Kevään herättämät ajatukset.

kuukauden tai parin päästä.

Parin kuukauden perästä onkin vapun aatto, ja toivottavasti silloin "leivoset ilmassa leikkiä lyö..."
Minä listaan kuukaudet paremmuusjärjestykseen: Touko, heinä ja syyskuu. En tiedä itsekään mistä mieltymykseni johtuu. Ehkä joku psykologi tai muu sielun syövereihin porautuja voisi kertoa.

Asia ei ole niin tärkeä, että menisin sen takia terapiaan.

Vakituiset ulkoeläjät kuten linnut näyttävät ottavan ilahtuuneena jo tämänkin edistyaskeleen eli laajat lumettomat alueet Etelä-Suomen osalta.
Naakkaparvi etsi puistoalueella mahdollista syötävää.

Siivoustarvettakin ilmaantuu. Vanhat tietokirjasarjat eívät kelpaa enää ilmatteeksi kirppareihinkaan, kun kukaan ei niitä kumminkaan ostaisi.
Netistä löytyy tuoreempia tietoja, karttoja yms. Sentään paperinkeräys ne huolii uusintakäyttöä varten. Verhot ovat vielä talvipölyissään.

Kivat aloittajalle, kun niin rauhallisesti johdattelit kevääseen. Aina on minusta tuntunut, ettää maaliskuu aloitttaa kevään, vaikka useinhan on ihan paukkupakkasetkin olleet. Mutta se tunne, se tunne. Anlis tuossa luetteli mielikuukautensa, sai minutkin ajattelemaan...ehkäpä näin...maalis-, elo- ja syyskuu. Eläimilläkin taitaa olla ajat nyt sekaisin, eihän voi estää jos liian aikaisinkin alottavat pesäntekonsa ja muut kevätrituaalit.
Ajattelin nyt kaikki kesäkukkani itse siemenistä kasvattaa, mietiskelin jo, mitähän laittaisin, pelakuukin ennättäisi, jos nyt laittaisi alkuun. Nyt kun minulla onkin aika iso parveke, mahtuisi monenlaista. Monet vuodet kasvatin vain krassit siemenistä itse, nyt saa siinäkin olla muutoksen aika.

Kuukausien määritteleminen mielikuukaisiksi, eipä ole helppoa kun koko vuosi tuntuu kuluvan aina jonkin uuden odotuksessa.
Tämä maaliskuu on kuitenkin ensimmäinen kevään kuukausi luonnolle ja minulle.

Kun katsoo peiliin, näkee kuinka kasvoille hiljalleen ilmestyy pirteyttä ja väriä, vaikka nyt ei ole paljn hangilla aurinkoa saanutkaan.

Kukkien kasvattaminen ja tuo versottaminen, olen kukkien ystävä, mutta allergia estää sisäkukat, kostea multa tuo nuhan. Haluttaisi niin kasvattaa pihalle belliksiä ja sametti ruusuja. Kyllä aion kokeilla ruusupavun kasvattamista seinustalla, koska se kuitenkin kasvaa aika nopeasti ja ne pavut, ne voi syödä.
Aikoinaan, ison pihan omistajana kasvatin keittiöpuutarhassani perunasta alkaen, moniin salaattilajeihin asti kaiken itse. Pinaattia laitan ihan varmasti tuonne seinustalle, pienelle takapihalleni.

Lisäksi, kun on paljon poissa kotoa, eihän ne kasvit aina selviä paahteisessa paikassa ilman kastelua. Sellaista en viitsi naapureilta pyytää ja luovun monista haluamistani asioista juuri sen vuoksi.

Harmittaa, kun allergisten reagtioiden vuoksi on ollut pakko luopua huonekukista.
Vaikka monet sanovat, että osta orgidea, ei se ole niinkään, koska sekään ei ihan kuivassa kaarnassa kauan elä ja kosteudessa kehittyy helposti hometta joka on minulle myrkkyä. Penisiliinikin on myrkky minulle, vaikka sillä muita hoidetaan terveiksi.

Naakkoja ei tällä tienoolla ole. Johtuneeko siitä, ettei ole korkeita rakennuksia ja kaikki ilmahormit katoilla on suojattu katteella ja verkoilla, joten ne luontaiset savupiippu pesien paikkana on kovasti kortilla ja lintuja ei täällä asustele. Eipä ole kovasti niittyjäkään, mutta pitkälle ei ole tarvetta kulkea kun pääsee metsän siimekseen ja rannoillekin kuuntelemaan ja seuraamaan lintujen elämää.

Usein olen itsekseni tuuminut kuinka onnellisia me saamme olla täällä neljän vuodenajan pohjolassa. Vaikka monia talvi ja kylmyys harmittaa, meillä on muutoksia luonnossa, vaihtuvat näkymät, syksy ja kevät vastakohtina. Toinen vie sen, mitä toinen kasvatti ja kesä siinä välissä kantoi.

Hyvää maaliskuuta, ihania käsityöhetkiä ikkunan äärellä, kun taivaalta saa ilmaset valot, harmaana päivänä heikomman, mutta toiveissa kirkkaatkin päivät.

Maaliskuu on minullekin talven taittokuukausi, päivät valoisia voi aloittaa kevät hommat, ja niitähän riittää vaikka millä mitalla.
Nyt kun vielä ikä on lyhentänyt askeleita ja toiminnot rauhoittuneet on varattava aikaa ja näin keväällä päivän piteneminen ja luonnonvalo auttaa kaikessa, mieli virkistyy ja asiat ovat jotenkin helppoja, no ainakin tuttuja näillä vuosilla.

