omia lapsia hakattiin mennen tullen. Lyötiin remmillä ja purettiin omia aggressioita viattomiin lapsiin.
Harvemmin ehkä molemmat vanhemmat olivat yhtä sadisteja, vaan miksi esim. äidit eivät puolustaneet lapsiaan, kun isä hakkasi? Olivatko äidit heikkoja?
Maaseudulla asiat olivat ehkä pahemmin, koska välimatkat olivat pitkiä eikä kukaan kuullut lapsen huutoa.
Harvemmin ehkä molemmat vanhemmat olivat yhtä sadisteja, vaan miksi esim. äidit eivät puolustaneet lapsiaan, kun isä hakkasi? Olivatko äidit heikkoja?
Maaseudulla asiat olivat ehkä pahemmin, koska välimatkat olivat pitkiä eikä kukaan kuullut lapsen huutoa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tämä aloitus on hunksille.
Jos aloitus oli hunksille niin miksi et sitten kysy sitä hänen aloituksessaan.
"hunsk"
Olen armollisesti myös vastannut.
Toisessa aloituksessa.
H.
Minua ei edes lapsena hakattu.
Osasin olla jo silloin ihminen.
"puskaisa"
Älä hyvä ihminen tee tuota toiste.
Sanoi rakas äitini, kun vitsansa katkesi.
Ehkäpä minusta oli jo lapsena johonkin.
Ainakin olimme äitini kanssa tyytyväisiä, koska isä ei katsonut olevan tarvetta
hänen puuttua kommelluksiini.
Olispas isä tiennyt, olisin nyt aikasti hyvin tatuoitu maorilaisittain.
Kaikenlaista rupea siellä sun täällä.
Onhan noita rupia vieläkin.
Naisilta jokainen.
Vanhemmiten on erilaista olla kiltti ihminen.
H.
Ovatkohan nuo asiat ihan noin mustavalkoisia ? Että entinen kasvatuskulttuuri oli yhtä hakkaamista ja nykyinen - josta tuo hakkaaminen on kytketty pois - olisi ongelmatonta ja auvoista ?
Äideillä ei useinkaan ollut valinnan mahdollisuuksia. Ei ollut ammattia, ei sosiaaliturvaa - niukkuutta ja lapsia vain. Ryhdy siinä sitten kapinaan, kun tiedät jääväsi alakynteen. Heikkoudesta tuskin oli kyse, selviytymisestä ja realiteettien tunnustamisesta pikemminkin...
Minua ei koskaan vanhempani hakanneet. Me sisarukset pidettiin kyllä hyvästi huoli toistemme kurittamisesta.
Joskus olen miettinyt, että millä minut kuitenkin saatiin tottelemaan vanhempiani, sillä minulle lapsena heidän sanansa oli laki. Murrosiässähän se sitten oli "omaa ajattelemista", jos oli ihan kaikessa eri mieltä kuin edellinen sukupolvi.
Taaksepäin kun mietin, niin olen tullut siihen tulokseen, että ainakin isäni käytti keinona sitä, että sai meidät häpeämään tyhmää käytöstämme. Ei hänen tarvinnut korottaa ääntään, mutta pelkkä ilmekin jo sanoi; etkö älyä hävetä tai mee nyt häpeemään... Joskus muista seisoneeni nurkassa häpeämässä.
Minä puutun kyllä väliin, jos näen jonkun läimäyttävän tai ravistelevan lastaan taikka tarttuvan tukkaan tai korvaan kiinni. Mutta sitä huutoa kun mahtuu maailmaan niin paljon, niin mistä sitä aina sivullinen tietää, milloin on pahoinpitelystä kysymys, jos ei ole näkemässä. Meillä asuu naapurissa lapsia ja minusta se lasten huuto on ihan normaalia jokapäiväistä ääntä. Ei oikein tulisi mieleenkään mennä soittamaan ovikelloa ja kysymään, mikä pikku Pelleä nyt risoo, kun huutaa niinkuin päätä leikattaisiin.
Ja mopopojat tappoivat huvikseen pikkuisen koiran?
Miksi ihmeessä?
Ehkä se oli armomurha koiran jo loukkaannuttua (tai peräti kuoltua). Tuskin kukaan tahallaan ajaa mopolla koiran päälle.
Onneksi ei pojat kaatuneet ja satuttaneet itseään koiranomistajan huolimattomuuden takia. Niitä hurttia kun törmäilee polkupyöränkin eteen. Monesti näkee miten koiranomistaja kulkee tien toista reunaa ja koira poukkoilee sinne sun tänne ja hihna tiukalla tien yli.
Kilon painoinen chihuahua onkin vasta kamala peto. Onni, etteivät poikakullat tulleet sen haukkaamaksi.
