Isäukko sodassa.KIrja murtuneet mielet mietityttää.Oma isäni palasi
sotavankeudesta -47 Italialaiselta vankileiriltä.
sotavankeudesta -47 Italialaiselta vankileiriltä.
No oliko.?
llköl59
11104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oli tietysti, niin kuin kaikki muutkin miehet, jos olivat sopivan ikäisiä. Läpi ammuttiin mutta palasi kotiin. Ei liene ollut paljon äkkipikaisempi kuin olisi ollut muutenkaan. Kiva että palasi, toi minutkin mukanaan...
Meillä isä oli melkoinen tulikko, sai selkäänsä monesti syystä, mutta myös syyttä.
Pelon ilmapiiri leijui kotona ei uskaltanut koskaan sanoa vastaan eikä leikkiä liian äänekkäästi.
Isällä oli äkkipikaisuus verenperintökin, sota ei ainakaan parantanut asiaa.
Vieläkö noita vanhoja asioita,
Kyllä ainakin minulle tulee vanhat lapsuudenaikaiset asiat useinkin mieleen.
Kun vertaan omien lasteni lapsuutta omaani niin suuri ero on. En koskaan ole lyönyt lastani, olin ehkä liinkin lepsu.
Muisti kun toimii niin kyllä vanhat tulevat mieleen, ehkä muistan liian hyvinkin tosin mitään voima keinoja ei ollut, kuin yhden kerran kun uhkaili äitiäni olin 14 vuotias tosin heitin isäukon hankeen ja kysyin kuinka on ja siihen jäi kaikki.
Hohhoijaa itsellesi.Mitä muuta vanhana voi muistella kuin vanhoja asioita
Mitään uutta ei enää tapahdu.Monia meidän ikäisiä kaivertaa asiat,kerro
tut ja kertomattomat.Viimeiset joilla on yhteys isän kautta sotaan,olemme
katoava sukupolvi.Kun me katoamme se kaikki kunnia ja miesten uhrauk
set katoavat historian hämärään.Tämän päivän ihmisille vapaus ja hyvin
vointi on normaalia.Käynti Sankarihaudoilla antaa kuvan minkä hinnan
Suomi makasoi vapaudestaan.Siitäkin,että tällä palstalla saa kukin jau
haa mitä paskaa haluaa.Vapautta.
Jos on mielenhäiriöitä iki vanhoista asioista käy psykiatrin pakeilla
Joo kyllä piiskaa tuli,mut ei toi enää koske enkä muistele pahalla siihen aikaan taisi olla tavallista,sota koski kaikkia,siitä on niin kauan ei siitä kukaan enään puhu eikä tarviikkaan,mennyttä aikaa.
Kannattaako näitä enää märehtiä? Jos meidän sukupolvemme on jossain asiassa ollut ns. viisaampi, niin varmasti monessa muussa asiassa taas höhlempi. Huonompi kasvattajakin usein - mentiin toiseen äärilaitaan, oltiin liian lepsuja.
Eikö ole tärkeintä että saatiin pitää itsenäisyys, jonka itse julistimme lähes 100 vuotta sitten? Ja monet muut hyvät asiat. Siitä on isiä ja äitejämmekin kiittäminen!
Tehkää jo viimein sopu itsenne ja muistojenne kanssa. Vai ettekö pysty antamaan anteeksi? On siis vielä opeteltavaa.
Kyllä anteeksi on annettu.
Sitä olen miettinyt että olen liinakin paljon yrittänt varoa tekemästä lasteni kanssa samoja virheitä kun vanhempani tekivät.
Kuten saimaantaka sanoi mentiin toiseen äärilaitaan, liian lepsuja.
Itse en enää pysy kärryillä lapsenlapseni elämässä, kaikki on niin suureellista ja kallista velkarahoilla. Mutta onhan heillä ikää maksaa velkojaan, toisin kuin meillä. Onneksi ei ole velkaa ollut enää vuosikymmeniin.
Tuota nimenomaan olen itsekin miettinyt. Totta kai sitä yritti olla tekemättä virheitä sellaisissa kohdissa missä tunsi itse kokeneensa epäoikeudenmukaisuutta. Mutta toisaalta; ehkä itselle sattui - hyvistä aikeista huolimatta - lastenkasvatuksessa fiba ja ehkä toinenkin jossain toisessa kohdassa, sellaisessa mitä ei itse ole hoksannut vielä tänä päivänä.
Onneksi ihan kunnon ihmisiä on nuo pari jälkeläistä. Eikä oma sisarussarjanikaan mitenkään huonosti ole pärjännyt. Ei elämä loppujen lopuksi pelkkiä iloja tuo eikä helppoa ole, mutta turha sitä on jäädä suremaan. Liian helppo elämä ei ole mistään kotoisin.
Tanssiharrastuksissa meni aika myöhään. En minä yleensä tähän aikaan enää valveilla ole ;-D))