Rakas facebook....

Tuo voisi olla exäni aamunavaus. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tätä naamakirja tiedottamista. Käykö näitten kirjaajien mielessä koskaan ajatus, mitä niitä päivityksiä lukevat ihmiset ajattelevat.
Lasteni vanhempi päivittää kaikki tekemisensä ja jopa syömisensä naamakirjaan. Lapsista osa on jo ihan luvallisesti naamakirjan käyttäjiä, joten pääsevät lukemaan näitä hehkutuksia.
Olen usein varoitellut ja samaa ovat sanoneet sosiaalityöntekijätkin, ettei saisi unohtaa omien lasten lukevan niitä. Mutta ei auta ei, tilanne jatkuu vain.
Tänä aamuna on taas ollut murtuneita ilmeitä, kun tytär heräsi hiihtolomaan ja totesi olevansa väärässä paikassa, pitäisi olla etällä viettämässä lomaa. Mutta etäpä ei ottanutkaan heitä reissulle mukaan, vaan siskon kavereita ja oman siskot jäi pois matkasta, kun autoon ei sopinut. Reissua oli kuulemma jo suunniteltu syksystä lähtien. Kiva. Olisihan tuon voinut kertoa tännekin päin, ettei muut sisarukset olisi sitä naamakirjasta lukeneet.
Nyt olen lapsille esittänyt pyynnön, että poistaisivat vanhempansa kavereistaan,niin ei olisi niin raskasta lukea niitä hehkutuksia. Koska kokemuksesta tiedän, sinne ilmaantuvan seikkaperäisen kertomuksen reissusta ja kaikki ruuat mitä siellä on syöty. Ja tietysti ostokset.
Onko tuo bittimaailma niin sokaiseva, että siinä unohtuu omat lapset ja heidän tunteensa. Vai onko se siellä saama palaute, niin tärkeää,että omien lasten suru ei ole mitään sen rinnalla.
Minä en ole koskaan naamakirjassa ollut ja nykyään olen sille jo niin vihainen, etten taida sinne sotkeentua. Niin kertokaapa te jotka päivitätte jatkuvasti, onko se sen arvoista?
Meillä nyt näyttää siltä, että isä on valmis uhraamaan lapsetkin tällä sosiaalisenmedian alttarilla.