" Kyydissä ollut poika hyppäsi mopon selästä, kirosi isoon ääneen ja potkaisi koiraa. Koira lensi vieressä olevaan ojaan, mies kertoo."
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014022618075292_uu.shtml
Isompi koira olisi selvinnytkin mopon alle jäämisestä paremmin, mutta tuon kokoisesta tuskin olisi enää eläjää tullut mopon alle jäämisen jälkeen. Olisi omistaja pitänyt paremmin huolen koirastaan, ettei olisi päässyt säntäämään liikenteen sekaan. Turhaa murinaa.
Onko normaalia käytöstä potkia eläviä olentoja?
Haloo!!! Onko se oikein jos onnettomuuden jälkeen vielä potkaistaan koiraa, olkoon minkä kokoinen tahansa. Turha myöskään syyllistää omistajaa jos koira pääsee vahingossa irti. Pojat olisivat tehneet oikein jos olisivat jääneet selvittämään onnettomuutta eivätkä karanneet paikalta.
Murinat vaan sulle....
Kuka sanoo, että oli elävä enää?
Etkö osaa lukea?
"Se hengitti vielä 15-20 minuuttia sen jälkeen, kun pääsimme kotiin. Yritimme elvyttää sitä, mutta se ei onnistunut. Koira menehtyi kotiin, mies huokaa."
Murise mitä muriset.
Sain vain tiettyjä assosiaatioita.
Kerran nuoruudesani kaaduin pyörän kanssa pahasti, kun joku huonostikasvatettu koiranomistaja antoi pitkässä hihnassa koiransa hyökätä tien yli pyöräni eteen. En minä sitä hurttaa potkaissut, kun en pystynyt. Omistaja keskittyi enemmän huolehtimaan tessuraukastaan kuin minusta, vaikka en päässyt omin voimin ylös maasta. Toiset paikallaliikkujat toimittivat sitten sairaalaan.
Kyllä koirankusettaja on vastuussa lemmikistään, eikä siitä voi syyttää sen päälleajajaa .
Ei voi, mutta potkijaa voi.
Sua olis varmaan pitänyt kai myös potkasta....Olisit ollut varovaisempi sillä fillarilla ajaessasi.
Syyttämättä ketään, miten voi potkia viatonta luontokappaletta, miksi?
Seuraavaksiko mummoja nurin?
Kerkeethän tuota potkimaan näin jälkikäteenkin. Silti olen sitä mieltä, että koirankusettaja on vastuussa elukastaan, ettei se aiheuta liikenteelle haittaa.
Jos taas minä hyökkäisin ajotielle pyöräni kanssa jonkun toisen ajoneuvon eteen, niin silloin minulla ei olisi varaa murista.
No joo, piä laukustas tiukasti kii!
Väärin se oli potkaista koiraa. Omistajan syytähän se kaikki alunperin oli.
Eikö sinua potkiminen ollenkaan ajatuta? Ihmeellistä??
Taiat olla aikas yksinkertainen. No ei voi mitään.
Yksinkertainen tottakai. Enhän minä muuten siivoojaparka olisikaan.
Jos en olisi näin yksinkertainen, niin olisin ehkä niin kaksinkertainen, että rävähyttäisin tuolle piskinomistajalle rapsut liikenteen vaarantamisesta.
Paljastuihan se oikea karva sinunkin nikkisi takaa.
Palstalle tullessasi olivat kommenttisi rauhallisia ja riidattomia.
Nyt näyttää oikea luonne tulevan esille.
Sylttytehtaalle on kovin lyhyt matka.
Ei kaikki eri mieltä oleminen liene riitelyä? Ja olinhan minä jossain asiassa samaakin mieltä.
Vieläkin sitä mieltä, että koirat on pidettävä kiinni ja poissa liikenteen keskeltä.
Ja vieläkin
ja vieläkin
ja vieläkin
ja vieläkin
...
Mitä elävää olentoa saa vapaasti potkia?
Ihan ensteks alkoi vaivaamaan, että MIKSI ihmeessä aloitus on suunnattu vain yhdelle nimimerkille?
Miksei kukaan tee aloitusta, jossa sanottais, että "Tää on sitten Heikunkeikulle.":)
Tulee jotenkin tunne, että mun mielipiteistä ei piitata.
Mutta koska olen helposti känkkäränkkätyyppiä, niin vetäsen oman vastaukseni, vaikkei ole kysyttykään.
Mennen tullen takaisin ja viistoon, niin minua ei ole koskaan hakattu.
Kaks tapausta, jotka molemmat liittyy autoon, niin niillä kerroilla oli pikkusen vaille yhtä senttiä paitsi, ettei isäni olisi hyökännyt päälleni.
