestäni kohtaan tunnen pelkkää ystävyyttä. Kaikki seksuaalinen kanssakäyminen hänen kanssaan suoraan sanottuna oksettaa nykyään, mutta pakko suostua, vaikka ajatuksissani haluaisin pelkästään naisen hyväilyä vartalollani...olen siis ns.myöhännäisherääjä tämän seksuaalisen suuntautumiseni kanssa. Nyt vasta ymmärrän asioita mitä taaksepäin katson,Se on aina ollut, että olen ihastunut naisiin ,mutta en ole ymmärtänyt, koska kasvatus yms.on tehnyt minusta ns.normiheteron..ja nyt tämä kaikki on iskenyt vasten kasvoja, siis totuus ....
Itselläni sama kuin "40*plussa"lla. Menin naimisiin ja sain 2 lasta. Naiset kiinnosti ainakin jo reilu parikymppisenä, mut tuo hetero-oletus painoi kauan.
Nykyään oon ollu monet vuodet ilman mitään suhteita, miestä en osaa ee kuvitella seksuaalisessa mielessä enää. Naisia ei enää oo kiinnostavia tullut vanhalle naiselle vastaan.
Aikuiset lapset tietävät suuntautumiseni. Ja muut läheisimmät ihmiseni.
Hei myöhään myöntänyt,haluaisin keskustella kanssasi tai siis sähköpostitse tai jotenkin...olen siis se 40*plussa...kiinnostaako, siis tarkoitan ihan ystävänä, koska emmehän tiedä toisistamme mitään. Tämä ihastukseni ei siis halua mitään muuta kuin ystävyyttä...
Miten siuhin "40*plussa" sais yhteyttä?
Meillä tää yksi elämä elettävänä.
Hei myöhään myöntänyt, ootko vielä kuulolla?? Aikaa vierähtänyt, mut kiinnostaisko kirjoitella vielä, vertaistukea tarvitsisin kovin....
Hei, Olen Bi-kundi ja sattu hauska juttu tuossa toissaviikolla. Olin tyttöystäväni kanssa kaverini luona joka on myös Bi. Homma sitten karkasi lapasista ja meni kolmenkimppaan sextailuun. Tyttöystäväni meni hetkeksi huoneesta ulos kun minäpoika olin kaverini alla jalat hänen olkapäillään ja nai minua. Kaverin mutsi tuli yllättäen kotiin ja avasi oven kesken touhujen. Hämärässä ei kuitenkaan tajunnut ja huusi vaan et anteeks ja häipyi. Aamupalalla kaikkia meitä takkutukkia hymyilytti:)
Kaikki tietää, koska mitä väliä, miks mun pitäs sitä piilotella ja häpeillä? :D en ole naimissssa enkä perheellinen, mutta kaikille kerron.
En ole perheellinen mutta olen tullut kaapista biseksuaalina, olen mies. Olen naimisissa naisen kanssa joka on hänkin bi ja vielä minua vahvemmin, joten asia ei ole koskaan ollut ongelma välillämme.
Vanhempani olivat aika pöyristyneitä, kun poika paljastui lopulta biseksuaaliksi mutta nielivät tunteensa kun puoliso on kuitenkin nainen. Kaveripiiri ei oikein vieläkään ole ottanut minua todesta, koska olin nuorempana melkoinen naistenmies, luulevat minun vain pelleilevän.
Nyt sinä valehtelet luuseri. Olet nainut äitiäsi eli olet biseksuaali, tai joku imi pikkupoikana sinun kikkeliä eli olet homopelle.
Olen mies ja mä olen muutamalle kaverille kertonu ja naiselle, jonka kanssa äskettäin tapailin.
Voisin itsekin sanoa olevani vanhemmallla iällä ihastunut... Todellisuudessa olen itse hyväksynyt asian sen jälkeen kun olen mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Aina on ollut joku tyttö/nainen johon olen ollut ihastunut jne. Koskaan en ole kellekkään ihastuksen kohteelle (koskien naista) kertonut tuntojani. Itsellä niin suuri halu saada "perinteine" perhe. En olisi sinänsä pistänyt pahitteeksi rakastumista naiseen, mutta lapsien luonnollinen saaminen olis ollut ongelma..
