Mitä olette mieltä nuorista opettajista (alle 30-vuotiaista)? Itsellä on ikää 26 ja opetusvuosia takana jo muutama. Tällä hetkellä opetan aikuisia. Työ on mukavaa ja oppilaat innokkaita oppijoita, mutta muut opettajat sekoittavat minut edelleen varsin usein oppilaisiin. Väärinkäsityksiä sattuu päivittäin, sillä olen uusi talossa. En luultavasti ole kovin "opettajamainen" enkä suostu jakkupukuun.
Onko joku muu samassa tilanteessa? Entäpä mitä oppilaina olette mieltä, jos opettaja on nuori?
Onko joku muu samassa tilanteessa? Entäpä mitä oppilaina olette mieltä, jos opettaja on nuori?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mitä olette mieltä nuorista opettajista (alle 30-vuotiaista)?"
Opettaja kuin opettaja ja itse en edes ole opettaja. Vastaus kysymykseesi kai rippuu paljon ihmisestä.
Pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että mihinkään kasvatustehtävään ei olisi hyvä hypätä suoraan koulun penkiltä. Olisi hyvä tehdä erilaista ja nähdä maailmaa ja työyhteisöjä vähän eri näkökulmista. Itselleni se on ollut hyvin avartavaa, mutta tämä ei varmaankaan päde kaikkiin. Kun on tehnyt kolmivuorotyötä tehtaassa tai ollut kaivoksessa tai merillä, niin oppilaiden erilaisia intressejä ymmärtää luultavasti paljon paremmin.
Nythän kuvio on vähän sellainen, että koulussa viihtyneet ja jotenkin pärjänneet opiskelevat opettajiksi, menevät takaisin kouluihin ja ymmärtävät ennen kaikkea koulussa viihtyviä. Akateeminen piiri pyörittää akateemiseksi ryhtyvää piiriä. Muut jäävät ulkopuolelle.
Ja olipa kysymyksessä mikä työyhteisö hyvänsä, niin se helposti alkaa uskoa omaan totuuteensa jos se ei saa kosketusta ulkomaailmaan. Siksi opettajiksikin kannattaisi mielestäni houkutella ihmisiä, jotka ovat jo tehneet jotain muuta työtä.
Älä huolehdi, kyllä se siitä vuosien mittaan muuttuu. Jokainen meistä on ollut joskus nuori opettaja.
juttu oli minun aloittaessani. Minusta sekaannukset olivat pelkästään hauskoja. Mutta aika kyllä parantaa...
Muista kuitenkin olla itse aina aikuinen, ainakin jos opetat lapsia ja nuoria. On ollut kamala seurata sivusta erään nuoren miehen mielistelyä oppilaitaan kohtaan.
Itselläni samoja kokemuksia varsinkin sijaisuuksista; kun on mennyt opettajanhuoneeseen, on katsottu pahasti, "ei nyt saa oppilaat tulla tänne!". Olen ajatellut samoin kuin sinä, että jakkupukua en rupea tästä syystä käyttämään vaan säilytän oman tyylini. Kyllä se varmaan iän mukana sitten muuttuu ihan luonnollisesti. Olen itse 25-vuotias. Oppilaiden kanssa pidän tärkeänä sitä, että syntyy selkeä auktoriteetti, mutta luulen että nuoruudesta johtuen se on kuitenkin jotenkin erilainen. Oppilaat myös ehkä helpommin kertovat omista asioistaan. Nuoruudesta on sekä hyötyä että haittaa (jälkimmäistä varmaan vähemmän).
Lällähäärän kommenttiin vastaukseksi että olen samaa mieltä että hyvä jos opella olisi muutakin elämänkokemusta, ja itse ainakin olen opiskeluaikana tehnyt jos jonkinlaista työtä ja nähnyt elämää. Eli ei ihan kaikki nuoret opet ole niitä "hyviä tyttöjä" ilman mitään kokemusta. Vaikka olen useita työpaikkoja nähnyt niin silti itse koen, että voisi vielä enemmän olla nähnyt maailmaa, ja siksi päädyinkin nyt opettajan työtä sivuavaan työhön, en itse opetukseen. Sitä kokemusta keräilen. Myöskään perheen perustaminen ei olisi huono idea elämänkokemuksen kannalta.