Eka kerta oli, kun olin jotain 4v, niin istuin pihassa olevan pakettiauton kuskinpenkillä. Isäni purki autosta jotakin mitä lie. Minä vetäsin käsijarrun pois päältä ja auto lähti liukumaan, avonaisin takaluukuin, kohti liiteriä.
Isä, vaikka oli Isoo ihiminen, kaarsi ku miuli ja tarras hirmuisen kovaa mun käsivarteen ja lennätti mut pois autosta. Auto siinä muksahti liiverin seinään. Minä rääkyen sanoin, että mun hame jäi kiinni käsijarruun ja Siksi se auto liikkui. Isäni ei uskonut. Kummallista epäluottamusta mua kohtaan.
Toka kerta oli semmonen, että olin jo 18v ja juuri saanut ajokortin. Isäni oli ostanut upouuden auton, joka oli hänen silmäteränsä. Noh, minä siinä sitten lähdin tuolla autolla kaupungille ja pirhana viete, kun siinä ajamisen lomassa tartti vaihtaa kasettia soittimeen. Juuri kun oli saanut vaihdettua kasetin, niin autoni pysähtyi kuin seinään. Joku torvelo idiootti oli autojonossa pysähtynyt keskelle tietä ja koska minäkin olin samaista tietä etenemässä, niin pamautin edessä olevaan autoon. "Ai Helevetin helevetti", ma tuumin ja kömmin autosta pihalle. Toiset helevetit lennätin suustani, ku hokasin, että aika littanaksi on Fordin nokka mennyt.
Pari miestä veti väkisin pellejä sivummalle, että pyörät kääntyisi paremmin ja niin lähdin kotio. Toisen auton omistaja antoi puhelinnumeronsa ja pyysi isän soittamaan.
Menin sisälle ja yritin kyllä Hyvin Rauhallisesti mainita isälleni, että pihassa on nyt auto, joka on "pikkusen" lintas.
Olin valmistautunut SUUREEN reagoimiseen ja istahdin sängyn päälle. Istuin siinä patsaana, hievahtamatta ja kuuntelin ja katselin isäni huutoa. Hän vaikutti isolta gorillalta, joka vihaisena hyökkii lähelle (naamasta 20sentin päähän) ja taas takaasi käsiä huitoen. Olen melko varma, että suupielistä ripaji vaahto.
Isäni ei käynyt käsiksi, mutta huuto oli hirmuinen. Hän huusi lähes hengettömänä. Kauhea tapaus.
Niin joo, että tämmöstä.
Lintuko vaiko kalako on miuli? :))))
Eihän aloittaja tätä kenellekään nimetylle suunnannut.
Joku vastaaja sen teki.
Mä en kerta kaikkiaan jaksa lukea sun ylipitkiä sepustuksia, sorry.
Vähä vaikea selittää tuota "miuli"-sanaa. Mutta Lintu se ei kyllä ole, eikä Kala.
Tässä tapauksessa sanan voisi ajatella "Maantiekiitäjä"-sanaksi.
Jos muistat sen piirretyn ohjelman (ennen muinoin), jossa maantiekiitäjät pikkusen pikkusen menivät lujaaaaaa :)
Okei, okei sitte. Minä luulin, että aloittaja tarkoitti aloituksen Hunksille.
Ei tarvitse sorryjä sanoa. Kuka lukee, kuka ei. Sinä et jaksa, niin onhan siinä jo hyvä syy olla lukematta.
Vai pieksivät ne vanhempasi aloittajaa ja sitten aloittaja pieksi omia lapsiaan ja siellä maalla, jossa remmin äänet eivät naapureille kantautuneet. On sulla ollut kova lapsuus. Sitä hakkaamisen kehää sukupolvilta toisille kuvaillaan sanomalla...... pannaan vahinko kiertämään.
Heikunkeikulle
Se on sellanen juttu et mun luvalla voit puhua pulputtaa aamust iltaan ,henkee vetämättä.
silloin kun tänne eksyy ihminen joka osaa kirjoittaa eikä vaan linkitä niin sen on annettava kirjoittaa.
Se oli vain sellainen heitto, koska Korppis omii itselleen osoitetuksi kaikki taide -aiheiset keskustelut ja tiina@ omii itselleen kohdisteuiksi kaikki kauppa -aiheiset keskustelut.
"Hei kun keikuskelen"
Minullehan tämä on.
Ymmärsit ihan oikein.
Älä kuitenkaan toivo itsellesi samaa kohtaloa.
Se vaatii paljon ajattelua.
Sinulla on muutakin mukavaa tekemistä.
yst.
