Kerro YKSI rakennus tms Imatralta, jota ei enää ole ja jota

Vuoksenniskalla olevaa Sävel & soitin-kaupaa, tai lähinnä sen kaupan ihania korkeita rappusia! Niillä tuli istuskeltua kamujen kanssa ja tiirailtua vastakkaista sukupuolta. Välillä haettiin rappusten vierestä olevasta kioskista lipsiä ja sittistä ;)

Hevosmiesten Baari Vuoksenniskalla

Nousevan auringon talo.

puubaari

Bionmäen ryyppyjengi

Vanha osuuskaupan talo Vuoksenniskalla, joka purettiin parkkipaikan tieltä.
Vanha Imatran asemarakennus, joka purettiin muuten vaan.
Napinkulman talo Imatrankoskella, joka purettiin betonikolossin tieltä.
Imatran Raudan talo Imatrankoskella, joka purettiiin betonikolossin tieltä.
Vuoksenniskan Osuusliikkeen talo, joka purettiin muuten vaan, koska annettiin mennä huonoon kuntoon.

Nousevan auringon talo kyllä vieläkin paikallaan, ja meininki kuin ennenvanhaan..

IPV Super pesiksessä

Ei oo tullu käytyy Vuoksenniskan vanhassa satamassa aikoihin ei sinne taida nykyään päästäkkään koska Storan aluetta, mutta siellä oli SOK-Vuoksenmaan varasto aivan laiturin vieressä, ''Ranta-Piru''-baari oli piskuinen tönö rannassa,
Vuoksenniskan asema oli myös rannassa, varastorakennuksia ja halkopinoja tietty myös.
Onko siellä enää mitään näistä?

Portsillassa joen Korvenkylän puolella Imatralta katsottuna vasemmalla, oli kaksikerroksinen muistaakseni siniharmaa puutalo. Malliltaan sellainen neliskanttinen tönö. Asui vähän laitapuolen poruhkaa ennen purkua.

Kuka muistaisi kenen se oli ja oliko sillä talolla kansan suussa nimeä. Linja-autopysäkki oli sen kohdalla mihin paikallinen Ruposen ruskea pysähty Tiuruniemestä, Rauhan ja Rauhan aseman kautta Imatralle tullessa, siihen nykyisen vesilätäkön kohdalle , eli päätepysäkille. Siis valtsun ja kioskin väliin.

kele halveeraa. Mie olen asunut siinä talossa n. 1964-1965 aikana. Ikä 4-5v.
Muistan elämäni ensimmäisiä juttuja tapahtuneen tuon talon ympäristössä. Esim. liikuskelin ihan ilman valvontaa läheisessä metsässä, jossa oli hevoshaka ja äiti oli helisemässä siellä olleen hepan kanssa kun minua etti. Kerkesin aina kun silmä vältti touhuumaan missä milloinkin.
Pitää muistaa, että silloin esim. raskas liikenne kulki "kulmien kautta pitkin Lappeentietä. Kulmien sillan kautta koska ei mahtunut mansikkalan "vanhan" sillan kautta.
Tähti hetkiä lapsuudessani oli kun olin siinä talon vieressä linja-auto pysäkillä Imatranajojen aikaan, kun saapui moottoripyöräpoliisien komennuskunta. En silloin osannut laskea mutta niitä poliiseja oli paljon. Minä, pieni poika tervehdin heitä iloisesti kättä nostamalla. Kaikki poliisit heilauttivat kättään. Siitä varmaan pieni poika vaikuttui ja sai itsevarmuutta hoidella liikennepoliisin hommia.
"Lapsenvahtini" jonka olisi pitänyt minua kaitsea, joutui hakemaan miut jos jonkinlaisista jutuista. Esim. heiluin liikennepoliisina Portsillassa pikkuliikennepoliisina polkupyöränpumppu pamppuna
Muutettin pois ja vuoden sisään siihen jossa , oltiin asuttu, nurkasta tuli rekka-auto sisään.
Aloittaja on varmaan oikeessa siinä, kertoessaan loppu vaiheesta.

Rantakoulu. Imatran cooleimmat bändit pitivät ruokalarakennusta harhoituskämppänä. Mitä ihania pitkätukkia siellä kävikään. Kaukaa ihailtiin ja kuunneltiin.

Karhunpesän kiinteistö Karhunmäellä. Siinä talossa opin joskus -70 luvun loppupuolella kaiken tietämisen arvoisen baarissa istumisesta. :D

Teklan snakari

Rakennus on vielä olemassa, mutta ei entisensä, nimittäin Imatrankosken Sokos, sitä on ikävä, siellä lapsena ja nuorena tuli marhattua ja ostettua pehmisjäätelöä.

Kulmilla kun pyörittiin, mentiin myös viereiseen rakennukseen, mkä sekin on vielä olemassa, mutta siellä ei enää ole Centrumia, jossa tuli myös lorvittua ja ostettua toiset pehmikset. Napintorillakin tuli käytyä sekä siinä vieressä olevalla grillillä.

Eipä näy myöskään entisiä R-kioskeja esim siinä. Pistetalojen kohdilla, eli olkoon tämä pikku rakennus se YKSI, jota ei enää ole.

Monttu! Ai sitä eronneiden ja karanneiden määrää!

Linnalan puukoulu

Kultuurihistoriallisesti tärkeä rakennus oli se entisen taksiaseman viereisessä metikössä oleva nakkikioski. Tai siis metsän laidassa, mistä lähti polku leipomon suuntaan.

Peltinen, noin metri kertaa metri kooltaan. Muuta huonoa ei ollut sanottavana kioskista kuin se, että vesisateella kengät kuraantu kun afaltti ei ihan yltänyt luukulle saakka. Höyrystetyt lenkkimakkaran siivut maistui sämpylän välissä, kun krapula punki pääkoppaan taksia odotellessa kapakkareissun jälkeen.

Siinä sitä mussuteltiin sinapit rinnuksilla ja arvottiin mikä auto se rakennuksen takaa seuraavaksi kyydin antaa. Oliko se pystylamppunen Mersu, lepakko Datsun, 504 pösö, Virtasen Toyota Crown vaiko Karjalaisen musta Volga.

Epon grilli. Sitä tulee ikävä kun välillä tekee grilliherkkuja mieli.

paviljonki. Oli kuulemma suosittu tanssipaikka. Oon kuullut paikasta paljon. Paviljonki palanut 1974.
Kenen omistama lie ollut? Mikä lienee muu historia.
Paikkakin on hakusessa.
Olin 14v kun paviljonki paloi.

onnela.siel tuli paljon nuoruudessa viikonloppusin käytyy.sit karvakäsien krillin kautta kotia mikä oli melkei vasta päätä onnelaa.

Eiks paviljonki ollut siinä vähän Hopealuskian alapuolella. Sellanen kellertävä puurakennus jossa oli eriväriset lasiruudut ikkunoina josta ei näkykny läpi. Osuinko oikeaan?

osunu.

No, mikäs helkutin hökkeli se sitten oli. Pitkät portaatkin sinne muistaakseni oli.

Niskan esso!

Googlen mukaan: "Maalausliike V. Läåperi Oy on suljettu pysyvästi."

Pellisenkadun postilaatikko.

Osulan alakerta, Tainion jefti, Kaljatupa kulmilla ja Humina.

Penan bunkkeria ei enää ole