Suunnitelmia voi alkaa jo tekemään, missä järjestyksessä mitäkin kohentelee.
Laatikollinen pelarkooneja odottaa kellarissa, ne on saatava siistittyä ja istutettava multaan, kesällä sitten kukinnoillaan kiittävät huolenpidosta.
Nämä pienenkin pihan hommat antavat kiitosta sitten koko kesän.

Sisäsiivoustakin olisi 'harrastettava', vaikka ei nyt niin kamalassa kunnossa mikään ole, mutta kun aina on tullut tehtyä kevätsiivous se kuuluu asiaan tänäkin keväänä.

Tuohan kevät tullessaan valon ja se antaa intoa ihan kaikkeen.

Virallisesti ensimmäinen kevättalven päivä ! Maaliskuu maata näyttää vanhan sanonnan mukaan, mutta helmikuukin oli melkein lumeton. Huhtikuu humahuttaa...Varmaan mielet humahtavat huhtikuun hurmasta, hankia tuskin on humauteltaviksi. Kaipaan kevään ensimerkkejä, pälviä. On aina niin sykähdyttävää löytää lumen keskeltä aurinkoinen pälvipaikka metsästä, siinä on ihan oma lämpenevän kasvuston ja maan tuoksunsa. Pälvestä voi löytää ensimmäiset sinivuokotkin, tai talven säilömiä puolukoita. Pälvipaikan muurahaiskeko alkaa auringon lämmössä heräillä henkiin, ja kevätkyykin saattaa tulla siihen lämmittelemään.

Helmikuun hellät tuulet maaliskuulla maksetaan. Näinkin vanha kansa on todennut, ja suomalaisilla onkin tämä asenne, että ennenaikaista hyvää seuraa aina takapakki ja varhaista kevättä takatalvi. Olkoon niin, pohjolassahan eletään, ja tänään tuoksuukin jo keväiseltä. Eikä ainakaan valo petä, kuljetaan kohti kevätpäiväntasausta ja valon voittoa !

Lempikuukausia on lueteltu. Minulle vuoden paras aika alkaa huhtikuussa ja aina vain paranee syyskuuhun asti. Muuttolinnutkin tietävät, milloin Suomen luonto on parhaimmillaan ja osaavat sitä ylistää. Joululaulun sylvia sen sanoo : sää aina kuin toukokuun. Toukokuu parhaimmillaan voikin olla parasta myös Suomen vuodessa. Sitten uudella asenteella syksyn nautinnot ja talven kauneus ! Vuodenkierto pitää meidät odotuksen vireessä ja kasvun ihmeiden todistajina.

Parasta tässä vuoden ajassa on sen pitkäkestoisuus, johon Liisa S viittaa. Huononkin kevätilman kestää kun tietää, että pimeä aika on taas kerran selätetty.

Tänään juuri valoisuuden ansiosta tuntuu ensimmäiseltä kevätpäivältä. Näin ihmisten enemmistön osalta.
On myös ihmisiä, joille valon lisääntyminen on vuoden vaikeinta aikaa. Sitä on taviksen vaikea käsittää.

Tuluvia ollu pitkin talavia kunnon talavia ei oo nyt ollukkaan, tulleneeko sitte kevväällä ollenkaan tuluvia.

Tuskimpa tulvia pahemmin, eihän ole sulamisvesiäkään.
Ettei ihan kuivuudestakin vielä kärsittäisi. Sellaistakin ihmettä kun ovat sademetsienkin liepeillä asustavat joutuneet kokemaan. Maapallo on planeetta jonka käyttäytymistä emme voi koskaan tietää.

Mannerlaattojen repeämät aiheuttavat tsunaumin kaltaisia tapahtumia liikkuessaan ja törmäillessään toisiaan vastaan. Liike ja vastaliike, kuin riitaa jossa toinen lopulta antaa oikein kunnolla korville!
Sateetkin tulevat ja menevät, joko kurittaen kuivuudella tai hukuttaen talojen alakerrat ja tulvien tupasiin jokien rannoilla.

Kevät toi kevät toi muutakin kuin maalarin tekemät muutokset. Paju on kukkinut marraskuusta asti, lehtisilmut pajussakin kuin kukkanuput, ja väriähän se luonnossa.

Pidetään mieli korkealla. Laskiais-sunnuntaina mennään liikkumaan, lunta ei riitä pulkkämäkeenkään, mutta lietaan loruja ja liikutaan liukkasti, luikkaalla lattialla tanssataan, sanoo poholalainen. Liukas ja luikas, kunhan ei liian mielikuvitus rikkaalla mielellä lähde lentoon.

Kyllä on mukavaa kun ei tarvitse enää aamulla valoja päälle panna, johan aurinko nousee pari tuntia aikaisemmin ja päivä on neljä ja puoli tuntia pidentymyt.

Kyllä kevätmieli mielen valtaa, on kuin voimia olisi enemmän.
Parhaana aikana olen aina pitänyt ajanjaksoa toukokuun puolesta välistä juhannukseen. Silloin kesä on puhjennut täyteen kukkaansa ja luonto on linnunlaulua tulvillaan. Silloin tietää että kesää ja lämmintä on vielä pitkään edessäpäin kulutettavaksi.
Tuohon edelliseen on lisättävä kuitenkin että tässä iässä on jokaiselle kuukaudelle ja päivälle arvonsa annettava. Kiitollinen olen aina kun aamulla saan omasta vuoteestani uuteen päivään astua, näihin tuttuihin aamuaskareisiin.

Eilen en nähnyt ikkunastani edes likaista lumikasan jäännettä, tänä aamuna maa on valkoinen ohuen lumikerroksen peittämä. Koko viikoksi Foreca lupaa lämpöasteita päivällä. Nyt mittarissa 0.