H.
Ei meilläpäin, ehkä lapuan uskovaiset.
alottajalle !
jospa äitisi oli töissä päivät, eikä ollu tietonen isän huonosta käytöksestä lapsiaan kohtaan,
miksi ei lapset kertoneet äidille että isä lyö jopa remmillä,
äitisi ei varmaankaan ollu ollenkaan tietonen isäsi julmuuksista,
varmaan myös äiti oli ylirasittunu esm isän mykkäkoulusta tai ei yksinketasesti ollu tietonen kuinka julma isä saattoi olla äidin poissa olosta,
siitä olen varma
äitidit varmasti rakasti lapsiaan koko sydämmestään, ja tekivät parhaansa heidän hyväkseen,
yksikään lapsi ei ollu toistaan suositumpi, kaikki oli hyvin yhtä rakkaita äidillesi,
äidit joutuu kärsimään paljon vääryyksistä , suomessa ei nainen koskaan ole ollu vielä saman arvoinen miehen kanssa, mutta työtä on joutunu tekemään kaksinverroin enemmän kuin mies viel 60 -80 luvulla jopa vieläki monissa perheissä, vaikka tasa-arvo onki hieman kavenntunu, vieläki naisen euro on 80 centtiä miehen 1 euroon verrattuna,
suomessa sorretaan naisia vieläki,
"särkyny vääryyksistä"
Minusta oli kiva että molemmat löivät.
Ymmärsin että vanhenpani rakastivat minua yhtä paljon.
Ja tiesivät mitä tekivät.
Minä ymmärsin aina miksi.
Koska tiesin mitä minäkin tein.
En oikein vieläkään ymmärrä mitä vaikeata on vanhenpien rakkaudessa.
Nyt 60 tunnen vieläkin sen vanhan lämmön.
Varsinkin kun molemmat vanhenpani olivat töissä, ja tasku-rahani usein
riittivät.
Eivät tietenkään ihan aina.
Et sillee...läpsyn lässyn lässynlää.
H.
Ihanko aikuisten oikeesti olet tuota mieltä.
Äidin käsi oli monesti lempeämpi kuin isän, mutta taas toisaalta äiti saattoi myös "kannella" isälle että lapsi on ollut "tuhma" ja tarvii piiskaa, Mikään ei kylläkään ole suurempi rangaistus lapselle kuin ajatella koko päivän lausetta "ootas kun isäs tulee kotiin töistä niin saat selkääsi!"
Olet oikeassa siinä että isä oli useesti perheen pää ja äiti oli alistetussa asemassa ja ei saanut kauheesti tehdä mitään omia päätöksiä. Nyrkistä tuli helposti, koska ei ainoostaan lapsia saanut pieksää vaan vaimojakin sai kurittaa. Miten ja kuinka usein oli lähinnä luonnekysymys. kaikki isät ja miehet eivät oleet vaimon-ja tai lastenpieksäjiä. Oma isäni ei ollut pahimmasta päästä, ainakaan selvin päin ja kyllä hän rakasti äitiä ja kaikkia meitä lapsiaan, mutta fyysinen kuritus kuului sen ajan kasvatuskuvioihin. Koti, raamattu ja isänmaa olivat ohjenuoramme.
"Joka säästää vitsaa, hän vihaa lastaan" oli kasvatuksen ohjenuorana. Me seuraava sukupolvi olemme antaneet anteeksi heille koska he eivät tienneet mitä tekivät.
"jatkoitko kierrettä?"
Jokainen kirjoittaa omin tarkoitus-perin.
Katsellaan siis eteen päin.
Ilman turhia töksäytyksiä.
H.
Meillä ei isä koskaan kurittanut lapsia kuin sanallisesti , se riitti , hänellä oli auktoriteettia enemmän kun äidillä . Äiti joskus yritti piiskata mutta eihän siitä mitään tullut kun hän itse itki enemmän kun lapsi , jos siinä hädässä kun pylly jo oli
paljas huusi että " äiti älä " siihen se loppui , äidin itku ei . Lapsista tuntui kamalalta
kun äiti itki , koko episodi oli yhtä itkua . Muistelen että kerran olen minäkin
ollut poikittain äidin reisien päällä huutamassa ja maistanut Koivuniemen herraa
(koivun vitsasta ) . Meitä ei koskaan läpsitty eikä tukisteltu , äitini ei sietänyt
sellaista tyyliä . Minulla oli lempeät vanhemmat .
Ps. Muistan vielä kun lapsena itki oikein kovasti ,oli itkun loputtua niitä syviä
nyyhkeitä , nykiviä sisäänhengityksiä . Ne oli jotenkin helpottavia .