Nykyisin hyväksyn suuntautumisen, en salaile, enkä kuuluta. Tiedän mieheni tietävän, vaikka siitä ei keskustella. Jos voisin palata ajassa taaksepäin ja hyväksyä itseni aikaisemmin, olisi se helpottanut elämää huomattavasti. Ainakin olisin "kokeillut" naista, mikä on aika rumasti sanottu, tällä hetkellä en osaa asiaa paremmin kuvailla..
Kadunko elämääni ja valintoja? En. Minulla on mieheni kanssa useampi lapsi, ja olen onnellinen, rakastan miestäni. Kadun sitä, etten vapautunut tarpeeksi, kokeakseni tarpeeksi, ennen vakavaa suhdetta. Suureksi osaksi se johtunee paikasta jossa asuin nuorena, pieni paikkakunta, jossa oudoksuttiin kaikkea poikkeavaa..
Ettekö ole saaneet lääkäriltä mitään apua tuohon biihiyteenne?
Miksi me terveet immeiset menisimme terveydenhoitopalveluita ruuhkauttamaan, lääkäriltä mennään hakemaan apua vaan jos ollaan sairaita tai on mielenterveysongelmia. Bi-seksuaalisuus ei ole kumpaakaan.
Miksi hetero suhteessa elävän bissen pitäisi edes tulla kaapista? Siksikö että saa sitten moraalisien oikeutuksen pettää puolisoaan. Onko se jotenkin hienompaa ja tavallisten kuolevaisten yläpuolella kun nainen pettää miestään toisen naisen kanssa kuin mies pettäisi vieraan naisen kanssa tai homostelisi?
Ehkä kyse on vaan siitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Silloin voi vapautua ns. heterosuhteessakin kun ei tarvi salata viettiään. Se, että hyväksyy ns. heterosuhteessa olevansa bi, ei automaattisesti tarkoita sitä että aikoo pettää miestään/naistaan. Ihan typerää edes kuvitella moista. Vaikka olisi bi/homo/lesbo ei se tarkoita sitä, että naisi jokaista vastaantulijaa joka on samaa sukupuolta.
Olen itse 3 lapsen äiti, 36v. myös tällainen myöhäisherännäinen ja aloin katsella naisia sillä silmällä muutama vuosi sitten. Takana 16v. Avioliitto joka päättyi viime syksynä. Asioita itsekseni miettineensä miksi seksi oli minulle viime vuodet niin kuvottavaa ja välttelin sitä parhaani mukaan olen ymmärtänyt että tahtoisin kuitenkin ennemmin naisen rinnalleni. 2 ihmistä tietää suuntautumiseni , mutta vanhemmilleni en voisi ikinä kertoa koska tiedän heidän olevan vahan kansan ihmisä ja eivät homoja hyväksy. Olen tosissani kerännyt rohkeutta jotta saisin kerrottua parhaalle ystävälleni mutta pelottaa niiin paljon hänen suhtautumisensa asiaan. Ex miehelle en ikinä kertonut eikä hänen mielipiteellään sinänsä enää painoarvoa olekaan.
Eikö se ole jokaisen oma valinta haluaako olla kaapissa vai tulla ulos. Jokaisella on siis myös oikea harrastaa salaseksiä omaa sukupuolta olevan kanssa jos niin haluaa. Tunnen useita hetero miehiä joilla haluja kokeilla salaa seksiä miesten kanssa. En tuomitse ketään, se ei ole minun tehtävä. Hienoa jos joku uskaltaa kokeilla ja toteuttaa omia haaveitaan.
