Farmi

Aidoin on ehkä Riihimäen nuori tyttö, joka muistuttaa Vaahteramäen piikatyttöä. Naisilla pitäisi olla huivit päässä ja pitkät hameet. Miehillä sarkahousut ja tuohivirsut.

Puitteet ovat hyvät ja tehtävät. Sen sijaan 1800-luvun tunnelmaa ei ole.
Emäntä ja isäntä olivat talon auktoriteetteja. Ei silloin keskellä kirkasta päivää maattu laiturilla joogaamassa (Sanaakaan ei tunnettu), ei tehty pizzaa.
Työtä riitti myös sadepäiviksi.
Suosikiksi ei ole oikein noussut kukaan.

Kestaakaan en ole katsonut, ei kiinnosta, kuin ei kiinnostaa maailveilijän morsiametkaan.

Ei tällä vuosituhannella noin vain rykäistä 1800- luvun fiilistä. En ole itse elänyt kovin "vanhaan aikaan", mutta tiesin jo lapsuudessani vanhojen ihmisten tarinoista, ettei elämä silloin ollut joogaamista, eikä mitenkään ruusuilla tanssimista, mutta ihmiset olivat tyytyväisempiä kuin tämän päivän mukavuuksiin tottuneet nuoret sekä vanhatkin.
Ihmissuhdekriisejä ilmeni kuulemani mukaan suurperheissä, missä asui monta sukupolvea. Oli vanhukset, heidän poikansa ja miniänsä, lapsenlapsia iso liuta, siinä asusti vielä suvun vanhatpiiatkin, jos eivät olleet "saaneet" aviomiestä.
Sukuun kuulumattomia olivat huutolaiset, jotka ostettiin markkinoilla kuin eläimet.
Kun joku isäntä uskoi saavansa ilmaista työvoimaa, hän osti nuoren pojan tai tytön "orjakseen"
Siihen aikaan varakkaat olivat talollisia, eivät meidän maassamme farmareita.

Vienan Karjalassa tapaa vielä kesäaikaan aidon 1800 luvun tunnelman, jos anlis3 mainitsee. Onko Uhtua peräti kalevalaisuuden vastike?
Mitään kunnallistekniikkaa ei ole. Pienestä maatilkusta saadaan perunaa ja kasviksia, omenoita ja pensasmarjoja.
Vesi nostetaan kaivoista. Sentään sähköt lie vedetty pääkylille. Kalastetaan ja metsästetään pöytään särpimeksi.

Hämmästyttävän aitoja dokumentteja on kuvattu telkkariin näytille. Kuin aika olisi pysähtynyt vuosisadoiksi paikoilleen.

Ei ole toki.
Miehet osaavat työnsä. He tarttuvat toimeen.
Minjusta naisilla ei ole sellaista otetta, että he selviytyisivät tositoimissa jollakin maatilalla, tai siten kuvaukset ovat puolueelliset.

Konsepti on onneton, kun siinä ei paneuduta osoittamaan 1800-luvun elämänmenoa ja esimerkiksi työtapoja.
Saa nähdä käytetäänkö nyt puhdetyönä tehtyjä härkimiä.
En ole nähnyt lähikuvaa tuvan liedestä. 1800-luvulla harvassa hellassa oli keittolevy, niissä oli korkeintaan keittorenkaat. Monta kertaa torpissa vain koukku jossa pata roikkui avotulella.
Miten tässä tuvassa?
Millainen kellari siellä on?
En ole nähnyt edes vesisaavia piisin kupeella. Kai se siellä on jossakin, mutta ruuanlaiton kuvaus on ihan olematonta.

Pilkkovatko he itse puut? Klapeja tuntuu riittävän. Ovat myös rakentaneet paljon rakennuksia, aitoja ja kehikoita. Kuka heille kaataa noin valtavat puumäärät? Itsekö muka jollakin pokasahalla käyvät naapurin palstalla?

Paljon muutakin ihmettelen ohjelmassa. Ei kannattaisi suomalaiselle näyttää tuollaista muka- elämää, koska monet ovat itse aikamloisia mökkiläisiä, sähköttömissä mummonmökeissä, meren saarissa, metsien keskellä..
Kyllä noissa oloissa toimeen tulee.

Asiaa kertoilitte kaikki. Yksi mitä mietin oli juuri tuo puunkaatojuttu.
Tulipahan mieleeni, että Uhtualta oli jo ammmoin kuollut vaarinikin kotoisin.

että sitten tainnutuspyssyjäkin oli jo tuollon 1800-luvulla.

Tuulikki ei todellakaan ole suosikki, lähinnä inhokki.