Olen naimisissa miehen kanssa, lapsia on, taustalla lyhyitä suhteita kumpaankin sukupuoleen. Miehelleni kerroin heti kun alettiin tapailla. Kaikki ystäväni tietävät, työkaverit vähintäänkin epäilevät. En salaile, enkä myöskään kailota kaikille.jos joku kysyy suoraan, kerron niin kuin asia on. sukulaiset eivät tiedä, eivät ole kysyneetkään, varmaan avioliittoni tekee heidän silmissään minusta heteron. Itselleni bisseys on osa identiteettiäni
Mä teen mallintöitä Suomessa ja ehkä sen takia en halua julkisuuteen omaan bisseyttä.
Kaikki ajallaan ja terkut niille muutamille, jotka mut varmaankin tunnistaa tästä ;)
Tsemppejä kaikille ja olkaa oma itsenne - menipä se sitten miten päin vaan.
Elän parisuhteessa, eikä kukaan tiedä, että väliin käyn toisten miesten luona. Vaimolle en sitä kerro, se olisi ero välittömästi. Toiset miehet ovat itsellenikin vieraita, mutta tunnen aika ajoin vetoa tuohon suuntaan. Jo nuorena havaitsin tuon poikkeaman itsessäni, mutta olen sen omana salaisuutenani kantanut läpi elämän eikä se ole ollut mikään rasite itselleni, ehkä suola elämässäni.
aika monet tietää, mies ja parhaat kaverit, sisarukset jne. Lapselle en ole kertonut vaikka on jo yläasteikäinen.
Olen mies ja nuorena jo bi kokeiluja. Ja nyt vanhemmallakin iällä. Etisessä suhteessä vaimo ties haluistani miehiä kohtaan ja antoi luvanki välillä touhuta tykkään imee ja antaa peppuu. Ja kaikki kaverit tiätää koska aika monelta kaverilta kännis suihi ottanu. Kyllä aika moni ellei kaikki sukulaisetki tiädä mut mitä välii. Ja yks tyttö puolinen serkkuni. On lesbo kerran pidimme serkkujen kesken illan istujaiset ja sinne myöhemmin tuli muitakin myös lesbo serkun kavereita. Ja oma muijanin oli mukana ja saunottii ja yhen kalua kattelin saunassa ja se huomas ja halus antaa suihin imin sitä jäähyllä ulkona ja yks serkuista tuli sanoo et kaikki näkee ei haitannu jatkoin vaa loppuu. Muija sai selitella mut sit sano et tiätää ja se on iha jees ja suurin osa serkuista varmaa kertonu kaikille ku kaikki on aina imettämäs munaasa
Pikkujantzakalu mistä päin oot?kiinnostasko imut pk-seudulla ;)
Olen 37 v nainen, naimisissa miehen kanssa jota rakastan syvästi. Silti olen vasta viime vuosina herännyt siihen, että haluan naisiakin. Kerran pääsin kokeilemaan seksiä naisen kanssa ja siitä tiesin, että olen "oikeasti" bi-seksuaali. Mieheni tietää bi puolestani ja on erittäin ok asian kanssa. Vain pari likkakaveriani tietää ja jotkut työkaverini ehkä arvaavat.
Kukaan ei tiedä. Olen naimisissa, eikä vaimon mielestäni ole tarvinnut tietää, koska en ole aikonut pettää. Vimon kanssa menee tosi hyvin. Myös seksi, lukunottamatta anaaliseksiä, jota joudun harrastamaan yksin.
Välillä kyllä haluttaa aika paljon ja tuntuu, että nykyään koko ajan enemmän. Miestä olen saanut viimeksi yli 20v sitten.
Olisikohan pieni kokeilu ok? Ehkä ei osaisi enää olla ilman.
Enpä ole halunnut/uskaltanut kertoa kenellekään.
Minä tulin just eilen kaapista :D Kerroin siis miehelleni olevani biseksuaali. Ollaan oltu yksissä reipas 8 vuotta ja meillä on kaksi lasta.
Muille en vielä ole kertonut, enkä ihan ole varma että kerronko edes. Noh, lähimmille kavereille jossain vaiheessa. Paitsi niille suvaitsemattomille idiooteille, jotka kuitenkin ovat läheisiä :/
Kaikki läheiset tietävät. En ole perheellinen.